Onko muita, joita ei varsinkaan iän myötä kumppanikandidaatin koulutus juurikaan kiinnosta?
Tässä olen itse huomannut sinänsä mielenkiintoisen eron kun ikää on tullut lisää. Nuorempana sitä halusi tietää mahdollisen kumppanin koulutuksen, ehkä johtuen siitä, että itselläkin oli silloin vielä kouluasiat tuoreena mielessä. Nykyään nelikymppisenä ei oikeastaan voisi enää vähempää kiinnostaa. Enemmän kiinnosta se, että mitä toinen tekee työkseen. Aivan sama, että mitä kouluja on joskus käynyt, koska enemmän se sen hetken reaalielämä kertoo.
Kommentit (6)
Vielä lukioiässä arvotin ihmisiä heidän (lukuaineiden) keskiarvonsa perusteella. Jossain kohtaa sitten tajusin, että ihminen on paljon muutakin kuin koulumenestyksensä.
Minua ei kiinnosta mahdollisen kumppanin koulutus tai työ. Ihan sama vaik ois työtönkin.
Nuorempana koulutus kertoo jotain tulevaisuuden työstä. Työelämässä olevalla sen sijaan se työ mihin on päätynyt.
Samalla koulutuksellahan voi päätyä hyvinkin erilaisiin työtehtäviin, eikä osa koskaan tee sen alan töitä joihin on kouluttautunut. Ja toisaalta ei pelkkä tutkintonimike muutenkaan kerro mitään, Helsingin yliopistostakin puolet valmistuu filosofian maisteriksi ilman yhtään filosofian kurssia.
No ei kiinnosta yhtään mikään koulutus tai tittelit. Ei aikuisena jaksa kuunnella mitään pätemistä. Älykkyys ja huumorintaju merkitsevät.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta mahdollisen kumppanin koulutus tai työ. Ihan sama vaik ois työtönkin.
No tuskin kukaan takalistoaukinen pitkäaikaistyötön kuitenkaan kiinnostaa.
Sama täällä, ei kiinnosta. Huvittaa, kun täälläkin moni ihmetelee sitä, ettei löydä kumppania ja mainitsee samalla oman akateemisen koulutustaustan. Hohhoijjaa 🥱