Millaiseksi ihminen muuttuu, kun on vuosikymmeniä yksin? Katoaako käytöstavat muita kohtaan?

Se on kun ne arpoo joka tunti poistettavat niin pääsevät helpolla.

Siis yksin, eli jossain erämaassa ilman yhtään ihmiskontaktia, vai mitä tarkoitat?  Tai eristyssellissä?

Kyllähän normaali yksinasuvakin ihmisiä tapaa ja saa pidettyä yllä kykyä tervehtiä ja katsoa silmiin. 

Veikkaan et sosiaaliset taidot hävii aika pahasti. Mut se ei oo mikää maailmanloppu koska niihin voi harjotella takasin. Yksinäisyys tekee sen, siks kaikki ahdistuneet ja yksinäiset ihmiset tuntee ittensä ihan pelleks ihan sama minne ne menee. 

Tuskin. 

Jos joku on vuosikymmeniä yksin, niin siihen on varmasti jokin syy. Eikä se syy / ongelma katoa eristäytymällä.

Ei minulla ainakaan koska käytöstavat asuvat minussa.

AI, ja miksiköhän ne sen yksin olemisen vuoksi katoaisivat.

Kun toisaalta on sitten tyyppejä, joilla on sitä seuruetta vaikka mihin, mutta ei sitten lainkaan sivistyneitä käytöstapoja, enkä nyt tarkoita pöytätapoja oikean veitsen tai haarukan valistemista katetusta sarjasta, vaan sitä, että huomioi muut noin yleensä....

Juu, on huutajaa ja mesoajaa, pilkkaajaa ja hälisijää, sellaisia tyyppejä, joiten näköala maailmaan on tirkistysreiän kokonen, mutta siltikin ollaan kuin maailman omistajia ja kaiken handlaajia!

Porukkansa kanssa tuleee häiriköimään. Sivistyneisyydestä ei tietoakaan. Porukassa ollaan että mun oikeus meidän oikeus, ja niin edespäin.

Mitähän tuo nyt tarkoittaa niillä käytöstavoilla? SItäkö, että kävelee kadulla naisia päin, vai mitä....

Näyttää paljasta prsettä ihan julkeasti...

Av  palsta on siitä esimerkki. 

Vierailija kirjoitti:

Av  palsta on siitä esimerkki. 

Haistele hikoavia haaruksiani! Luuletko olevasi parempi, kuin muut?

Kyllä siinä tilannetaju rapisee, tulee sellaista tökeröä möläyttelyä ja sitä kuuluisaa "suoraan sanomista", minkä voisi hyvin jättää sanomatta.

No ei. Mä olen 50-vuotias nainen ja aina ollut erakkoluonne. Ei ole ollut koskaan ystäviä, parisuhdetta yms. Työnikin teen täysin etänä kotoa. Ei mulle tuota sosiaaliset tilanteet minkäänlaisia vaikeuksia silloin, kun niitä täytyy hoitaa. Toki niitä vältän aina kun voin, mutta osaan kyllä käyttäytyä, jutella yms. sitten kun täytyy ihminen kohdata. Enkä edes ole sosiaalisten tilanteiden jännittäjä mitenkään.

Kyllähän sitä vähän sosiaalisesti kömpelöksi muuttuu, eikä tarvitse olla vuosikymmeniä tai ihan kokonaan yksinkään. Käytöstavat nyt tuskin mihinkään häviää, jos ne on joskus oppinut, mutta saattaa tulla jäätymistä sosiaalisissa tilanteissa, sanoa jotain hölmöä tms. Tai jos on kovin itsekriittinen ja tietoinen omasta kömpelyydestään, ei ehkä uskalla puhua paljon mitään.

Riippunee siitä, miten vanhana ihminen on joutunut eristyksiin. Minä olin viisikymppinen, kun monen onnettoman sattuman vuoksi ja muun muassa köyhyyden ja liikkumisvaikeuksien myötä jäin yksikseni neljän seinän sisälle. En ole vuosiin tavannut ketään tuttua kasvotusten enkä pahemmin puhelimitsekaan, mutta eivät asialliset käytöstapani ole minnekään kadonneet. Tuntuvin muutos on se, että en enää ole kovin kiinnostunut muista ihmisistä. Maailman tapahtumat kiinnostavat kyllä, mutta ihmiskohtaloista en jaksa ottaa murheita.

Riippuu tietysti ihmisestä. Itse yllätyn joka kerta, kuinka inhottavasti "sosiaaliset" ihmiset käyttäytyvät. Viihdyn yksin juuri siksi, että voin olla omassa positiivisessa ja valoisassa seurassani.

Varsinkin tällaisina aikoina kun barbaarinen oikeisto on vallassa, ja valtavirta näkyy nielevän kaikki heidän valheelliset möläytyksensä, ei edes tee mieli joutua ihmisten kanssa tekemisiin.

Turta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä tilannetaju rapisee, tulee sellaista tökeröä möläyttelyä ja sitä kuuluisaa "suoraan sanomista", minkä voisi hyvin jättää sanomatta.

 

Näin on. Ja sitten tulee suututetuksi ihmisiä. 

Jos olet esim pitkäaikaistyötön, niin ei juuri kannata olla sosiaalinen. Ihmiset aina kuitenkin vain miettivät että onko tuo töissä vaiko ei.

Vierailija kirjoitti:

No ei. Mä olen 50-vuotias nainen ja aina ollut erakkoluonne. Ei ole ollut koskaan ystäviä, parisuhdetta yms. Työnikin teen täysin etänä kotoa. Ei mulle tuota sosiaaliset tilanteet minkäänlaisia vaikeuksia silloin, kun niitä täytyy hoitaa. Toki niitä vältän aina kun voin, mutta osaan kyllä käyttäytyä, jutella yms. sitten kun täytyy ihminen kohdata. Enkä edes ole sosiaalisten tilanteiden jännittäjä mitenkään.

Uteliaisuudesta, onko sinulla tutkittu mitään mielenterveysjuttuja, eli esim. PTSD:tä? Tai koetko, että jotkut persoonallisuushäiriön kriteerit sopisivat itsellesi? Ei siis narsismi vaan ehkä joku muu, esim. eristäytyvä persoonallisuus? Kiinnostaa siis ihan vaan että mikä saa sosiaalisesti itsevarman ihmisen eristäytymään. Itse olin vuosia eristyksissä muista, siis niin paljon kuin pystyin pakollisten juttujen ulkopuolella, mutta se johtui itselläni vakavista traumoista joiden hoitaminen muutti tilanteen. Itse kärsin asiasta, mutta sinun kohdallasi ei kuulosta, että kokisit sen olevan mikään ongelma, niin olisi jännä kuulla.