Minun mies ei naista taida tarvita!

oletko itse alotekykynen vai odotatko, että miehesi " nykii hihasta" joka kerta?? alkuhuuma on kadonnut, lapsi tullut... ihan normaalia.

minähän se meillä aloitteet teen melkeinpä joka kerta. Ehdotan illalla että tulehan makuuhuoneeseen, niin jos tehtäis vähän jotain kivaa... Tai jotain sinneppäin, kuitenkin niin että miehen pitäisi tajuta mitä tarkoitan. No, mies ei sitten kuitenkaan tule kun ihan myöhään ja nukahtaa samantien, eli torjunnalta tuo tuntuu. Jos mies ehdottaa jotakin, ni se on rapulassa että ota suihin.



Minusta tämä ei normaalilta tunnu, meiltä puuttuu se miehen ja naisen rakkaussuhde kokonaan. Vaikka alkuhuuma menee, ni eihän kaiken pidä hävitä. Onhan se mukavaa, kun mies ei muuta halua yhdessä tehdä kun jotain puujalkavitsejä kertoa ja piereskellä. Minä olen pelkkä itsestäänselvyys, jonka tarpeita ei tarvitse ottaa huomioon. Ja miehellähän ei minua kohtaa niitä tarpeita tunnu olevan. :/

Sinullahan on unelmiesi mies, koska olet tehnyt hänen kanssaan lapsenkin!!! Eikai kukaan tee epätyydyttävän miehen kanssa lapsia?

No tulin ikäänkuin vahingossa raskaaksi, kun olimme seurustelleet kolmisen kuukautta. En halunnut tehdä aborttia missään nimessä, eikä halunnut mieskään. Ja silloin meillä meni vielä hyvin, mies oli todella huomaavainen, otti syliin, lähelle ja näytti pienillä eleillä välittämistä. Ja oli kiinnostunut minusta naisena, toisinkuin nyt. Ja muistutan taas, että tajuanhan minä sen että alkuhuuma katoaa, mutta pareistako kuuluu tulla pelkkiä kavereita ajan myötä? En tajua mikä tässä hyvin enää tekee tästä parisuhteen. :/

Saisiko seksi-setä opettaa vähän perhesuunnittelua? En opeta koska myöhäistähän se on tässä vaiheessa. Mutta koska nyt olette asiat päästäneet tuohon pisteeseen ja kokonaista 3kk (wow!) seukkaamisen jälkeen tehneet sen suuren ratkaisun kokeilla että jospa tää ny kummiski toimis niin toivotan vain hyvää jatkoa. Pärjäät kyllä sen lapsen kanssa ilman miestäkin, niin pärjää tuhannet muutkin.

ihan asiallisia vastauksia. Vastaukset olisivat ihan eriluokkaa, jos ap olisi vaikka 10v vanhempi.

terv,ei-ap

sarkasmi on vaikea laji mutta asiallisesti sanottuna hra nro 6 tarkoitti että: Jos tehdään lapsia 3kk seurustelun jälkeen, niin ei ole ihmekään jos käy niin että hommat ei toimi ja tulee yllätyksiä. Seurustelkaa pidempään ja opetelkaa tuntemaan toisenne ennen kuin menette tekemään lapsia.

6

Rupesin itsekkin ajattelemaan, että kun ikänikin laitoin, niin sitten taidetaan pitää jonakin huono-onnisena teininä joka ei parisuhteesta vielä tajua/ole oppinut. :/ On tässä kuitenkin edes jonkun verran kyspsyytä tullut lapsenkin myötä, että haluaisi parisuhteenkin toimivan ja kestävän niinkuin muillakin vanhemmilla tai ihmisillä yleensä.



T. ap

tulee lapsi, niin onhan se nyt ihan ymmärrettävää, että tulee tuommoinen suvantovaihe.



Siis hei - normaalisuhteessakin (tarkoitan että ilman lasta) tulee ekat isot riidat, himon katoamiset, hellittelyn katoamiset, epäilyt siitä onko tämä sitä suurta rakkautta jne.



Sitten otetaan vielä lapsi... Lapsen tulo koettelee aina parisuhdetta seksin saralla JOS ei yhdessä ymmärretä, että niin voi käydä ja melkein voi sanoa että aika suurella osalla pareista käykin. Kumpi tahansa tuoreista vanhemmista voi olla haluton. Mies voi ajatella naista äitinä, muistella synnytyksen tuskia mitä nähnyt naisen kärsivän, pelkää satuttavansa naista.. Tai - ihan kuin me naisetkin, kokee isyyden niin suurena ja mahtavana muutoksena, ettei seksi ole sillä hetkellä tärkeää. Naisen muutoshan nyt on ihan päivänselvä, kun fyysiset muutokset ovat niin suuria, vauva roikkuu rinnoissa jatkuvasti ja alakertakin valuu viikkokaupalla synnytyksen jälkeen. Maha roikkuu ja tissit roikkuu, iho ja hiukset on ihan sekaisin (siis kunnoltaan) odotusajan jälkeen jälleen naista kohdanneista hormoniheilahteluista, imetyksen aikana hiukset ohenee jne... Tunneppa siinä sitten itsesi seksikkääksi.



Eli siis teillä on siinä suhteessa kaksi niin isoa asiaa taustalla, että on ihan päivänselvää, että seksin saralla muutosta tulee.



Kärsivällisyyttä, aikaa, toimintaa... (suomennettuna käy kimppuun!) ja tietysti puhe auttaa - eli siis sanot nyt ap sille miehellesi että perhana sentään minä haluan MUNAA! Eihän se toinen voi tietää mitä sinä tahdot, jollet sitä sano!!!



nimimerkillä 3.lapsen kokemuksella

Ja pitäisi kai osata ajatella asiaa noinkin. Meillä vaan on jo vuosi jatkunut tällaista ja ollut välillä todella vaikeaa. Nyt asiat alkaisi muuten olla paremmin, mut tuo asia ei tunnu korjaantuvan. Tuntuu että jotenkin kokoajan meidän väliltämme vähenee nuo asiat ja on hirveä rakkauden kaipuu ja kosketuksen... Tuntuu ettei miehellä ole mitään tarvetta minun lähelle. :( Nyt ollaan menty vauva-ajasta ohi ja arki on jo helpompaa, niin miestä vaan vähemmän kiinnostaa. Ja asiasta olen hänelle hienovaraisesti puhunut, että haluaisin parantaa suhdettamme koska se on minulle tärkeä. Aina saan vaan samat tuhahdukset että " mitä hittoa sinä taas kitiset" . :/

Meillä tehtiin lapsi yhteistuumin yli 7 vuoden suhteen jälkeen. Ensimmäinen 1,5 vuotta syntymän jälkeen oli ihan perseestä. Nyt ollaan menossa hyvään suuntaan. Voin kuvitella miten vaikeaa se teillä nuorilla voi olla, joiden pitäisi mielestäni vielä vuosia nauttia elämästä ilman vastuuta lapsesta ja oppia tuntemaan toisianne...

Keskustelkaa...

M30

ei se enää paremmaksi muutu, eikä huonommaksi voi mennä. Kyllä sä paremman miehen ansaitset.

No jos ei ala asiat muuttua niin ehkä teenkin niin... Ihmetyttää miten mies ei ole ollenkaan huolissaan siitä, olenko tyytyväinen.. Koska monestihan tällaiset tilanteet ajaa vieraaseen syliin. Mutta en aio pettää häntä, katkaisen sitten vaikka ensin tämän suhteen. Sehän tässä paha on, ku ei puhuminenkaan onnistu, mies sanoo heti että " voi v*ttu mikä sulla taas muka on" . Jotenkin outoa, että hän suorastaan suuttuu jos sanon kaipaavani yhteisiä hetkiä ja jotain. :/ Ei vissiin sais omalta mieheltä mitään haluta.

Miehen pitäisi olla aina valmiina, ja miehen painostaminen seksiin on ihan ok.



Kun taas nainen lapsen syntymän jälkeen on haluton parikin vuotta, niin miehille tolkutetaan, ettei saa painostaa, pitää ymmärtää, ja kannustaa ja odottaa.



Jos mies haluaa siis seksiä vain n. kerran viikossa, niin täällä ehdotellaan, että " jätä se" ja epäillään suhteen olevan lopussa?



Mitä jos ihan vain pysähdyttäisiin arvostamaan toista ihmistä, mietittäisiin, että mitä se empatia oikein on ja opeteltaisiin rauhassa kommunikoimaan. Ajan kanssa...



Ei munkaan mieheni ole mitenkään innokas keskustelemaan suhteemme ongelmista, mutta 10 vuoden yhdessä olon jälkeen osaa jo vähän lukea toista ja tietää mistä narusta vetää (ts. miten saa jotain irti :)).

ja kun vielä noin nuorena, ennen pitäis olla toisinpäin kun miehet haluaa tossa iässä kokoajan seksiä.

jos ei saa vuoteen mitään hellyyttä ja seksiä vain silloin ku mies darrassa. eiku silloinhan se pyys vana suihinoton. nii silloin on varmaa ongelma pikkasen isompi ku " seksiä kerran viikossa"

paljon muustakin kuin seksin puutteesta. Kun tietty osa-alue on miltei kokonaan väliltämme hävinnyt niin tuntuu ettei tätä kohta parisuhteeksi erota. Ja kun tuntuu että kaikki kokoajan lipsuu käsistä vaan kauemmaksi.. Onko väärin haluta tuntea itsensä rakastetuksi parisuhteessa? Minä olen miehelleni sanonut ettei kaikkea voi pitää itsestäänselvyytenä, että suhdetta pitää jotenkin hoitaakkin välillä. Mitä minä muka miehelläni sitten teen, jos mitään en häneltä saa. Asioita joita ei edes kuuluisi tarvita pyytää.

Vierailija:

ja kun vielä noin nuorena, ennen pitäis olla toisinpäin kun miehet haluaa tossa iässä kokoajan seksiä.

Kyllä toiset miehet ihan oikeesti voivat ottaa isyyden niin tosissaan ja olla siitä niin haltioissaan, että seksi saattaa hei ihan oikeesti mennä taka-alalle joksikin aikaa.

Vierailija:

No jos ei ala asiat muuttua niin ehkä teenkin niin... Ihmetyttää miten mies ei ole ollenkaan huolissaan siitä, olenko tyytyväinen.. Koska monestihan tällaiset tilanteet ajaa vieraaseen syliin. Mutta en aio pettää häntä, katkaisen sitten vaikka ensin tämän suhteen. Sehän tässä paha on, ku ei puhuminenkaan onnistu, mies sanoo heti että " voi v*ttu mikä sulla taas muka on" . Jotenkin outoa, että hän suorastaan suuttuu jos sanon kaipaavani yhteisiä hetkiä ja jotain. :/ Ei vissiin sais omalta mieheltä mitään haluta.

Vaikka muuten käytän (ja mieheni myös) ns. karua kieltä, niin toisillemme me emme haistattele, enkä varmaan koskaan ole kuullut voi vittu mikä sulla nyt taas on - sanoja mieheni suusta, vaikka tosiaan sekoillut olen hormoniheilahtelujen vuoksi mielestäni aika paljonkin!

Yritän siis sanoa, että teidän suhteenne perustassa tuntuu olevan vikaa. Jos suhteen perusta on hyvä, ei seksittömyys tai väliaikainen läheisyyden puute ole jättisuuri ongelma josta ei pääsisi yli. Mutta jos suhteen perustassa jo mättää (toisen kunnioitus on minusta melkein ykkösasia suhteen perustassa), niin ongelmat kasvavat suuriin mittasuhteisiin...

Tuosta isyydestä sen verran, että en todellakaan usko että se tässä liittyy sillä tavalla asiaan. Koska mies ei mitenkään rooliaan ole tarpeeksi hyvinkään ottanut. Minä saan hoitaa lapsen syötöt, nukutukset, ulkoilutukset... Mutta välillä hän leikkii lapsen kanssa kuitenkin.



Ja ehkä tässä perustassa tosiaan on vikaa! Meillä oli viime vuoden lopussa todella vaikeaa aikaa ja erosimmekin. Mies huiteli missä sattuu ja yksin sain olla vauvan kanssa. Lisäksi mies itse käyttäytyi kuin kakara - kun vauva huusi niin huusi hänkin. Sitten tämän vuoden puolella hän kuitenkin rupesi vähän kunnostautumaan ja sanoin mitä haluan suhteelta jos alamme taas olemaan. Hän lupaili ja oli jatkuvaan kimpussani kun sai minut takaisin. Niin sen muutaman viikon. Ehkä minun olisi sitten pitänyt heittää hänet taas menemään.



Vika taitaa siinä olla, että mies vaan pitää minua itsestäänselvyytenä ja toisarvoisena, minun ajatuksia ei tarvitse ottaa huomioon ja ihan sama olenko tyytyväinen. Kunnioitus tästä taitaa pahasti puuttua. En tiedä. :/ Onko järkeä olla enää suhteessa jossa saa vaan haaveilla kaikista tavallisistakin asioista.