Eikö teitä raskaaksi hankkiutuvia pohdituta se, että lapsesta ei välttämättä tule normaalia?

Itselläni on ihan samat ajatukset, mutta eihän näistä voi missään puhua. 

Kyllähän sitä on pohtinut, mutta halu saada lapsi ajaa pienen riskin edelle. En haluaisi kehitysvammaista lasta, mutta pakkohan senkin kanssa olisi sitten vaan oppia elämään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä on pohtinut, mutta halu saada lapsi ajaa pienen riskin edelle. En haluaisi kehitysvammaista lasta, mutta pakkohan senkin kanssa olisi sitten vaan oppia elämään.

Itse laittaisin kehitysvammaisen lapsen adoptioon. 

En ajatellut asiaa vasta kuin niskaturvotusultrassa. 

Sairaanhoitajaopintojen aikana tein harjoittelujakson kehitysvammapuolella, ja enpä kyllä enää halua olla kyseisen porukan kanssa missään tekemisissä. En työssä enkä vapaa-ajalla. 

Tai se että puoliso jättää tai kuolee?

Kun hankkii useamman lapsen niin todennäköisesti joku on normaali. Ei kai kukaan jätä sen takia lapsia hankkimatta?

Vierailija kirjoitti:

Tai se että puoliso jättää tai kuolee?

Noista voi selvitä ajan kanssa ja vertaistuen avulla. Kehitysvammaisen lapsen äitinä olisin loppuikäni pallo jalassa. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Kun hankkii useamman lapsen niin todennäköisesti joku on normaali. Ei kai kukaan jätä sen takia lapsia hankkimatta?

Entäs jos useampi lapsista on kehitysvammainen? 

Entäs se, kun kehitysvammainen vie vanhempien kaiken huomion ja resurssit ja terveet lapset jäävät huomiotta? Näinkin olen kuullut käyvän. 

- ap

Vaikuttaa neuroottiselta. 0 % mahis toki kuin  jättää lapset kokonaan tekemättä. Jätätkö muitakin  asioita tekemättä jos.....

Aivan aiheellisia syitä ja pohdintoja. Jos voisi luottaa siihen, että yhteiskunta ja muut ihmiset auttaisivat ja hyväksyisivät nämä asiat varauksetta voisivat pelot olla joko paljon lievempiä ja olla tyystin poissa mielestä.

Nykyisessä ja tulevassa maailmassa ei kuitenkaan voi luottaa yhtään etteikö jäisi suurta huolenpitoa vaativan lapsensa kanssa yksin. Tunne siitä, että jää ristituleen sisäsyntyisen lapsirakkauden kanssa ilman että pystyy täyttämään edes elämän perustarpeita on kamala jo ajatustasollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa neuroottiselta. 0 % mahis toki kuin  jättää lapset kokonaan tekemättä. Jätätkö muitakin  asioita tekemättä jos.....

Mitä sitten? Kyllä jätän esimerkiksi monia vaarallisia asioita tekemättä ihan riskien takia. 

- ap

Säälittävää elämätön elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan aiheellisia syitä ja pohdintoja. Jos voisi luottaa siihen, että yhteiskunta ja muut ihmiset auttaisivat ja hyväksyisivät nämä asiat varauksetta voisivat pelot olla joko paljon lievempiä ja olla tyystin poissa mielestä.

Nykyisessä ja tulevassa maailmassa ei kuitenkaan voi luottaa yhtään etteikö jäisi suurta huolenpitoa vaativan lapsensa kanssa yksin. Tunne siitä, että jää ristituleen sisäsyntyisen lapsirakkauden kanssa ilman että pystyy täyttämään edes elämän perustarpeita on kamala jo ajatustasollakin.

Itselläni on eniten mielessä vain oma jaksaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää elämätön elämä. 

Ai jaa, itse ajattelen jopa päinvastoin. Lapsiperheitä - ja etenkin kehitysvammaisten lasten vanhempia - nähdessäni ajattelen, että noilla on nyt elämä pilalla. 

- ap

Monet lapsia hankkivat ovat sen verran tyhmiä, että tuskin ovat ainakaan syvällisesti pohtineet asiaa. Sadistitkin varmasti mielellään hankkivat lapsia. Eikö pahinta olisi, jos lapsesta tulisi vaikka joku psykopaatti, joka tekisi pahaa muille?

Mitä muuta jätät tekemättä sen takia, että on prosentin mahdollisuus pahimpaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta jätät tekemättä sen takia, että on prosentin mahdollisuus pahimpaan?

Se on oma asiani. 

Minusta on vain silkkaa tyhmyyttä tehdä lapsi, joka a) on todennäköisesti vammainen; b) ei kehity; c) ei tuota iloa lähipiirilleen; d) joka olisi vain taakka. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Aivan aiheellisia syitä ja pohdintoja. Jos voisi luottaa siihen, että yhteiskunta ja muut ihmiset auttaisivat ja hyväksyisivät nämä asiat varauksetta voisivat pelot olla joko paljon lievempiä ja olla tyystin poissa mielestä.

Nykyisessä ja tulevassa maailmassa ei kuitenkaan voi luottaa yhtään etteikö jäisi suurta huolenpitoa vaativan lapsensa kanssa yksin. Tunne siitä, että jää ristituleen sisäsyntyisen lapsirakkauden kanssa ilman että pystyy täyttämään edes elämän perustarpeita on kamala jo ajatustasollakin.

Kyllähän "yhteiskunta" hyväksyy kehitysvammaiset - kaikenlaista apua ja tukea on saatavilla. 

Sen sijaan "yhteiskunta" ei hyväksy sitä, jos joku haluaa antaa kehitysvammaisen lapsen adoptioon. Kuten alapeukuista nähdään. 

- ap