Moraalinen ongelma, pitääkö auttaa niitä, joilta ei ole itse saanut apua hädän hetkellä?
Pitkä tarina, joten pahoittelut etukäteen siitä. Sukulaisvanhukset ovat pyytäneet minulta aika ajoin apua muistisairaan sukulaisen hoitamisessa, koska asun lähellä. Ei mitään suuria, muutama tunti kerran pari kuukaudessa muistisairaan sukulaisen luona olemista, että hänen omaishoitaja puolisonsa pääsisi käymään kylillä, jne.
Eli ei todellakaan mikään iso juttu, mutta... samat ihmiset kieltäytyivät auttamasta, kun perheelläni oli vaikeat vuodet. Olin omaishoitajana muistisairaalle vanhemmalleni, pieniä lapsia, masennuksesta sairauslomalla oleva puoliso, jne. Ne vuodet oli tosi rankat. Pyysin silloin, että kyseiset sukulaiset olisivat silloin tällöin auttaneet muistisairaan sukulaisensa hoidossa, mutta mitään apua ei herunut. He olivat silloin terveitä ja aktiivisia eläkeläisiä.
Luulin päässeeni asian yli, mutta nyt vuosien jälkeen muistot omista vaikeista vuosista tulee vahvasti mieleen, kun olen heitä autellut. Haluaisin auttaa, mutta samalla tämä hiton katkeruus nousee pintaan ja tekee niin hemmetin pahan olon.
Eli suo siellä vetelä täällä. Jos autan, aiheuttaa se huonojen muistojen takia pahan olon, jos taas en auttaisi, huono omatunto vaivaa...
Kommentit (48)
Millainen suhde sinulla on ollut tähän muistisairaaseen jonka luona pitäisi käydä? Jos teillä ei ollut keskenään mitään hankaluuksia niin unohda ne qsipää sukulaiset ja käy moikkaamassa sitä vanhusta ihan hänen itsensä takia.
Sano, ettei sinulla ole mahdollisuuksia auttaa. Ei sen isompia selityksiä kuten ei näillä sukulaisillakaan varmastikaan sinulle ollut.
Älä ole tekemisissä ihmisten kanssa, joilta et saa apua ja joihin et pysty luottamaan. Kun itse sairastuin vakavasti, huomasin kuka on todellinen ystävä ja jätin ne ystävät pois lähipiiristä, jotka eivät olleet luottamuksen arvoisia. Tuskinpa heistä kukaan pyytäisi minulta mitään apua enää, kun olemme kaukaisia tuttavia.
Liiallinen kiltteys ilmenee juuri siinä, että ei huonosta kohtelusta huolimatta viilennä välejä, vaan jatkaa kuin mitään ei oliis tapahtunut. Siitä huolimatta kuuntele nyt omia fiiliksiäsi ja jätä menemättä. Pian olet heidän ilmainen piikansa, kun olet taipuvainen liialliseen kiltteyteen. Omaishoitaja saa kyllä tietyn määrän apua yhteiskunnalta, tiedän sen, koska olen omien vanhempien omaishoitajana ollut. Apu vain on maksullista, esim. siivousapu. Onhan se mukavampi, jos tulet hommiin ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli avun pyytäjät ovat eri porukkaa, kuin avun saajat, ja ensinmainitut eivät ole koskaan auttaneet? Jos näin on, niin auttaisin kyllä muistisairaan hoidossa, ja pitäisin sen asian erillään kaikesta muusta. Näille, jotka eivät ole auttaneet, puhuisin kyllä suuni puhtaaksi.
Pahoittelut sekavasta sepustuksestani. Nyt apua tarvitseva muistisairas ja hänen omaishoitajapuolisonsa ovat juuri ne henkilöt, jotka eivät auttaneet minua reilu kymmenen vuotta sitten, kun he olivat vielä terveitä ja aktiivisia eläkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Millainen suhde sinulla on ollut tähän muistisairaaseen jonka luona pitäisi käydä? Jos teillä ei ollut keskenään mitään hankaluuksia niin unohda ne qsipää sukulaiset ja käy moikkaamassa sitä vanhusta ihan hänen itsensä takia.
Aloituksessa sanottiin, että sama pariskunta, joka ei auttanut ap:ta.
yleensä annan parempaa kun saan joten oon alkanut antamaan samaa hintatasoa olevaa, mielellään ei mitään koska en halua antaa enkä halua saada, ostan itse mitä tarvitsen
Vierailija kirjoitti:
Sano, ettei sinulla ole mahdollisuuksia auttaa. Ei sen isompia selityksiä kuten ei näillä sukulaisillakaan varmastikaan sinulle ollut.
Älä ole tekemisissä ihmisten kanssa, joilta et saa apua ja joihin et pysty luottamaan. Kun itse sairastuin vakavasti, huomasin kuka on todellinen ystävä ja jätin ne ystävät pois lähipiiristä, jotka eivät olleet luottamuksen arvoisia. Tuskinpa heistä kukaan pyytäisi minulta mitään apua enää, kun olemme kaukaisia tuttavia.
Liiallinen kiltteys ilmenee juuri siinä, että ei huonosta kohtelusta huolimatta viilennä välejä, vaan jatkaa kuin mitään ei oliis tapahtunut. Siitä huolimatta kuuntele nyt omia fiiliksiäsi ja jätä menemättä. Pian olet heidän ilmainen piikansa, kun olet taipuvainen liialliseen kiltteyteen. Omaishoitaja saa kyllä tietyn määrän apua yhteiskunnalta, tiedän sen, koska olen omien vanhempien omaishoitajana ollut. Apu vain on maksullista, esim. siivousapu. Onhan se mukavampi, j
Tuli tippa linssiin, kun luin tämän. Kyse on todellakin juuri luottamuksesta ja sen menettämisestä. Ehkä se on juuri sitä kiltteyttä, josta tämä huono omatunto kumpuaa. Ap
Älä uhraudu. Autat sitten, kun se tulee sydämestä. Voit sanoa heille ihan rehellisesti, että sinulle tulee paha mieli kun muistelet viime kertaa kun autoit heitä, etkä saanut apua takaisin kun pyysit
Vierailija kirjoitti:
Sano, ettei sinulla ole mahdollisuuksia auttaa. Ei sen isompia selityksiä kuten ei näillä sukulaisillakaan varmastikaan sinulle ollut.
Älä ole tekemisissä ihmisten kanssa, joilta et saa apua ja joihin et pysty luottamaan. Kun itse sairastuin vakavasti, huomasin kuka on todellinen ystävä ja jätin ne ystävät pois lähipiiristä, jotka eivät olleet luottamuksen arvoisia. Tuskinpa heistä kukaan pyytäisi minulta mitään apua enää, kun olemme kaukaisia tuttavia.
Liiallinen kiltteys ilmenee juuri siinä, että ei huonosta kohtelusta huolimatta viilennä välejä, vaan jatkaa kuin mitään ei oliis tapahtunut. Siitä huolimatta kuuntele nyt omia fiiliksiäsi ja jätä menemättä. Pian olet heidän ilmainen piikansa, kun olet taipuvainen liialliseen kiltteyteen. Omaishoitaja saa kyllä tietyn määrän apua yhteiskunnalta, tiedän sen, koska olen omien vanhempien omaishoitajana ollut. Apu vain on maksullista, esim. siivousapu. Onhan se mukavampi, j
Juuri näin. Hyväksikäytöltä on katkaistava siivet heti alkuunsa, ihan niin kuin väkivallaltakin
Auttaminen on AINA vastavuoroista! Siksi en anna euroakaan joulupuukeräyksiin tai WWF:lle, koska ne eivät ole koskaan auttaneet minua.
Yleisesti: Onko välttämätöntä avun saannissa ja avun antamisessa vastavuoroisuus. Voiko joissain tilanteissa apua saada joltain muulta taholta itse tarvittaessa myöhemmin, vaikka joutuisikin joskus vastentahtoisesti auttamaan muita.
Hoitelen hommat ihan itse. En huoli mitään ehdollista apua. Kaikilla on odotuksia, joten näin kukaan ei pety. Ei kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli avun pyytäjät ovat eri porukkaa, kuin avun saajat, ja ensinmainitut eivät ole koskaan auttaneet? Jos näin on, niin auttaisin kyllä muistisairaan hoidossa, ja pitäisin sen asian erillään kaikesta muusta. Näille, jotka eivät ole auttaneet, puhuisin kyllä suuni puhtaaksi.
Pahoittelut sekavasta sepustuksestani. Nyt apua tarvitseva muistisairas ja hänen omaishoitajapuolisonsa ovat juuri ne henkilöt, jotka eivät auttaneet minua reilu kymmenen vuotta sitten, kun he olivat vielä terveitä ja aktiivisia eläkeläisiä.
Itse en auttaisi, mutta joku muu olisi varmasti armollisempi. Sen verran jeesaisin, että etsisin puhelinnumerot, joista voi ostaa apua. Sanoisin vielä, että täältä itsekin ostin apua silloin kun tarvitsin.
Numero 8:n viestiin ap:lle, hyvä kun olet alkanut ottaa itsesi vakavammin. Sinuna sanoisin, että minulla ei ole mahdollisuutta auttaa ja jos aletaan painostaa, sanoisin kuten numero 9 ehdottaa eli että mieleen tuli myös vahvasti se, kun itse olin muistisairaan ja masentuneen sekä pienten lasten vastuuhoitaja ja pyysin apua, niin en sitä saanut.
Huonoa omaatuntoa on turha kokea, koska yhteiskunta kyllä hoitaa omaishoitajien breikit työhön. Epäilen vahvasti, että sinulta odotetaan kohta muutakin kuin seurana olemista, jos suostut tähän. Pysy erossa näistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen suhde sinulla on ollut tähän muistisairaaseen jonka luona pitäisi käydä? Jos teillä ei ollut keskenään mitään hankaluuksia niin unohda ne qsipää sukulaiset ja käy moikkaamassa sitä vanhusta ihan hänen itsensä takia.
Aloituksessa sanottiin, että sama pariskunta, joka ei auttanut ap:ta.
Ei, aloituksesta ei saanut selvää, että oliko kyseessä avun pyytänyt vai avun tarvitsija. Aloittaja kyllä selvensi myöhemmässä kirjoituksessaan, että tämä avun tarvitsija oli tuo pariskunta, joka ei aloittajaa auttanut aikoinaan.
Myös minulla on suvussani muistisairas vanhus, jolta en saanut apua silloin, kun minulla oli rankkaa ja hän oli terve. Minulla oli hänen mielestään helppoa, koska minulla ei ollut samoja ongelmia kuin hänellä oli vastaavassa elämäntilanteessa.
Vaikka hänen puolisonsa pyytäisi minulta apua hänen hoitamiseen, en pystyisi auttamaan, koska tiedän, että tekisin tämän muistisairaan mielestä kaiken väärin. Siis mikäli hän muistaisi, kuka minä olen.
Tuollaisia sukulaisia on monilla, minulla myös. Eivät itse edes tajua aiheuttaneensa surua tai katkeruutta toimillaan. Jos heille puhuu asiasta niin vastaus on tyyliin "aina ollaan autettu kun on pyydetty" loukkaantuneella äänensävyllä. Jos et halua auttaa niin älä auta. Et ole heille mitään velkaa.
Kerro, että voit tulla, mutta se maksaa esim. 50 euroa/tunti.
Eli avun pyytäjät ovat eri porukkaa, kuin avun saajat, ja ensinmainitut eivät ole koskaan auttaneet? Jos näin on, niin auttaisin kyllä muistisairaan hoidossa, ja pitäisin sen asian erillään kaikesta muusta. Näille, jotka eivät ole auttaneet, puhuisin kyllä suuni puhtaaksi.