Lue keskustelun säännöt.
Äiti suuttui kun en halunnut karkkilahjoja
26.12.2024 |
Oon vuoden ollut laihiksella päästäkseni tästä kolmiluvusta alaspäin ja siihen liittyy uhrauksia jotta tavoite pysyy. Olen sanonut useaan otteeseen vanhemmilleni, joilla on syntymäpäivieni ja nyt joulun alla tapana antaa kilokaupalla karkkia, että en tahdo niitä.
Sokeri on ollut huume josta on pitänyt pitänyt pitkään oppia pois vierotusoireineen kaikkineen, jotten retkahda vanhoille tavoille. Tämän kun opin ja kaikesta kun olen kieltäytynyt, on tuloksia alkanut tulemaan.
Ymmärrän hyvin kohteliaisuuden, onhan nyt joulu ja lahjojen aika. Silti jouluruoan jälkeen tuli jälleen lahjapaketti toisensa jälkeen konvehteja ja suklaalevyjä. "Ei sitä pidä itseään rääkätä, kuitenkin tahdot herkutella" sanoi äiti.
Kun eilen aattona äiti kyseli että miksi laitoin lahjakarkit vanhempien herkkupiironkiin, kerroin että en kertakaikkiaan voi syödä palaakaan karkkia em. syistä. Ei mitään muuta, kiitin eleestä.
Ymmärryksen sijaan tuli haukkumista ja uhriutumista, mitenkä väitän heidän olevan osasyyllinen pyöreyteeni (en maininnut mitään syyllisistä, minä itse päätän mitä laitan suuhuni) ja mitenkä olen kiittämätön kun kalliit lahjat ostettiin.
Teinkö nyt jotain väärin? Voi herraisä, teen elämänmuutosta ja ilmoitin yhden asian jota en halua vastaan. Vähän kuin raitistuvalle ostaisi viinipullon lahjaksi.
Kommentit (22)
Ymmärrän ketjun aloittajaa varsin hyvin, koska itse kamppailen samantyylisten ongelmien kanssa.
Nyt sanallistan selkosuomella mikä aloittajan ongelma on:
Aloittaja selvästikin haluaisi, että hänen äitinsä kunnioittaisi häntä. Toisen ihmisen kunnioitukseen kuuluu muun muassa aito dialektinen vuorovaikutus ja vuoropuhelu, toisen ihmisen tarkka kuunteleminen ja kohteleminen sellaisella tavalla että rauha säilyy ja kenenkään yli ei yritetä kävellä eikä ketään yritetä kontrolloida.
Aloittajan äiti ei näe lastaan ja hänen yritystään parantaa omaa elämänlaatuaan, vaan hän pikemminkin yrittää vesittää tämän yritykset elämäntapamuutokseen jotta äiti ei joutuisi kohtaamaan omia hankalia tunteitaan joita hänellä saattaisi herätä asioiden muuttuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun menen käymään kotona, äitini sanoo, ota kakkua, ostin sen sinua varten ja keitänkö kahvia. Vaikka olen kieltäytynyt syömästä makeaa jo yli 10 vuotta enkä koskaan ole juonut kahvia. Käyn siellä usein. Käsittämätöntä.