Lue keskustelun säännöt.
En enää haikaile parisuhdetta/rakkautta
01.12.2024 |
Tajusin jo nuorena, että miesten silmissä arvoni on lähinnä ulkonäössäni/seggsin kautta, eli jos näitä ei ole, rakkautta ei yksinkertaisesti ole omana itsenäni. Liikaa kuulen kuinka miehet arvottavat naisia ulkoisten tekijöiden kautta ja kuinka joskus kukoistanut rakkaus päättyykin pettämiseen tai vähintään siihen että toista ei arvosteta. Miksi lähtisin kelkkaan joka on jo niin nähty, mitä se lopulta työ? Miksi antaisin sydämen ihmiselle, joka katselee nuorempia pervosti kun itse makaan sairasvuoteella? Miksi panostaisin ihmiseen, joka selän takana haukkuu minua pihtaajaksi ja kertoo vaihtavansa minut kun tilaisuus koittaa?
onneksi on olemassa koiria, jotka rakastavat kaikesta huolimatta ja pysyvät vierellä. Ja kämppikset. Ei tämä elämä ole hassumpaa vaikka romanssi olisikin vain satu.
t. N24
Kommentit (96)
Naiset haluaa prinssin valkoisella ratsulla. Siksi niin monet miehet joutuu olee sinkkuna koko elämän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakaan ole tuollainen mies kun mietit miesten olevan.
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa prinssin valkoisella ratsulla. Siksi niin monet miehet joutuu olee sinkkuna koko elämän ajan.
Mitäs te miehet haluatte? Prinsessa Ruususen? Siksi te jäätte yksin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa prinssin valkoisella ratsulla. Siksi niin monet miehet joutuu olee sinkkuna koko elämän ajan.
Nope, mies joka on peruskiltti ja vakaa kelpaisi, siis sellainen, joka ei katso kumppaniaan kuoren ja bimbin kautta.. Mutta näitä varmaan 1% niin parempi tyytyä koiraan.
Ap
LouLou kirjoitti:
Sä olet vielä nuori, joten älä tee mitään lopullisia päätöksiä.
Parempi on ajoissa välttyä pettymyksiltä ja masennukselta, niin voi rakentaa omaa linnaansa, jossa ystävät ja lemmikit tuovat ihanan ilmapiirin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan ole tuollainen mies kun mietit miesten olevan.
Hienoa, että et ole kuin valtavirta. Ihailen teitä!
En minäkään. Viimeisimmän eron jälkeen luovutin ja olen sinut asian kanssa. Oloni on seesteinen. Olen yksin onnellisempi ja pidän omasta rauhasta. Tuo heteroparisuhteen normi tuntuu keinotekoiselta. Rakkaus on jotakin paljon suurempaa. Ei toisen ihmisen harteille voi omaa onnellisuuttaan sysätä. On otettava vastuu omasta onnellisuudestaan ja rakastettava itseään, terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama, mutta kohdalleni on osunut liian vanhoja, nuoria tai päihteiden käyttäjiä. En ala hoitajaksi paitsi tulevalle koiralleni, joka ei petä .
N39
Sokea mies olisi varmaan uskollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sokea mies olisi varmaan uskollinen.
Karua mutta varmaan totta!
Samoja mietteitä. Uskon että on olemassa myös toisenlaisia miehiä, mutta ongelma on se että miten heidät tunnistaa. Mies voi valehdella nyt rakastavansa mutta heittää naisen roskiin kun tämä täyttää 40, koska rakasti vain nuoruutta. Mistä voi tietää etukäteen onko mies tällainen. Olen ajatellut että alan etsiä miestä vasta sitten kun olen jo 40+, niin karsiutuu he jotka voi rakastaa vain nuorta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama, mutta kohdalleni on osunut liian vanhoja, nuoria tai päihteiden käyttäjiä. En ala hoitajaksi paitsi tulevalle koiralleni, joka ei petä .
N39
ihana tuo tuleva koira! Niin paljon rakkautta voi jo ladata siihen kun joku päivä hauva tulee kotiin. Ap
LouLou kirjoitti:
Sä olet vielä nuori, joten älä tee mitään lopullisia päätöksiä.
Just piti sanoa ihan samaa. 24v ei oo vielä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ei haluu kilttiä miestä vaan komean panomiehen.
Sama, ja viimeisestä parisuhteesta on 18 vuotta jo aikaa. Muutaman kerran kokeilin niitä nuorena, mutta tosiaan koin itsekin, että olin pelkkä biletyskaveri ja seksiobjekti, eikä minusta oltu edes kiinnostuttu henkisellä tasolla ja ihmisenä.
Viimeisen kerran yritin parisuhdetta yli kolmekymppisenä. Mies oli minua 8 vuotta vanhempi. Ajattelin, että mun huonot kokemukset varmaan johtui siitä, että oltiin niin nuoria, ja miehet vielä lapsellisia. Sitten kun löytyi kivan oloinen insinöörimies, joka ei vaikuttanut pintaliitäjältä, niin aloin parisuhteeseen. Mutta sitä samaa se oli miinus baareilut. Eli mua pidettiin pelkkänä pilluna ja tisseinä, mistä kertoi esim. se, ettei mies halunnut edes tavata jos mulla oli menkat (enkä halua seksiä erittäin runsaiden menkkojeni aikana). Eikä halunnut jutella mitään syvällisiä mun kanssa, hoiti sen kavereidensa kanssa vaan. Mun kanssa se oli vaan sitä että otetaan vähän viiniä, jauhetaan kevyttä paskaa, syödään, sekstaillaan, nukutaan. Ei minua huvittanut sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Uskon että on olemassa myös toisenlaisia miehiä, mutta ongelma on se että miten heidät tunnistaa. Mies voi valehdella nyt rakastavansa mutta heittää naisen roskiin kun tämä täyttää 40, koska rakasti vain nuoruutta. Mistä voi tietää etukäteen onko mies tällainen. Olen ajatellut että alan etsiä miestä vasta sitten kun olen jo 40+, niin karsiutuu he jotka voi rakastaa vain nuorta.
Samaa mieltä, että ihaniakin miehiä on. Samoin kuin on ikäviä naisia! Juurikin tuo valheiden viidakko on se pelottavin osuus, moni mies supliikki sanoissaan mutta sanoo samaa usealle tai peruu sanansa kun ikää tulee lisää .. Luulisi kypsän miehen tiedostavan että hyvä kumppani löytyy usein samanikäisistä, elämänkokemuksella varustettuna, jolloin on myös läheisempää kun voi yhdessä kohdata vanhenemisen, ilman että lähtee pitämään kiinni nuoruudesta..
Ap.
Monet miehet sanoo, että kyllä sitä omaa nuorena löydettyä kumppania rakastaa vanhanakin, kun sen näkee edelleen tavallaan nuorena. Mutta jos mies tapaa naisen valmiiksi nelikymppisenä, niin sen sitten näkee aina keski-ikäisenä eikä nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei haluu kilttiä miestä vaan komean panomiehen.
Mä haluan kiltin, komean panomiehen.
Vierailija kirjoitti:
Sama, ja viimeisestä parisuhteesta on 18 vuotta jo aikaa. Muutaman kerran kokeilin niitä nuorena, mutta tosiaan koin itsekin, että olin pelkkä biletyskaveri ja seksiobjekti, eikä minusta oltu edes kiinnostuttu henkisellä tasolla ja ihmisenä.
Viimeisen kerran yritin parisuhdetta yli kolmekymppisenä. Mies oli minua 8 vuotta vanhempi. Ajattelin, että mun huonot kokemukset varmaan johtui siitä, että oltiin niin nuoria, ja miehet vielä lapsellisia. Sitten kun löytyi kivan oloinen insinöörimies, joka ei vaikuttanut pintaliitäjältä, niin aloin parisuhteeseen. Mutta sitä samaa se oli miinus baareilut. Eli mua pidettiin pelkkänä pilluna ja tisseinä, mistä kertoi esim. se, ettei mies halunnut edes tavata jos mulla oli menkat (enkä halua seksiä erittäin runsaiden menkkojeni aikana). Eikä halunnut jutella mitään syvällisiä mun kanssa, hoiti sen kavereidensa kanssa vaan. Mun kanssa se oli vaan sitä että otetaan vähän viiniä, jauhetaan kevyttä paskaa
Surullista mutta kuvailemasi kuilu on todellinen monen kohdalla. En ymmärrä miksi miesten kulttuurissa ylläpidetään ajatuksia, että nainen ei persoonana ole yhtä kiinnostava kuin vaikka kaverit.. Suuri red flag että tapasi sinua vain kun seggs mahdollinen. Ja kun tietää että joidenkin kumppanit tuo juuri menkkojen aikaan herkkuja ja tulee viettämään aikaa kaikella muulla tavoin.
t.Ap
Sä olet vielä nuori, joten älä tee mitään lopullisia päätöksiä.