Pystyisikö joku selittää, mitä tarkoittaa, että mieli on rikki ja miksi se ei korjaannu?
En missään nimessä halua syyllistää, vaan ymmärtää. En puhu nyt lapsuuden ajan kaltoinkohtelusta, vaan myöhemmistä ongelmista.
Jos mieli menee rikki, että yläkoulussa kiusataan tai vanhemman kanssa ongelmia, niin ymmärrettävää, että masentuu. Mutta loogisesti masennuksen pitäisi parantua, kun tilanne poistuu elämästä. Miksi se ei sitten parannu? Mitä mieessä tapahtuu, että se jää rikki vuosikymmeniksi?
Siskoni 25 v poika on tällainen tapaus. Lapsuus oli hyvä, mutta teininä tuli ongelmia. Apua on tarjottu ja paljon, mutta menee koko ajan huonommaksi. Siksi yritän ymmrtää.
Kommentit (16)
Monet sairaudet eivät parane. Esim. diabetes, epilepsia, parkinsonin tauti, dementia. Aivot voi sairastua siinä missä maksa, haima, suolisto, silmä, iho jne.
Pitäisi tietää, mistä sairaus johtuu, jotta voi sanoa, miksi ei parane. Onko kyseessä psyykkiset syyt, ravintoainepuutokset, etenevä aivosairaus, vai mikä?
Moni psyykkinen sairaus, esim. skitsofrenia, voi ensin oireilla masennuksena. Valitettavasti monet sairastuvat masennukseen myös epätervellisen ruokavalion tai epätervellisten elintapojen vuoksi. Liikunnasta on saatu yhtä hyvää näyttöä masennuksen hoidossa kuin masennuslääkkeistä.
Miksi ei parane? Oikea kysymys on, mistä oireet johtuvat? Jos on etenevä aivosairaus, niin siitä ei parane. Jos on ravintoainepuutos, siitäkään ei parane, jos tilaa ei korjata. Jos on kilpirauhasen vajaatoiminta, se oireilee masennuksena, mutta ei korjaannu ilman elinikäistä lääkitystä.
Mulla johtuu siitä että olen erittäin herkkä ja vilkas mielikuvitus
Mistä tiedät, että se masennus on parantunut? Ja jotkut ovat vain herkempiä masentumaan. Kyllä minä ainakin muistan lapsuuden ja nuoruuden kiusaamistapaukset ja mietin miksi juuri minua kohdeltiin kaltoin vaikka olin niin kiltti ja empaattinen. Herkästi muistan myös kaikki pahat asiat jos ihmiset sellaisia minusta sanoo. Onko se sitten liian huono itsetunto, en tiedä. Ehkä välitän vain ihmisistä liikaa ja ei saisi. Olen myös herkkä masentumaan ja murehdin pienistä ja stressaan. En minä tiedä miten voi muuttua "kovemmaksi" tyypiksi joka ei välitä mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että se masennus on parantunut? Ja jotkut ovat vain herkempiä masentumaan. Kyllä minä ainakin muistan lapsuuden ja nuoruuden kiusaamistapaukset ja mietin miksi juuri minua kohdeltiin kaltoin vaikka olin niin kiltti ja empaattinen. Herkästi muistan myös kaikki pahat asiat jos ihmiset sellaisia minusta sanoo. Onko se sitten liian huono itsetunto, en tiedä. Ehkä välitän vain ihmisistä liikaa ja ei saisi. Olen myös herkkä masentumaan ja murehdin pienistä ja stressaan. En minä tiedä miten voi muuttua "kovemmaksi" tyypiksi joka ei välitä mistään mitään.
ja johtuu myös kai lapsuudesta. Mä usein itkin lapsena yksin huoneessa mutta kukaan ei lohduttanut, äitini aina piti outona jos itkin. Ei saanut näyttää tunteita
Sosiaalinen viiteryhmä on paska eikä se korjaannu.
Tekosyy. Sitä on helppo käyttää tekosyynä kaikelle huonolle käytökselle lopun ikää, aina itselleen sopivissa tilanteissa.
Jos vertaa esim murtuneeseen jalkaan, siihen jos vetoat vielä viiden vuoden päästäkin, niin ei oikein tehoa.
Ja ennenkuin joku tästä älähtää, olen itsekin kärsinyt vaikka mistä henkisen ja mt puolen ongelmista, käynyt terapioissa, psykiatrilla, saanut lääkkeitä jnejne.
Ap, haavat ei parane pelkästään sillä, että tilanne on ohi. Mieti vaikka sitä, että ihminen jää auton alle ja menee joka luu poikki. Ihminen ei parane sillä, että auto ajaa pois ja tilanne on ohi. Siitä se paraneminen vasta alkaa.
Sama on psyykkisessä traumoissa. Paraneminen on pitkissä kantimissa. Aivot, mieli ja keho tarvitsevat aikaa paranemiseen. Joskus edistys jää vähäiseksi.
On eri juttu kokea tilapäistä masennusta jostain ulkoisesta syystä, ja sairastaa masennus-sairautta, jonka laukaisijana joskus on ulkoiset syyt ja joskus ei.
Yksi vaihtoehto.
Jos on tottunut saamaan päänsilityksiä tai muita etuja.
Vierailija kirjoitti:
Ap, haavat ei parane pelkästään sillä, että tilanne on ohi. Mieti vaikka sitä, että ihminen jää auton alle ja menee joka luu poikki. Ihminen ei parane sillä, että auto ajaa pois ja tilanne on ohi. Siitä se paraneminen vasta alkaa.
Sama on psyykkisessä traumoissa. Paraneminen on pitkissä kantimissa. Aivot, mieli ja keho tarvitsevat aikaa paranemiseen. Joskus edistys jää vähäiseksi.
Mutta miksi joku ei parane koskaan?
Lorvitarrista on erittäin vaikea eheytyä.
.