Lue keskustelun säännöt.
Millaiseksi ihminen muuttuu, kun on vuosikymmeniä yksin? Katoaako käytöstavat muita kohtaan?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on vuosikymmeniä yksin, niin siihen on varmasti jokin syy. Eikä se syy / ongelma katoa eristäytymällä.
Kyllä katoaa. Yksin on parasta olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ee minussa oo mittään vikkoo vikkoo vikkoo vikkoo...
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tietysti ihmisestä. Itse yllätyn joka kerta, kuinka inhottavasti "sosiaaliset" ihmiset käyttäytyvät. Viihdyn yksin juuri siksi, että voin olla omassa positiivisessa ja valoisassa seurassani.
Niin, itserakkaiksi, omahyväisiksi, itsekkäiksi, ymmärtämättömiksi, sopeutumattomiksi, tyhjää täysi oleviksi ihmisiksi tulevat.
Vierailija kirjoitti:
AI, ja miksiköhän ne sen yksin olemisen vuoksi katoaisivat.
Kun toisaalta on sitten tyyppejä, joilla on sitä seuruetta vaikka mihin, mutta ei sitten lainkaan sivistyneitä käytöstapoja, enkä nyt tarkoita pöytätapoja oikean veitsen tai haarukan valistemista katetusta sarjasta, vaan sitä, että huomioi muut noin yleensä....
Juu, on huutajaa ja mesoajaa, pilkkaajaa ja hälisijää, sellaisia tyyppejä, joiten näköala maailmaan on tirkistysreiän kokonen, mutta siltikin ollaan kuin maailman omistajia ja kaiken handlaajia!
Porukkansa kanssa tuleee häiriköimään. Sivistyneisyydestä ei tietoakaan. Porukassa ollaan että mun oikeus meidän oikeus, ja niin edespäin.
Mielestäni just yksinäiset käyttäytyvät noin huonosti. Näkeehän sen täälläkin. Ei oikeassa elämässä näin myrkyllisiä näe. Tai ehkä he ovatkin juuri sen takia yksin.
Ei ne jotka on suunapäänä jokasuuntaan verkostoitumassa, ole sen parempia käytöstavoiltaan, usein juuri päinvastoin omaavat huonot käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vasta vuosikymmen yksin, mutta käytöstavat ei ole kadonneet mihinkään, lähinnä ihmisten ilmoilla oleminen ja ihmiskontaktit ahdistaa vuosi vuodelta enemmän, sosiaaliset taidot heikkenee, tuntuu ettei oikein osaa enää puhua kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No vasta vuosikymmen yksin, mutta käytöstavat ei ole kadonneet mihinkään, lähinnä ihmisten ilmoilla oleminen ja ihmiskontaktit ahdistaa vuosi vuodelta enemmän, sosiaaliset taidot heikkenee, tuntuu ettei oikein osaa enää puhua kenenkään kanssa.
Puhuminen ei ole sosiaalinen taito. Puhua osaa papukaijatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vasta vuosikymmen yksin, mutta käytöstavat ei ole kadonneet mihinkään, lähinnä ihmisten ilmoilla oleminen ja ihmiskontaktit ahdistaa vuosi vuodelta enemmän, sosiaaliset taidot heikkenee, tuntuu ettei oikein osaa enää puhua kenenkään kanssa.
Puhuminen ei ole sosiaalinen taito. Puhua osaa papukaijatkin.
Soossiaalinen taito olis sitä, mitä se nyt olikaan, jotain kes...kuseskelua tai jotain sinnepäin.
No kyllä käyttäytymiseen ja persoonaan vaikuttaa niin paljon muukin kun se, onko ollut ihmisten kanssa tekemisissä.
Kai sillä nyt aika paljon merkitystä millainen on ollut ennen eristystä ja kuinka kauan ei ole ollut tekemisissä. Ihmisillä on aina jokin perusluonne, joka tietenkin voi muokkaantua ympäristön vaikutuksesta.
Ja tietenkin käyttäytymiseen vaikuttaa aina toisten käyttäytyminen. Joskus normaaliltakin vaikuttava käyttäytyminen ei ole sitä, vaan jotain tarkoituksellista esitystä.
Joku saattaa olla esitysten kohde, vaikka sinä et tiedä siitä etkä tajua sitä. (Google gang stalking) Kohde voi silti tajuta sen ja käyttäytyy toki sen mukaan miten haluaa ja vaikka ei tietäisi tai tajuaisi voi toisten erikoinen käyttäytyminen tietenkin vaikuttaa myös toisen käyttäytymiseen.
Luonnollisen ja todellisen kuvan saa ilman tuollaisia esityksiä.
Eihän sosiaalinen luonne ole sama kun se onko kavereita vai ei tai ei suinkaan tarkoita etteikö osaisi olla tai ole sosiaalinen, jos ei ole kavereita. Siihen kun vaikuttaa monet muutkin seikat. Vai muuttuuko niin sanotusti puhelias ja sosiaalinen ihminen joksikin muuksi jos edim. yhtäkkiä kavereita ei ole?
Mitä tulee puhumiseen ja sosiaalisuuteen, niin sellainen normi sujuva keskustelutaito on yleensä edellytys siihen, että voi keskustella ihmisten kanssa, mutta sehän ei ole sama kun puhuu lähes tauotta tai asian vierestä. Kovin hiljaista ja puhumatonta voidaan harvoin sosiaalisena pitää, mutta eihän pelkästään sosiaalisuus puheliaisuus tai ujous tee ihmisestä hyvää tai huonoa seuraa.
Niin monelta puuttuu taito kuunnella ja puhua sopivassa suhteessa.
Onneksi on olemassa sosiaalinen media jossa kehittyvät sosiaaliset taidot.