Lue keskustelun säännöt.
En enää haikaile parisuhdetta/rakkautta
01.12.2024 |
Tajusin jo nuorena, että miesten silmissä arvoni on lähinnä ulkonäössäni/seggsin kautta, eli jos näitä ei ole, rakkautta ei yksinkertaisesti ole omana itsenäni. Liikaa kuulen kuinka miehet arvottavat naisia ulkoisten tekijöiden kautta ja kuinka joskus kukoistanut rakkaus päättyykin pettämiseen tai vähintään siihen että toista ei arvosteta. Miksi lähtisin kelkkaan joka on jo niin nähty, mitä se lopulta työ? Miksi antaisin sydämen ihmiselle, joka katselee nuorempia pervosti kun itse makaan sairasvuoteella? Miksi panostaisin ihmiseen, joka selän takana haukkuu minua pihtaajaksi ja kertoo vaihtavansa minut kun tilaisuus koittaa?
onneksi on olemassa koiria, jotka rakastavat kaikesta huolimatta ja pysyvät vierellä. Ja kämppikset. Ei tämä elämä ole hassumpaa vaikka romanssi olisikin vain satu.
t. N24
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet sanoo, että kyllä sitä omaa nuorena löydettyä kumppania rakastaa vanhanakin, kun sen näkee edelleen tavallaan nuorena. Mutta jos mies tapaa naisen valmiiksi nelikymppisenä, niin sen sitten näkee aina keski-ikäisenä eikä nuorena.
Rakastaa puolisoa vanhanakin koska näkee sen nuorena? No mutta tuossahan se ongelman ydin juuri on. Miksi ei voi rakastaa sellaisena kuin kumppani on, miksi se nuoruus on kaikkein tärkeintä? Itse olen päättänyt tämän takia olla nuorena sinkku, koska en halua suhdetta joka perustuu todelliseen tai kuviteltuun nuoruuteen. Nuoruus on vain yksi elämänvaihe, ei voi elää täydesti jos haikailee vain nuoruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee rakkautta ja yhteyden toiseen ihmiseen. Ei meitä ole tehty yksin olemaan.
Miksei sekin voi hyvä olla. Ihan kivasti kuitenkin pärjää yksinkin. Maksettua lempeä saa tarvittaessa, muu aika itselle. Ei nyt niinkään paha.
ööh, en koe läheisyydeksi sitä, että rahalla vuokraan jonkun tekemään sinulle palveluksia, samalla kun tiedät, että ei tekisi niitä ilman rahaa. En ymmärrä miten voi sokaista itsensä ja olla miettimättä todellisuutta!
Tajuan kyllä todellisuuden - ja siksi toiminkin noin. Sitä tasapainoista suhdetta ei vain ole tullut vastaan. Siis yksin eteenpäin, ilman katkeruutta, ilman haikailua.
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa prinssin valkoisella ratsulla. Siksi niin monet miehet joutuu olee sinkkuna koko elämän ajan.
🖕
Samaistun täysin tähän kirjoitukseen. Nimimerkillä N26 ja kokemus 6 vuoden parisuhteesta löytyy. Nyt olen ollut vuoden sinkkuna, enkä kaipaa parisuhdetta enää elämääni
Minulle parisuhde oli elämäni raskainta aikaa. Koin koko ajan etten joko kelpaa miehelle ja nekin asiat jotka kelpaavat, on vain hetken asia milloin ne ovat katoamaisillaan. On hirveä ajatus, ettei miehen kanssa suhteessa esim saa vanheta, ettei tule jätetyksi. Ei sitä ehkä noin konkreettisesti ajattele, mutta sellainen alitajuinen uhka on koko ajan ilmassa. Se on todella stressaavaa. Itse käytin päivästä useita tunteja liikuntaan, ihonhoitoon ym, enkä siltikään tuntenut olevani riittävä. Lopulta lähdin, ja nautin ihan valtavasti siitä ettei ole tuota stressiä niskassa koko ajan. En aio enää mennä suhteeseen enkä perustaa perhettä. Ehkä joskus keski-iässä voin seurustella jos löytyy mies joka ei ole pinnallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erästä palstan keittiöpsykologia mukaillen, luulen ongelman olevan itse AP:ssa ja tarkemmin ottaen siinä ettei hän suhteissa ota tarpeeksi ahnaasti takaluukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Uskon että on olemassa myös toisenlaisia miehiä, mutta ongelma on se että miten heidät tunnistaa. Mies voi valehdella nyt rakastavansa mutta heittää naisen roskiin kun tämä täyttää 40, koska rakasti vain nuoruutta. Mistä voi tietää etukäteen onko mies tällainen. Olen ajatellut että alan etsiä miestä vasta sitten kun olen jo 40+, niin karsiutuu he jotka voi rakastaa vain nuorta.
Ei tuo auta. Kyllä miehet ovat valmiita lähtemään suhteeseen kanssasi silloinkin. He vain jättävät sinut, jos saavat jostain nuoremman. Luonteellasi, rakkaudellasi ja uskollisuudellasi on harvalle miehelle oikeasti väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun täysin tähän kirjoitukseen. Nimimerkillä N26 ja kokemus 6 vuoden parisuhteesta löytyy. Nyt olen ollut vuoden sinkkuna, enkä kaipaa parisuhdetta enää elämääni
Ja jatkettakoon tähän vielä, että itse en edes kokenut mitään häiritsevää ulkonäkökeskeisyyttä. Ongelmaksi koin ja koen ihan turhautumiseen asti, että arvoni määrittyy pelkästään seksin kautta. Itselleni parisuhde vaan merkkaisi muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle parisuhde oli elämäni raskainta aikaa. Koin koko ajan etten joko kelpaa miehelle ja nekin asiat jotka kelpaavat, on vain hetken asia milloin ne ovat katoamaisillaan. On hirveä ajatus, ettei miehen kanssa suhteessa esim saa vanheta, ettei tule jätetyksi. Ei sitä ehkä noin konkreettisesti ajattele, mutta sellainen alitajuinen uhka on koko ajan ilmassa. Se on todella stressaavaa. Itse käytin päivästä useita tunteja liikuntaan, ihonhoitoon ym, enkä siltikään tuntenut olevani riittävä. Lopulta lähdin, ja nautin ihan valtavasti siitä ettei ole tuota stressiä niskassa koko ajan. En aio enää mennä suhteeseen enkä perustaa perhettä. Ehkä joskus keski-iässä voin seurustella jos löytyy mies joka ei ole pinnallinen.
Hyvä kirjoitus. Minä kokeilin vanhemmalla iällä max 170cm pitkää, kaljuuntuva, keskivartalopyöreää tavisinssiä joka lopulta sääti nuoremman työkaverinsa kanssa. Semmoinen ei-pinnallinen kokeilu. Olen edelleen itse suht hyvännäköinen, mutta petetäänhän niitä supermallejakin. Nykyään jos vielä ikinä yritän mitään niin on oltava pitkä ja komea mies. Päättyy nuo suhteet kuitenkin, miksi ei nauttisi myös silmillään niin kauan kuin se kestää. Tämä ihan vilpittömästi, ilman katkeruutta, tapauksesta viisastuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erästä palstan keittiöpsykologia mukaillen, luulen ongelman olevan itse AP:ssa ja tarkemmin ottaen siinä ettei hän suhteissa ota tarpeeksi ahnaasti takaluukkuun.
Pornoistuneen heteroseksin aivopesemä taas jauhaa. Pornossahan naisen kipu ja epämukavuus on seksualisoitu kuten miehen nautinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Uskon että on olemassa myös toisenlaisia miehiä, mutta ongelma on se että miten heidät tunnistaa. Mies voi valehdella nyt rakastavansa mutta heittää naisen roskiin kun tämä täyttää 40, koska rakasti vain nuoruutta. Mistä voi tietää etukäteen onko mies tällainen. Olen ajatellut että alan etsiä miestä vasta sitten kun olen jo 40+, niin karsiutuu he jotka voi rakastaa vain nuorta.
Ei tuo auta. Kyllä miehet ovat valmiita lähtemään suhteeseen kanssasi silloinkin. He vain jättävät sinut, jos saavat jostain nuoremman. Luonteellasi, rakkaudellasi ja uskollisuudellasi on harvalle miehelle oikeasti väliä.
Joo, nuorta on pakko saada. Se on jonkunlainen obsessio. Se on oikeastaan meihin koodattu toimintamalli. Luonto vetää puoleensa. Olen itse siis yli 40-vuotias mies, ja oma lapsiluku täynnä. Tänä vuonna löysin itseni tilanteesta, että olen aborttiklinikalla 20-vuotiaan tapailukumppanin kanssa. Se herätti ajattelemaan. En tiedä pystynkö silti muuttamaan tapojani naisten suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erästä palstan keittiöpsykologia mukaillen, luulen ongelman olevan itse AP:ssa ja tarkemmin ottaen siinä ettei hän suhteissa ota tarpeeksi ahnaasti takaluukkuun.
Pornoistuneen heteroseksin aivopesemä taas jauhaa. Pornossahan naisen kipu ja epämukavuus on seksualisoitu kuten miehen nautinto.
Olet todella väärässä. Mulla on ollut kymmeniä naisia pelkästään 5 vuoden aikana ja kaikki tykänneet. Viimeksi 19-vuotias yhden illan tuttu sanoi, että eka kerta kun ei satu. Tuo mun kommentti oli huumoria, ja jos sitä ei naisesta löydy, niin ei ole kemiaa.
Ap olen kanssasi samaa mieltä. Olen toisaalta sinua pari vuotta nuorempi, mutta yhden melko onnettoman suhteen jälkeen olen tullut siihen tulokseen etten enää rakenna onneani toisen ihmisen varaan.
Olin nuorempana vielä sellainen, että tarvitsin aina jonkun "säädön" ylläpitämään sellaista kokonaisuuden kuvaa, vaikka toisaalta jälkeenpäin ajateltuna tuollaiset säädöt vain rasittivat ja kuluttivat energiaa.
En kuitenkaan sano ei rakkaudelle, mutta en sitä koskaan tule etsimään tai takertumaan ihmiseen vain sen takia että on jonkun kanssa. Tällä hetkellä tuntuu ettei olisi maailmanloppu elää "yksin" koko elämän ajan. Ja täytyy myös muistaa se, että romanttinen rakkaus ei todellakaan ole ainoa rakkauden muoto vaan rakkautta voi löytää mistä vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Uskon että on olemassa myös toisenlaisia miehiä, mutta ongelma on se että miten heidät tunnistaa. Mies voi valehdella nyt rakastavansa mutta heittää naisen roskiin kun tämä täyttää 40, koska rakasti vain nuoruutta. Mistä voi tietää etukäteen onko mies tällainen. Olen ajatellut että alan etsiä miestä vasta sitten kun olen jo 40+, niin karsiutuu he jotka voi rakastaa vain nuorta.
Ei tuo auta. Kyllä miehet ovat valmiita lähtemään suhteeseen kanssasi silloinkin. He vain jättävät sinut, jos saavat jostain nuoremman. Luonteellasi, rakkaudellasi ja uskollisuudellasi on harvalle miehelle oikeasti väliä.
Joo, nuorta on pakko saada. Se on jonkunlainen obsessio. Se on oikeastaan meihin koodattu toimintamalli. Luonto vetää puoleensa. Olen itse siis yli 40-vuotias mies, ja oma lapsil
Tämän takia naisen on turha haaveilla pitkästä parisuhteesta. Itselle perhekin on tämän vuoksi poissuljettu, koska ei ole järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, jonka on "pakko saada nuorta". Kukaan kun ei kovin kauaa nuorena pysy.
On niitäkin miehiä, jotka haluaa teitä, koska he eivät saa nuoria. Te ette vain yleensä halua niitä miehiä. Luontoäidin käsitys ironiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erästä palstan keittiöpsykologia mukaillen, luulen ongelman olevan itse AP:ssa ja tarkemmin ottaen siinä ettei hän suhteissa ota tarpeeksi ahnaasti takaluukkuun.
Pornoistuneen heteroseksin aivopesemä taas jauhaa. Pornossahan naisen kipu ja epämukavuus on seksualisoitu kuten miehen nautinto.
Olet todella väärässä. Mulla on ollut kymmeniä naisia pelkästään 5 vuoden aikana ja kaikki tykänneet. Viimeksi 19-vuotias yhden illan tuttu sanoi, että eka kerta kun ei satu. Tuo mun kommentti oli huumoria, ja jos sitä ei naisesta löydy, niin ei ole kemiaa.
Naiset on mestareita feikkaamisessa. Miestä kuuluu tyydyttää, palvella ja miellyttää. Kamalaa jos mies ei tykkää.
Voi kamalaa, meillä ei ole kemiaa. Mikä menetys.
Te rakkaudessa pettyneet. Lihallisia himojanne tyydyttää paikallinen gigolo. Laittakaa vain yhteystietoja alle. Olen tunnevammainen, joten ei pelkoa takiaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erästä palstan keittiöpsykologia mukaillen, luulen ongelman olevan itse AP:ssa ja tarkemmin ottaen siinä ettei hän suhteissa ota tarpeeksi ahnaasti takaluukkuun.
Pornoistuneen heteroseksin aivopesemä taas jauhaa. Pornossahan naisen kipu ja epämukavuus on seksualisoitu kuten miehen nautinto.
Olet todella väärässä. Mulla on ollut kymmeniä naisia pelkästään 5 vuoden aikana ja kaikki tykänneet. Viimeksi 19-vuotias yhden illan tuttu sanoi, että eka kerta kun ei satu. Tuo mun kommentti oli huumoria, ja jos sitä ei naisesta löydy, niin ei ole kemiaa.
Naiset on mestareita feikkaamisessa. Miestä kuuluu tyydyttää, palvella ja miellyttää. Kamalaa jos mies ei tykkää.
Voi kamalaa, meillä ei ole kemiaa. Mikä menetys.
Feikit kierrän kaukaa. Tosin nykynaisissa narsismi on kasvava trendi. Rohkeimmat kokeilevat psykopatiaa.
Tämän takia naisen on turha haaveilla pitkästä parisuhteesta. Itselle perhekin on tämän vuoksi poissuljettu, koska ei ole järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, jonka on "pakko saada nuorta". Kukaan kun ei kovin kauaa nuorena pysy.
Se vuoksi haluavat nuorta kun nuoremmille uppoaa kaikki por No tempuista lähtien. Nuorilla ei ole vielä kunnollisia rajoja eikä tarpeeksi itsetuntoa. Eivät ole oppineet sanomaan EI. Kun kasvavat ja järkeä tulee ja omat rajat muodostuu, heidät vaihdetaan nuorempaan.
Niinpä, sitä tulee kyyniseksi kun vuosien ajan elää yksin, ei kohtaa ketään sopivaa ja näkee ja kuulee vierestä erilaisia suhteita. Itse rakastut, ihastut, toinen ei tunnekaan samoin. Et jaksa enää etsiä, et odottaa, eikä ketään tulekaan. Tuntuu, että aito rakkaus vaatii oikeasti ihan hirveästi, kun se vaatii vain erittäin hyvää tuuria. Sitten sinua ei enää kiinnosta, mieluummin elät yksin.