Lue keskustelun säännöt.
Eikö vanhuksia käydä katsomassa tehostetuissa asumisyksiköissä?
15.12.2024 |
Käymme säännöllisesti katsomassa isääni, joka asuu vanhusten hoitolaitoksessa ja viimeksi kun kävimme mieleeni juolahti ettei kertaakaan ole näkynyt muiden vanhusten omaisia, ei kertaakaan tämän parin vuoden aikana. Ja kyse on niin pienestä yksiköstä, jossa on yhteinen tila, missä ovat suurimmalta osin päiväsaikaan että luulisi edes joskus törmäävän heihin, mutta ei. Hoitajatkin vaikuttavat iloisilta kun näkevät meidät, ikään kuin olisi harvinaista että ulkopuolisia käy.
Kommentit (25)
Laitokset ovat varmaan kaukana omaisten arjesta. Pitäisi olla tutussa ympäristössä iäkkäälle jos se on hyvä? Ehkei kaikilla ole omaisia, olisiko ystävähenkilöä käymään tai pihalle. Ajelulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitokset ovat varmaan kaukana omaisten arjesta. Pitäisi olla tutussa ympäristössä iäkkäälle jos se on hyvä? Ehkei kaikilla ole omaisia, olisiko ystävähenkilöä käymään tai pihalle. Ajelulle.
Tiedän muutamia asukkaita koska isäni puhuu heistä ja omaise asuvat ihan lähellä. Ap
Ne ovat hyvin masentavia paikkoja.
Sama havainto meillä. Käymme viikoittain katsomassa, mutta harvakseltaan näkyy muita omaisia, juhlapyhinä enemmän.
Mutta me asumme parin kilometrin päässä ja teemme paljon etätöitä, joten työmatkoihin ei mene aikaa. Harva varmaan asuu yhtä lähellä eikä mene työmatkoihin aikaa, jotta pystyisi käväisemään työpäivän jälkeen ja ehtii vielä oman perheenkin kanssa viettämään aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat hyvin masentavia paikkoja.
On toki, mutta itse ainakin olen niin velvollisuudentuntoinen etten nyt voi vain unohtaa isääni sinne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin isää katsomassa aamupäiväistä ennen iltavuoroa. Sisko taas töitten jälkeen, viiden maissa.
Kerran viikossa, arkipäivisin, ja vuoroteltiin.
Isämme vanhainkoti samassa kaupungissa kun työpaikkamme.
Isä pysy mukavana ihan loppuun asti vaikka hänellä oli dementia. Oli siis mukava mennä käymään.
Jotku vanhukset ovat aikanaan kohdelleet lapsiaan huonosti, kostautuu lopulta.
Oli siellä osastolla muitakin kävijöitä, jotkut tuli tutuiksi.
Juhlapyhinä kävi sitten enemmän vieraita. Ja jos järjestivät jotain ohjelmaa.
Isäni asui monen sadan kilometrin päässä, eikä häntä suostuttu siirtämään lähemmäksi.
Itselläni ei ole autoa eikä korttiakaan, eikä bussit kulkeneet, kun niiden tuet on poistettu.
Millä konstilla sinne olisi mennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin isää katsomassa aamupäiväistä ennen iltavuoroa. Sisko taas töitten jälkeen, viiden maissa.
Kerran viikossa, arkipäivisin, ja vuoroteltiin.
Isämme vanhainkoti samassa kaupungissa kun työpaikkamme.
Isä pysy mukavana ihan loppuun asti vaikka hänellä oli dementia. Oli siis mukava mennä käymään.
Jotku vanhukset ovat aikanaan kohdelleet lapsiaan huonosti, kostautuu lopulta.
Oli siellä osastolla muitakin kävijöitä, jotkut tuli tutuiksi.
Juhlapyhinä kävi sitten enemmän vieraita. Ja jos järjestivät jotain ohjelmaa.
Äitini miehensä kanssa asuu kahden tunnin ajomatkan päässä. Kun joutuu tulevaisuudessa hoitoon niin ei todennäkösesti mennä kerran viikossa perjaatteella. Vaan harvemmin.
Mä käyn kerran kolmessa viikossa. En vaan jaksa enempää, matkaa on ja julkisilla menee tunti suuntaansa. Ykkösvapaalla en aina jaksa. Eipä silti, ei isä mun vierailujani edes kaipaa, omaa velvollisuudentuntoani käyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on isän palvelukotiin yli kahden tunnin ajomatka. Asumme itse maakunnan keskus kaupungissa, jossa palvelukoteihin on aivan hirvittävät jonot, joten isän siirtämistä ei ole edes ajateltu. Lisäksi kyseinen palvelukoti on aivan loistava, henkilökunta mukavaa ja pysyvää.
Lapsuudenkotimme on meillä mökkinä ja käymme sisareni kanssa siellä kahden-kolmen viikon välein. Enempään emme kertakaikkiaan pysty, koska meillä on matkustusta vaativat työt ja kotona asuvia lapsia.
Käymme isää katsomassa joka kerta kun käymme paikkakunnalla ja lisäksi jo kotoa pois muuttaneet lapsemme käyvät myös kun käyvät mökillä.
Aika harvoin palvelukodissa törmää muihin omaisiin, mutta suurimmalla osalla onkin samanlainen tilanne kuin meillä. Paria omaista näen aika usein, mutta he ovat jo eläkkeelle ja palvelukodissa asuvat vanhempansa ovat jo yli 90 vuotiaita.
Aika harvoin tosiaan vierailijoita näki, itse kävin noin kahden-kolmen viikon välein äitiä katsomassa, aika kaukana oli hoivakoti. Aika raskaaksi kävi kun mä olin ainoa joka kävi oikeastaan ikinä, äidin siskot ehkä pari kertaa vuodessa. Ja äiti oli siellä hoitokodissa yli 16 vuotta, aina raskaammalta tuntui mennä sitä mukaa kun vointi huononi ja kommunikointi alkoi olla hankalaa.
Toisaalta niitä muita vierailijjoita näkee harvoin ehkä siksi että vetäydytään omiin huoneisiin juttelemaan, lähes poikkeuksetta näin mekin äidin kanssa tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut meistä koukuttuvat vanhukseen ja uskovat, että ramppaamalla heidän luonaan se olisi tekona hyväkin asia. Minä en ole sellainen ja väsyn iäkkään vanhuksemme seuraan, koska hän on tyytymätön, ahdistunut ja kovin tarvitseva. Sain vanhushoivan lekurilta vinkin, että mieluummin käy kerran kuukaudessa ja hyvällä tuulella kuin kerran viikossa ärtyen vanhukseen joka vinkumisesta. Jos miettii kokonaisuutta on se hyväntuulinen vierailu vanhukselle piristävämpää ja omat voimat riittävät olemaan silloin vähän pitempäänkin. Ja se määrä työtä, mitä teimme vanhuksen eteen ennen hoivapaikkaa, oli jo melkoinen urakka pelastaa hänet päivittäin. Nyt sen työn tekevät muut.
MInusta on turha taivastella muiden asioita, koska jos ei tunne muita vanhuksia ja elämäntarinaa on vaikea arvata kaikkia syitä käymättämyyteen,. Aina voi itse sanoa yksinäisille jotakin ystävällistä ja vaikka jouluksi vielä karkkia jaettavaksi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat hyvin masentavia paikkoja.
On toki, mutta itse ainakin olen niin velvollisuudentuntoinen etten nyt voi vain unohtaa isääni sinne. Ap
Olen itse ollut töissä vanhainkodissa, jossa oli ihan itsenäisesti liikkuvia ja sitten täysin vuodehoidossa olevia eikä siellä käynyt vieraita liiaksi. Jotkut saivat sitten kortteja juhlapäivinä, mutta ei juuri koskaan vieraita tervehtimään. Joskus mietin tietääkö omaiset edes missä kunnossa läheinen on siellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin äitiäni katsomassa kahdesti viikossa. Hän oli siinä kunnossa että ei muistanut minua. Kävin lähinnä itseni vuoksi, äidille käynneistäni ei ollut apua. Juttelin mukavia ja yritin jututtaa äitiänikin. Kyllä siellä muidenkin vanhusten omaisia kävi, tämän näki jos viipyi pitempään. Kaikki eivät käyneet samoina päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat hyvin masentavia paikkoja.
On toki, mutta itse ainakin olen niin velvollisuudentuntoinen etten nyt voi vain unohtaa isääni sinne. Ap
Olen itse ollut töissä vanhainkodissa, jossa oli ihan itsenäisesti liikkuvia ja sitten täysin vuodehoidossa olevia eikä siellä käynyt vieraita liiaksi. Jotkut saivat sitten kortteja juhlapäivinä, mutta ei juuri koskaan vieraita tervehtimään. Joskus mietin tietääkö omaiset edes missä kunnossa läheinen on siellä
Ei oma vanhempi ole aina "läheinen". Kiukutteleva, narsistinen, väkivaltainen äitini ei ole vuosiin pitänyt minuun mitään yhteyttä. En siis todellakaan tiedä, missä kunnossa hän on.
Muistisairas vanhempani muutti ympärivuorokautiseen yksikköön neljä kuukautta sitten. Me lapset haemme häntä n joka toinen viikonloppu lapsuudenkotiin, jossa ollaan hänen kanssaan tutussa ympäristössä seurustellen. Tämä tuskin näkyy mitenkään muiden asukkaiden omaisille. Olen käynyt hoitokodissa vain pari kertaa ns päivävierailulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat hyvin masentavia paikkoja.
On toki, mutta itse ainakin olen niin velvollisuudentuntoinen etten nyt voi vain unohtaa isääni sinne. Ap
Olen itse ollut töissä vanhainkodissa, jossa oli ihan itsenäisesti liikkuvia ja sitten täysin vuodehoidossa olevia eikä siellä käynyt vieraita liiaksi. Jotkut saivat sitten kortteja juhlapäivinä, mutta ei juuri koskaan vieraita tervehtimään. Joskus mietin tietääkö omaiset edes missä kunnossa läheinen on siellä
Ei oma vanhempi ole aina "läheinen". Kiukutteleva, narsistinen, väkivaltainen äitini ei ole vuosiin pitänyt minuun mitään yhteyttä. En siis todellakaan tiedä, missä kunnossa hän on.
Tiedän kyllä, mutta vaikea uskoa että kaikki vanhainkodissa asuvat olivat hankalia vanhuksia.
Tässähän näitä syitä on jo tullutkin: välimatka, aikataulut, huonot välit (joko vanhuksen itsensä, hänen lastensa tai molempien aiheuttamana). Yksi voi olla ihan se, että jos vanhus ei tunne vierailijoitaan eikä hetken päästä muista koko käyntiä, niin ei silloin välttämättä ole motivaatiota käydä kovin usein. Etenkään jos käyminen on muutenkin työlästä esim. etäisyyden takia.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairas vanhempani muutti ympärivuorokautiseen yksikköön neljä kuukautta sitten. Me lapset haemme häntä n joka toinen viikonloppu lapsuudenkotiin, jossa ollaan hänen kanssaan tutussa ympäristössä seurustellen. Tämä tuskin näkyy mitenkään muiden asukkaiden omaisille. Olen käynyt hoitokodissa vain pari kertaa ns päivävierailulla.
Me yritimme myös aluksi käyttää muistisairasta isää lapsuudenkodissa "kyläilemässä", kahvilla tai syömässä. Käytännössä tämä onnistui vain noin kolmen kuukauden ajan. Käynnit alkoivat olla isälle todella ahdistavia. Hän meni ihan sekaisin ja varttitunnin jälkeen alkoi kaivata "sinne, missä minun sänky on" 🙁. Vaelteli ympäriinsä ja pyysi viemään hänet pois.
Tämän jälkeen käytimme häntä kesäkahviloissa ja huoltoaseman kahvilassa kahvilla. Tämä "mennään käymään kahvilla" käsite oli hänelle jotenkin helpommin ymmärrettävä ja käynti varmaan sen verran lyhyempi, ettei ahdistus oudosta ympäristöstä ehtinyt tulla. Ajan myötä häntä ei enää saanut lähtemään edes kahville.
Tädit ja eläkeikäiset serkut edelleen kyllä muistavat syyllistää meitä, että miksi emme käytä isää kotona, miksi emme hae häntä 200 km päähän siskon pojan lakkiasiin tai tädin miehen 70 v synttäreille. Ei ehkä ymmärretä, että huonosti rollaattorilla liikkuvaa täysin muistamatonta vanhusta ei ole kovin helppoa eikä järkevääkään kuljetella ympäriinsä.
Ja lisään, että suurin osa on ihan jalkeilla olevia eikä sänkyyn sidottuja. Ap