Suomeen on pesiytynyt mielensäpahoittamisen kulttuuri

On mennyt aivan hermot tähän mielensäpahoittamisen ja  puolestaloukkaantumisen kulttuuriin, mikä nyt vallitsee. Joka asiasta etsimällä etsitään huomautettavaa ja valitettavaa ja sitten äkkiä kiirehditään paheksumaan asiaa someen. Mitä enemmän saadaan pahaa mieltä ja kollektiivista lynkkaysta aikaiseksi, sen parempi. Tuntuu, että osa on niin lopen katkeria kaikesta, että ilkeyttään toimivat näin. Toiset niin tylsistyneitä, että kyttäävät ajankulukseen, kolmas ryhmä on porukka, joka haluaa keinolla millä hyvänsä hetkensä julkisuudessa ja neljäs ryhmä kovaääniset puolestaloukkaantujat, jotka etsimällä etsivät jotain mistä tuohtua. Tuntuu, että aivan joka asiasta saa joku ryhmä, järjestö, vaikuttaja, vähemmistö, poliitikko tai muu kovaääninen kiekuja ongelman aikaan ja lopputuloksena tulee taas uusia sanoja, termejä, aihepiirejä, tekemisiä jne., joita pitäisi muistaa korrektisti varoa ja kierrellä varpaillaan ellei halua päätyä paheksunnan kohteeksi. Oi luoja miten kaipaankaan tavallista elämää mitä elettiin vielä 20 vuotta sitten.