En olisi uskonut eläväni yli viisikymppisenä

Miksi? Eliniänodote on jo kuitenkin 80 vuotta. Oletko narkki tai itsetuhoinen?

Mä olin aina teininä varma, etten tule elämään edes kolmekymppiseksi. Muistan äidille ilmoittaneeni, kun puhuttiin vuodesta 2000, että kuule äiti, mä olisin silloin 26, minusta tuntuu etten elä niin vanhaksi. Olin ihan varma siitä, vaikkei mulla ollut mitään sairautta tai erityistä syytä miksi. Oli vain vahva tunne. No, nyt tässä viisikymppisenä vielä ollaan elossa kuitenkin. Tulipahan opittua ettei niihin sisäisiin intuitioihin kannata aina luottaa.

Odotas kun olet 95 -vuotias. Silloin se vasta outoa onkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Eliniänodote on jo kuitenkin 80 vuotta. Oletko narkki tai itsetuhoinen?

Monisairas. 

Minä olen aina ennen ajatellut eläväni vanhukseksi, mutta sain hiljattain syöpädiagnoosin.

Outoa on, että vaikken edes ole tiennyt olevani sairas, niin olen vuoden verran jostain syystä ajatellut, tuntuu, etten eläisi enää kauan. Olen sen välillä sanonut ääneenkin.

Luulin olevani masentunut, mutta nyt paljastui syöpä. Ihmeellistä miten ihminen voi vaistomaisesti tietää tilansa, vaikkei mitään kunnon oireitakaan ole ollut. Ja hassua, että nyt kun olen saanut hoitoa, niin olen taas alkanut nähdä tulevaisuutta pidemmälle taas. 

Luulisi että syöpädiagnoosin jälkeen uskoisi kuolevansa nopeammin, mutta minulla se huonoin hetki korvienväliennusteessa oli silloin, kun oli jo syöpä, muttei tiennyt sitä, eikä vielä oltu alettu hoitaa sitä. Kyllä keho on viisas.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ennen ajatellut eläväni vanhukseksi, mutta sain hiljattain syöpädiagnoosin.

Outoa on, että vaikken edes ole tiennyt olevani sairas, niin olen vuoden verran jostain syystä ajatellut, tuntuu, etten eläisi enää kauan. Olen sen välillä sanonut ääneenkin.

Luulin olevani masentunut, mutta nyt paljastui syöpä. Ihmeellistä miten ihminen voi vaistomaisesti tietää tilansa, vaikkei mitään kunnon oireitakaan ole ollut. Ja hassua, että nyt kun olen saanut hoitoa, niin olen taas alkanut nähdä tulevaisuutta pidemmälle taas. 

Luulisi että syöpädiagnoosin jälkeen uskoisi kuolevansa nopeammin, mutta minulla se huonoin hetki korvienväliennusteessa oli silloin, kun oli jo syöpä, muttei tiennyt sitä, eikä vielä oltu alettu hoitaa sitä. Kyllä keho on viisas.

Unohdin allekirjoittaa, että olen viisikymppinen.

Hassua, oon aina kuvitellut olevani ainoa ja jotenkin outo, kun mulla oli nuoresta asti olo, että en elä yli 38-vuotiaaksi.

En koskaan ole uskaltanut tästä kellekään kertoa, tuntunut niin kummalliselta, mutta nyt kun tekin niin...

Olen kuitenkin nyt 43 v. joten eipä pitänyt paikkaansa tämä ajatukseni. Olen miettinyt että ehkä se johtui vaan siitä, etten jotenkin osannut kuvitella itseäni keski-ikäisenä, ja ajattelin keski-iän alkavan 38-vuotiaana. 

Olen elossa mutta ei ole elämää enkä sitä oikeastaan kaipaa. Aika käy vaan pirun pitkäksi. 

M.53