Mikä tai mitkä ovat suosikkejanne ei-klassikko Aku Ankka-tarinoista?

Tämä ei liene vastaus kysymykseesi mutta itse tykkäsin niistä lyhyistä yhden sivun pätkistä joissa oli joku hauska juju kuten se missä Mikki menee reippaana kuntosalille, rehkii siellä aikansa, ja lähtee sitten pois ihan uuvuksissa :)

Ei niitä tusinapiirtäjien tarinoita muista. Liian vaikea kysymys. Ehkä yleisesti Manuel Gondalezin yksisivuiset Hessu vitsisarjat

Se missä Aku myi höyryurkuja toteemipaaluintiaaneille.

Se on hauska missä Aku ryöstetään, taskut ovat tyhjät ja lopuksi ryöstäjä nappaa Akun auton kainaloonsa ja lähtee pois.

80-luvun puoliväli - 90- luku tuotti  hienoja, satiirisia Ankka-sarjoja.

Akun Sihi-juomariippuvuus, Aku vakuutusmyyjän kiusaamana, Aku itsehillintäkurssilla...

Akusta leivotaan paparazzien toimesta miss Ankkalinnan rakastaja...

t: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

80-luvun puoliväli - 90- luku tuotti  hienoja, satiirisia Ankka-sarjoja.

Akun Sihi-juomariippuvuus, Aku vakuutusmyyjän kiusaamana, Aku itsehillintäkurssilla...

Akusta leivotaan paparazzien toimesta miss Ankkalinnan rakastaja...

t: nimim. Assburger

Taisi moni suosikkitarinoistani olla Vicarin käsialaa.

Barks on myös suosikkini(joskin seassa on huteja), Don Rosasta en ikinä ole pitänyt.

Tykkäsin pienenä siitä lyhyestä lehtitarinasta, missä Aku peri muistaakseni jonkun kanalan. Aluksi olivat Aku ja veljenpojat innoissaan kun tekivät omeletteja ja muita kanamunaruokia, mutta sitten iski ällötys. Muistan, että halusin joko syödä munakokkelia tai kanamunavoileipää kun tuota aina silloin tällöin uudestaan luin.

Taskukirjoissa monia suosikkeja alkuajoilta. Nehän olivat italialaisten ja muiden eurooppalaisten tekemiä ja vähän kuten spagettilänkkärit olivat erilaisia Hollywoodin westerneihin verrattuna, niin taskukirjoissa oli roisimpi meno. Esim. Roope-Ankka oli välillä kuin joku psykopaatti, mutta hauska sellainen. Sitä en tiedä onko nykypainosten suomennokset laimentuneet, mutta esim. tappamisella niissä ennen uhattiin jne.

Muistan tarinan, joka alkoi ravintolasta. Ankanpojat oli syömässä ostereita tai jotain vastaavia. En muista, mitä sitten tapahtui, mutta pidin siitä kovasti. Odotin aina myös Leenua, Liinua ja Tiinua, esiintyivät mielestäni liian harvoin. Joku Mustakaapu-tarina oli todella pelottava, samoin joku Mikki-tarina, missä oli sellanen itämainen patsas tms.

Jossain taskukirjassa oli tarina jossa Mikki myrkytettiin ja oli lähellä kuolla. Muistaako kukaan nimeä? En oikein tykännyt koskaan Mikistä, mutta silti (tai juuri siksi) tuo teki lapsena ison vaikutuksen

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin pienenä siitä lyhyestä lehtitarinasta, missä Aku peri muistaakseni jonkun kanalan. Aluksi olivat Aku ja veljenpojat innoissaan kun tekivät omeletteja ja muita kanamunaruokia, mutta sitten iski ällötys. Muistan, että halusin joko syödä munakokkelia tai kanamunavoileipää kun tuota aina silloin tällöin uudestaan luin.

Taskukirjoissa monia suosikkeja alkuajoilta. Nehän olivat italialaisten ja muiden eurooppalaisten tekemiä ja vähän kuten spagettilänkkärit olivat erilaisia Hollywoodin westerneihin verrattuna, niin taskukirjoissa oli roisimpi meno. Esim. Roope-Ankka oli välillä kuin joku psykopaatti, mutta hauska sellainen. Sitä en tiedä onko nykypainosten suomennokset laimentuneet, mutta esim. tappamisella niissä ennen uhattiin jne.

Minun suosikkeja ovat nimenomaan italialaisten piirtäjien vanhat taskukirjasarjat 1950-1970-luvuilta. Niissä on, kuten totesit, roisi meno ja kielenkäyttö sen mukaista. Juonikin muistuttaa usein jännityselokuvaa. Toiminta saattaa mennä aivan villiksi. Nykysarjoissa ei sellaista näe, ja moni nykypiirtäjä piirtää todella surkeaa jälkeä, varsinkin taskukirjoissa julkaistuissa tarinoissa. Castyn tarinat ovat mieluisa poikkeus, koska niissä on hyvän piirrosjäljen lisäksi usein kiinnostava mysteeri niin kuin oli vanhoissa hyvissä sarjoissa.

Mutta se tarina, josta tykkään eniten, on muistaakseni Marco Rotan piirtämä ja kertoo siitä, kun Pelle Peloton rakentaa rahasäiliöön rahameren. Siinä on upeita kuvia ja tunnelma muuttuu hienolla tavalla valoisasta ahdistavaksi, kun meri alkaa käyttäytyä uhkaavalla tavalla. Rotahan taisi piirtää pari muutakin painajaismaista sarjaa.

Mun suosikki on kokonainen taskari nro 41 Aku Taikaviitta. Ai että se on jännä. Oon lukenut sen monta kertaa. Jotenkin ihan eri sävyinen tarinaltaan kuin mikään muu ankkalinnalaisista kertova. 

Aku Ankka ja Zombi oli pelottava mutta toisaalta kiehtova tarina lukea pienenä lapsena. Ja se oli hyvä missä Aku matkusti Intiaan ja veljenpojat vaihtoivat ensin lyijykynänpätkän johonkin muuhun ja jatkoivat tavaroiden vaihtelemista kunnes heillä oli intianmatkarahat kasassa. 

Muistankohan saman osteritarinan ? Se oli kasarilla. Aku oli aiemmin syönyt ostereita löytääkseen Iinekselle lahjaksi helmen. Sitten helmi löytyikin.

Iines-tarinat 1980-luvun lopulla olivat kiehtovia. Iines oli niin naisellinen ja vapaa. Ajeli "avoautolla lämmin tuuli hiuksissaan". Tai höyhenissään. 

Jatkosarja, jossa Milla Magia peri Flora-tätinsä taikasauvan ja loihti hurjia kasveja eri puolille Ankkalinnaa. En tunne piirtäjää mutta Milla oli jotenkin niin demoninen ja pelottava. Ankkalinna lähes tyhjä ja Roope, Aku ja pojat joutuivat omin voimin puolustamaan rahasäiliötä. 

Olisiko 60- tai 70-lukua? Aku alkaa harrastaa HÖPSISMIÄ. Joka kadunkulmassa hän heittää lanttia, minne päin mennä. En muista minne Aku päätyi, mutta idea oli huikean hauska.

Toisessa jutussa Aku perustaa kauneushoitolan ja levittää naisten kasvoille paksua voidetta joka kohta kovettuu ja rapisee palasina pois. Loppui muistaakseni niin että Aku joutui pakenemaan raivoisa naislauma perässään!

Vierailija kirjoitti:

Olisiko 60- tai 70-lukua? Aku alkaa harrastaa HÖPSISMIÄ. Joka kadunkulmassa hän heittää lanttia, minne päin mennä. En muista minne Aku päätyi, mutta idea oli huikean hauska.

Toisessa jutussa Aku perustaa kauneushoitolan ja levittää naisten kasvoille paksua voidetta joka kohta kovettuu ja rapisee palasina pois. Loppui muistaakseni niin että Aku joutui pakenemaan raivoisa naislauma perässään!

Nuo ovat molemmat Barksin tarinoita. Höpsismi on mielestäni nimeltään "Kruuna vai klaava". Kauneushoitola-tarinassa taas esiintyi muistettava Lady Amalia von Ruttunaama af Törötukka.

Piparjuuriarkku, joskus 1950-luvulla.

Kääk 07. Aku ankka on siinä vakoojana.

Netta Etukeno -tarina vuodelta 1968.