Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tai mitkä ovat suosikkejanne ei-klassikko Aku Ankka-tarinoista?
04.12.2024 |
Ei siis Barksia, Rosaa jne. Omani on 1980 julkaistu "Kylmä yö", missä ankkapojat lyövät Akun kanssa vetoa että yöpyvät rakentamassaan lumimajassa. Vilu kuitenkin tulee ja pojat juoksevat Iineksen luo yöksi. Siinä on selvä lapsenkasvatuksellinen näkökulma ja Iines niin ihana ja äidillinen.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Minulle on jäänyt mieleen sellainen missä Mikki Hiiri tapaa rinnakkaistodellisuuden sankarin nimeltä Ikkimi Riih. Kaikki ajatukset tulevat toteen, joten Mikin seurue kulkee eteenpäin mitään ajattelematta. Sarjakuvassa kaikki ajattelivat vain pistettä. "." Sitten kukaan ei voinut olla ajattelematta mitään ja yhtäkkiä mukana oli kaiken maailman avaruusolentojen laivueet sun muut. En ole koskaan tykännyt näsäviisaasta Mikistä, niin en tiedä miten tuo yksi kohtaus on niin jäänyt mieleen!
Nuo ovat eri tarinoita. Ikkimi Riih on hahmo Mikki-aiheisessa fantasia jatkosarjassa nimeltä "Shamborin säilä" tai "Shamborin sankari" mutta eri henkilö kuin Mikki.
Tuo saari oli jatkokertomus missä purjeveneilevät Mikki, Minni ja Hessu löytävät salaperäisen saaren missä kaikki kuviteltu käy toteen. Se ilmestyi loppukesästä 1994 ja jäi mieleeni kun luin sen mielenkiinnolla. Yleensä skippasin Mikki-sarjat kokonaan mutta tämän seuraavaa osaa oikein odotin.
1990-luvulla Aku Ankassa oli laadukasta Mikki Hiirtä mutta itseni tavoin moni ei antanut hahmolle uutta mahdollisuutta puisevan 1980-luvun jälkeen. Erityisesti ne lukuisat tylsät Mikin ja Hessun etsivätarinat vahingoittavat hahmoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta tän mä muistan varmaan vanhainkodissakin "Kohtalo uhkaa hirmuisin albatrossia haavoitin" vai miten se meni. Ja Aku jousipyssyn kanssa huiskimassa.
Tuo on Barksin piirtämä tarina "Kaikkien aikojen merimatka", missä Aku voittaa itselleen ja pojille risteilyn lausumalla kilpailussa Yö merellä-nimisen runon viime säkeen. Se kuuluu: Kohtalo uhkaa hirmuisin, sillä ammuin nuolen ilmoihin ja albatrossia haavoitin.
Jos ei saa olla klassikko niin van Hornin absurdi piirakkatarina. Leivokset ilmassa leikkiä lyö
Jossain sarjassa oli laiskottelijoiden kerhon mielenosoitus. Kyltissä luki "vaadimme yksipäiväistä työviikkoa ja lounaaltapaluurahaa".
Tämä on "Vaatteet on mun aatteet" vuodelta 1981. Iines odottaa ylennystä naisten toimikunnassa ja odottaa johtajanaisia luokseen teelle. Akun ja Hannun on autettava valmisteluissa. Aku joutuu siistimään pihaa mutta Hannu joutuu sovitusnukeksi kun Iines viimeistelee uutta pukuaan.
Iines lähtee ostamaan lisää lankaa ja sillä aikaa Aku houkuttelee Hannun mekko päällä ulos pihalle ja lukitsee ulko-oven. Tarkoituksena että ohikulkeva laiskottelijoiden kerhon paraati näkee Hannun naisten vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun puoliväli - 90- luku tuotti hienoja, satiirisia Ankka-sarjoja.
Akun Sihi-juomariippuvuus, Aku vakuutusmyyjän kiusaamana, Aku itsehillintäkurssilla...
Akusta leivotaan paparazzien toimesta miss Ankkalinnan rakastaja...
t: nimim. Assburger
Taisi moni suosikkitarinoistani olla Vicarin käsialaa.
Barks on myös suosikkini(joskin seassa on huteja), Don Rosasta en ikinä ole pitänyt.
Minusta nimenomaan Vicarin moni paras nk."katastrofisarja" ilmestyi 80luvun alkupuoliskolla. Moni myöhempi oli sitten vaan mukaelmia niistä.
Tosin oli Vicarin monet sarjat aika paljon Barksin aiemmista mukaelmia, mutta Vicar ehkä vähän villimmin niitä tulkitsi tarpeeksi omaperäisesti. Muistuu mieleen esim.sarjat joissa Ankkojen tomaatinviljely menee pääalaelleen ja koko laakso täytyy tomaattimurskaan. Barksilla oli aiemmin samantapainen tarina kananmunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun puoliväli - 90- luku tuotti hienoja, satiirisia Ankka-sarjoja.
Akun Sihi-juomariippuvuus, Aku vakuutusmyyjän kiusaamana, Aku itsehillintäkurssilla...
Akusta leivotaan paparazzien toimesta miss Ankkalinnan rakastaja...
t: nimim. Assburger
Taisi moni suosikkitarinoistani olla Vicarin käsialaa.
Barks on myös suosikkini(joskin seassa on huteja), Don Rosasta en ikinä ole pitänyt.
Minusta nimenomaan Vicarin moni paras nk."katastrofisarja" ilmestyi 80luvun alkupuoliskolla. Moni myöhempi oli sitten vaan mukaelmia niistä.
Tosin oli Vicarin monet sarjat aika paljon Barksin aiemmista mukaelmia, mutta Vicar ehkä vähän villimmin niitä tulkitsi tarpeeksi omaperäisesti. Muistuu mieleen esim.sarjat joissa Ankkojen tomaatinviljely menee pääalaelleen ja koko laakso täytyy tomaattimurskaan. Barksilla oli aiemmin samantapainen tarina kananmunista.
Tämä tomaatti-juttu oli suora kopio Barksin "Kohtalokkaat kanat"-tarinasta. Mutta itseni mielestä ainoa lajiaan. Kyllä Vicarilla oli ihan omia tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Jossain taskukirjassa oli tarina jossa Mikki myrkytettiin ja oli lähellä kuolla. Muistaako kukaan nimeä? En oikein tykännyt koskaan Mikistä, mutta silti (tai juuri siksi) tuo teki lapsena ison vaikutuksen
Taskukirjassa 55 eli Mikki Kummitusjahdissa on ainakin yksi parhaista Mustakaapu tarinoista, Romano Scarpan piirtämä ja Guido Martina taisi olla käsikirjoittaja. Siinä Mustakaapu lavastaa tv:n kautta hypnotisoiden Mikin rikolliseksi ja itse pystyy muuttumaan näkymättömäksi kun kääntää kaavun nurinpäin. Hessu on vaarassa hukkua.
Guido Martina oli muuten yksi ensimmäisiä europpalaisia disneykirjoittajia ja mm.Taikaviitta hahmon keksijä. Martina kirjoitti myöskin italialaisia lännensarjakuvia paljon, joita Italiassa tuotettiin myös enemmän varmaan kuin missään muualla. Uskomattoman paljon Italiassa yleensä myös Disney sarjakuvaa yleensä tuotettu ja Italialainen Aku Ankka (Italiaksi : Paolini Paperino) - lehti ilmestyi jo 1930 luvulta, ensimmäinen Aku Ankan nimikkolehti kai oli maailmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsin pienenä siitä lyhyestä lehtitarinasta, missä Aku peri muistaakseni jonkun kanalan. Aluksi olivat Aku ja veljenpojat innoissaan kun tekivät omeletteja ja muita kanamunaruokia, mutta sitten iski ällötys. Muistan, että halusin joko syödä munakokkelia tai kanamunavoileipää kun tuota aina silloin tällöin uudestaan luin.
Taskukirjoissa monia suosikkeja alkuajoilta. Nehän olivat italialaisten ja muiden eurooppalaisten tekemiä ja vähän kuten spagettilänkkärit olivat erilaisia Hollywoodin westerneihin verrattuna, niin taskukirjoissa oli roisimpi meno. Esim. Roope-Ankka oli välillä kuin joku psykopaatti, mutta hauska sellainen. Sitä en tiedä onko nykypainosten suomennokset laimentuneet, mutta esim. tappamisella niissä ennen uhattiin jne.
Minun suosikkeja ovat nimenomaan italialaisten piirtäjien vanhat taskukirjasarjat 1950-1970-luvuilta. Niissä on, kuten totesit, roisi meno ja kielenkäyttö sen mukaista. Juonikin muistuttaa usein jännityselokuvaa. Toiminta saattaa mennä aivan villiksi. Nykysarjoissa ei sellaista näe, ja moni nykypiirtäjä piirtää todella surkeaa jälkeä, varsinkin taskukirjoissa julkaistuissa tarinoissa. Castyn tarinat ovat mieluisa poikkeus, koska niissä on hyvän piirrosjäljen lisäksi usein kiinnostava mysteeri niin kuin oli vanhoissa hyvissä sarjoissa.
Mutta se tarina, josta tykkään eniten, on muistaakseni Marco Rotan piirtämä ja kertoo siitä, kun Pelle Peloton rakentaa rahasäiliöön rahameren. Siinä on upeita kuvia ja tunnelma muuttuu hienolla tavalla valoisasta ahdistavaksi, kun meri alkaa käyttäytyä uhkaavalla tavalla. Rotahan taisi piirtää pari muutakin painajaismaista sarjaa.
Tosi villejä nuo vanhat italialaiset tarinat. Niissä on huikeita jännitys- ja muita sävyjä, joita ei oikein voisi enää ajatellakaan ainakaan perheen pienimmille. Alkaen vaikka siitä "Varjojen kapina" - tarinasta ihan ensimmäisessä taskukirjassa.
Yleensä myös Ankat juonittelivat toisiaan vastaan paljon noiden vuosikymmenien tarinoissa ja tilanteet tuntui joskus aika vaarallisilta. Mikä tarina oli muuten sellainen joka päättyi siihen kun Roope ajaa Akua takaa pitkin Saturnuksen renkaita?!
Kohtalokkaat kanat perustui Barksin omiin väliaikaisiin kokemuksiin kanalan omistajana. Barks syntyi köyhiin oloihin missä kukaan ei rohkaissut piirtäjän harrastusta. Hän poti pitkään syyllisyyttä ettei hän tehnyt Oikeaa työtä. Disneyllä työpäivät olivat pitkiä, palkka huono eikä Barksilla ollut mitään käsitystä kuka lukee hänen tarinoitaan ja miten paljon. Uskoi ettei ketään kiinnosta ja koko Donald Duck ja Uncle Scrooge-lehdet voidaan lakkauttaa.
Siksi hän osti kanalan ja ytitti aikansa pyörittää sitä nurkkakuntaisesta pikkukaupungissa joka ei toivottanut tervetulleeksi. Aivan kuin Akua tarinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikki on kokonainen taskari nro 41 Aku Taikaviitta. Ai että se on jännä. Oon lukenut sen monta kertaa. Jotenkin ihan eri sävyinen tarinaltaan kuin mikään muu ankkalinnalaisista kertova.
Näissä ensimmäisissa Martinan kirjoittamissa Taikaviitoissa oli kyllä myös ihan erilainen sävy kun myöhemmissä. Joskus niitä kuvattu "disneyn batmaniksi" ja olihan niissä jotain sävyä, mutta myöhemmin Taikaviitta muuttui paljon enemmän tavalliseksi kohellukseksi ja komediaksikin.
En tiedä ovatko klassikkoja, mutta tykkäsin kovasti kaikista Eka Vekara -sarjakuvista. Niitä ei ollut kyllä kovin monta.
Yksi mielenjäänyt Aku-tarina oli se, missä Aku tekee lentokoneella sadetta maksua vastaan. Sadepisarat saattoivat olla toiselta puolelta suoria, jotta naapurin pelto ei kastu. Alussa menee hienosti, mutta päättyy katastrofiin.
Mikin kehityskaari on kyllä ollut tylsä. Ensimmäisissä lyhytfilmeissähän Mikki oli hyvin ilkikurinen ja vallaton. Sarjakuvissa hän sitten on tylsä ja tavanomainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aku Ankan Muistelmat ja Perhonen Sentään -taskareissa oli muistaakseni joitain hyviä tarinoita. Kuka lie piirsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun puoliväli - 90- luku tuotti hienoja, satiirisia Ankka-sarjoja.
Akun Sihi-juomariippuvuus, Aku vakuutusmyyjän kiusaamana, Aku itsehillintäkurssilla...
Akusta leivotaan paparazzien toimesta miss Ankkalinnan rakastaja...
t: nimim. Assburger
Taisi moni suosikkitarinoistani olla Vicarin käsialaa.
Barks on myös suosikkini(joskin seassa on huteja), Don Rosasta en ikinä ole pitänyt.
Myös minulla Rosasta aika ristiriitainen arvio. En tiedä oikein mitä kokonaisuudessaan ajatella hänen tuotannostaan, kyse alkujaan oli Barksin fanittamisesta.
Muistan kyllä kun ihan 90 luvun alussa Barksin ensimmäinen sarja tuli Aku Ankassa ja se oli silloin kyllä hyvin hauskalta tuntuva. Mutta nopeasti jotenkin alkoi se piirrostavan jäykkyys mietityttämään. Tarinoissa on ollut sekä hyviä että vähemmän hyviä. Se "Roope Ankan elämä ja teot" on klassikko ja ihan ansaitusti.
Ja muitakin hyviä ja mainitsemisen arvoisia olisi, mutta en ihan kärkeen kyllä Rosaa omista suosikkitekijöista laittaisi siltikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain alkupään taskarissa oli sarja Ruotsalaiset tulitikut jossa Aku omaksui Lippo Liukkaan persoonan ja alkoi leikkiä olevansa mestarisalapoliisi. Aku jäljitti kolmea tuliluontoista ruotsalaista konnaa kun toinenkin oikea salapoliisi oli heidän jäljillään. Erittäin jännä!
En muista missä Aku Ankassa Mustakaapu hypnotisoi koko Ankkalinnan hypnoosipyörällään, mutta se on jäänyt kyllä todella hyvin mieleen. Jännän äärellä vahvasti.
"Ruotsalaiset tulitikut" on Romano Scarpan ehkä tunnetuin Aku - tarina "Ravut punaviinissä" kai lähinnä kilpailee siitä. Tulitikut oli taskarissa nro 16 "Voimakolmikko" ja ravut 36:ssa "Aku kuumilla jäljillä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iineshän on ihan vosu. Jos Hannulla on enemmän rahaa viedä ulos ja ostaa lahjoja, niin Aku jää lehdellä soittelemaan.
Mutta aiheeseen- lempparit ovat Aku Taikaviitta ja Akun banaanipotku. Ja oikeasti feministisia ovat : Taikaviitta saa vastustajan, Kultu Sormion Bond- jutut ja mikäs se Roopen nuoruuden ihastus Klondikesta olikaan?
Kultu Kimallus ja karhunsa oli Mesitassu.
Entäs ne sarjat joissa esiintyy Kultu Kimalluksen lapsenlapsi Poppi (engl.Dickie Duck, alkup italiaksi Paperetta Ye-Ye)?
Italiassa keksitty hahmo ja esiintyi kaiketi vain italialaisissa sarjoissa. Mutta liekö koskaan kerrottu kuka oli Kultun puoliso kun tällä ainakin yksi lapsi siis oli, ei siis pelkkä sisaren- tai veljenpoika !
Vierailija kirjoitti:
Nämä vanhat sarjat joissa Pelle Pelottomalla oli keksintöä miettiessä mietintämyssy päässä. Hökötys jossa oli linnuilla pesä. Myöhemmin Pelle kumautti itseään nuijalla päähän niin johan alkoi keksintöjä syntyä.
Samoihin aikoihin oli myös Pellen veljenpoika Tarmo usein mukana Pelle - tarinoissa. Liekö Tarmoa näkynyt tämän vuosituhannen puolen sarjoissa missään??
Vierailija kirjoitti:
Ja Joe-poika Singaporesta!
Ja Jäyhä Jököttäjä tietysti !
"Toinen lapsuus" vuodelta 1989 on ikimuistoinen minulle joka vihasin koulua. Siinä Aku voittaa matkan osallistuttuaan lasten piirustuskilpailuun ja pukeutuu lapseksi jotta voisi ottaa matkalipun vastaan kilpailun järjestäjältä. Sheriffi-hattuinen koulupoliisi sieppaa Akun ja vie tämän pakolla kouluun. Aku potkii poliisia ja pieksää tätä laukulla paeten sitten koulun ikkunasta. Siinä kiteytyivät omat tunteeni koulua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Jatkosarja, jossa Milla Magia peri Flora-tätinsä taikasauvan ja loihti hurjia kasveja eri puolille Ankkalinnaa. En tunne piirtäjää mutta Milla oli jotenkin niin demoninen ja pelottava. Ankkalinna lähes tyhjä ja Roope, Aku ja pojat joutuivat omin voimin puolustamaan rahasäiliötä.
Juu muistan tämän mutta sarjan piirtäjä ei ole kyllä tiedossa. Kiinnostaisi kyllä että kuka oli kyseessä. Tarinassa veljenpojat löysi sisäänkäynnin vanhan kaivon kautta ja nakeilla houkutteli lihansyöjäkasvit sivuun.
Haullana Milla Magian Flora - täti antaa yhden juonikuvauksen, mutta tarina ei ole sama vaan joku myöhäisempi. Tai jää nyt vaivaamaan jos ei piirtäjää löydetä.
Alue: Aihe vapaa
Oih, jäin itsekin koukkuun näihin Reginella-tarinoihin! Aku on paljon aidompi ja rakastuneempi hänen kanssaan. Voi kun tulisi lisää samaa sarjaa :)