Lue keskustelun säännöt.
En saanut syömishäiriöön apua, enkä tiedä kehtaanko enää yrittää sitä saada
14.11.2024 |
Lyhyesti, oon käynyt psyk polilla jo jonkin aikaa. Lääkärin tapaamisia ehkä puolen vuoden välein ja hoitajan tapaamisia 2-3 viikon välein. Noin 2 vuotta sitten uskaltauduin lääkärin tapaamisella puhumaan syömiseen liittyvistä ongelmista. Olin laihtunut rajusti ja läheiset olivat huolissaan. Olin kuitenkin "vain" lievästi alipainoinen. Keskustelimme hetken näistä asioista lääkärin kanssa, ja kävin kaksi kertaa ravitsemusterapeutilla. Siellä ravitsemusterapeutti vaan kertoi, miten kuuluisi ja kannattaisi syödä. Sen kaiken tiesin jo, ja yritin sanoa että ongelma on suhteessani ruokaan. Koko aika meni vaan puhumiseen, että miten kuuluisi syödä. Tämän jälkeen koko syömisjutuista ei ole ollut puhetta hoitajan tapaamisilla tai yhtään missään.
Huomasin omakannassa diagnoosin "laihuushäiriö". No, pian syömättömyys vaihtui herkkujen ahmimiseen ja paino nousi melko nopeasti lievään ylipainoon ja pysyi siinä jonkin aikaa. Laihuushäiriön diagnoosi vaan poistui omakannasta eikä kukaan koskaan enää ottanut puheeksi syömisongelmia. Kaikki varmaan vaan oletti että ongelma on poissa.
No, nyt alkoi taas itseni näännyttäminen. Paino tippunut hurjaa vauhtia sieltä lievästä ylipainosta normaalin painon ja alipainon rajalle. En usko että pystyn lopettaa tätä paskaa sitten millään. Tuntuu etten kehtaa hakea tähän apua, kun viimeksi tuntui ettei ongelmaa otettu tosissaan ja lopulta sivuutettiin lihomisen myötä. Enkä edes tiedä haluanko apua, haluaisin päästä taas alipainoon, ja "parempaan" lopputulokseen kuin viimeksi. Sairasta, tiedän.
Tuntuu että olen ihan yksin tämän mörön kanssa. Olen jaksamisen äärirajoilla. Yritän vaan sinnitellä normaalissa elämässä ja olla niin kuin ei olisi mitään. Mutta tämä mörkö syö minua sisältä, ja mieli on musta. Ruoka ja ruokailutilanteet a h d i s t a a .
Kommentit (44)
Tunnistat avun tarpeen. Saako itsekukin apua ja tukea tarvitseva niitä paremmin terveydenhuollosta vai esim. syömishäiriöliiton vertaistuesta vai niiden yhdistelmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä voi olla syömishäiriö, vaikka hän olisi normaalipainossa. Niin kuin totesit, oleellista on suhde ruokaan. Ja kuulostaa, ettei suhteesi ravintoon ja kehoosi ole kovin terveellä ja hyvinvointiasi tukevalla tolalla. Pystytkö kertomaan tuntemuksistasi sairaanhoitajalle, jolla käyt? Tietääkö hän, kuinka vaikea tilanne sinulla on?
Saisinpa jostain rohkeutta sanoa. Ei tiedä, tapaamiset menevät melkeinpä erilaisten lomakkeiden täyttöön, ja tuntuu etten pääse puhumaan mistään. Ap
Alat vaan syödä, ei se sen kummempaa ole. Sellaisen ihmisen ongelma, jolla ei ole ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Alat vaan syödä, ei se sen kummempaa ole. Sellaisen ihmisen ongelma, jolla ei ole ongelmia.
Aa okei kiitti! Hyvä kun autoit, menenpä tästä jääkaapille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon pahoillani. Itsellä myös tuota taustaa. Aikanaan sain onnekseni niin ihanan psykiatrin, joka ymmärsi. Sain lääkkeen, jonka avulla mulla ei enää mennyt kaikki aika ja kapasiteetti siihen pakkomielteisyyteen ruuan kanssa.
Pyysin itse päästä silloin ravitsemusterapeutille. En saanut lähetettä, psykiatri sanoi että ei siitä hyötyä ole kun mähän tiedän jo kaiken ja oikeassahan se oli.
Ei näitä oteta oikein tosissaan. Muutenkin nykyään on hyvin vaikea saada apua mt-ongelmiin.
Mitä sä pakenet ja yrität kontrolloida tolla?
Vierailija kirjoitti:
Oon pahoillani. Itsellä myös tuota taustaa. Aikanaan sain onnekseni niin ihanan psykiatrin, joka ymmärsi. Sain lääkkeen, jonka avulla mulla ei enää mennyt kaikki aika ja kapasiteetti siihen pakkomielteisyyteen ruuan kanssa.
Pyysin itse päästä silloin ravitsemusterapeutille. En saanut lähetettä, psykiatri sanoi että ei siitä hyötyä ole kun mähän tiedän jo kaiken ja oikeassahan se oli.
Ei näitä oteta oikein tosissaan. Muutenkin nykyään on hyvin vaikea saada apua mt-ongelmiin.
Mitä sä pakenet ja yrität kontrolloida tolla?
Saako kysyä, mikä lääke oli kyseessä?
Ja no, vaikea kysymys että mitä pakenen ja yritän kontrolloida. Kaikenlaisia mielenterveyden juttuja ollut, käsittelemättömiä traumoja ja sen semmoista. Tuntuu että tän syömättömyyden laukaisi ehkä keväällä tapahtunut erittäin traumatisoiva kokemus, johon ei reagoitu mielestäni asianmukaisella tavalla. Lähinnä vaan kaverit olleet tukena, vaikkakin arvostan sitäkin suuresti. No, en tiedä, spekulointia vaan.
Ihana kuulla että sulla asiat mennyt parempaan! Tsemppiä kuitenkin! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinun elämässäsi on pielessä? Siis syömishäriöhän on aina reagointia johonkin syvemmällä olevaan juurisyyhyn. Mitä ne ongelmat ovat, joita yrität kontrolloida syömättömyydellä tai ylensyömisellä?
Ja nyt kun luin kommentteja, niin joku muu olikin jo kysynyt samaa.
Pyri muuttamaan elinympäristöäsi ja elämäntyyliäsi sellaiseksi, että tyytyväisyytesi lisääntyy.
Joillain ei oo safkaa laisinkaan, daiju...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että ellet pääse osaavalle traumaterapeutille, psykiatrialla ei ole sinulle valitettavasti yhtään mitään annettavaa. Kuten niin monelle muullekaan ei surullista kyllä ole. Syömishäiriö toimii muuten aivan kuten mikä tahansa muukin addiktio. T. "Kuivilla" syömishäiriöistä ja myös raittiina alkoholista 7v
Olet sentään hoidon piirissä joten kerropa seuraavalla kerralla nuo ajatuksesi. Kyllä ne näkee, että olet taas laihtunut. Yritä saada apua myös siihen vaikka se tuntuisi vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ollut puhetta psykoterapiaan hakeutumisesta? Jos ei, miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut puhetta psykoterapiaan hakeutumisesta? Jos ei, miksi ei?
Joskus joo mietitty että kun tilanne päihteiden kanssa tasoittuu niin sitten. Nyt ei ole päihteitä, mutta ei ole edelleenkään otettu psykoterapiaa tai muuta vastaavaakaan puheeksi. Pitäisi varmaan itse vaatia? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut puhetta psykoterapiaan hakeutumisesta? Jos ei, miksi ei?
Joskus joo mietitty että kun tilanne päihteiden kanssa tasoittuu niin sitten. Nyt ei ole päihteitä, mutta ei ole edelleenkään otettu psykoterapiaa tai muuta vastaavaakaan puheeksi. Pitäisi varmaan itse vaatia? Ap
Kauanko olet ollut käyttämättä päihteitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä voi olla syömishäiriö, vaikka hän olisi normaalipainossa. Niin kuin totesit, oleellista on suhde ruokaan. Ja kuulostaa, ettei suhteesi ravintoon ja kehoosi ole kovin terveellä ja hyvinvointiasi tukevalla tolalla. Pystytkö kertomaan tuntemuksistasi sairaanhoitajalle, jolla käyt? Tietääkö hän, kuinka vaikea tilanne sinulla on?
Saisinpa jostain rohkeutta sanoa. Ei tiedä, tapaamiset menevät melkeinpä erilaisten lomakkeiden täyttöön, ja tuntuu etten pääse puhumaan mistään. Ap
Voitko kirjoittaa ajatuksesi etukäteen paperille ja antaa sen sairaanhoitajan luettavaksi sillä aikaa, kun täytät niitä hänen antamia papereita. Joillekin on muutenkin helpompi kirjoittaa vaikeista asioista kuin puhua niistä ensimmäisiä kertoja. (Joskus myös pitäisi saada kirjoittaa nopeasti asioita terveydenhuoltoon, jotta edes kirjoitettua joistain asioista saisi. Ei niitä kotona kirjoitettuja papereitakaan välttämättä tule käynti ajalla annettua )
Paperisia lomakkeita ei enää nykyään kaikkialla anneta täytettäväksi (ja esim. BDI:tä ei edes voi netin kautta täyttää, koska siinä ei voi edetä, jos kaikista kohdista ei valitse jotain; arjen toimintakykyään ei enää selvitetä paperilomake kyselyin kuten oli muutama vuosi sitten eli mitenhän ne lääkärit oikein vertailevatkaan kirjauksia eri vuosilta keskenään, kun on käytännössäkin erilaiset toimintatavat nykyään kuin ennen ). Ravitsemusterapeutilta sai muutama vuosi sitten täytettäväksi erilaisia papereita kuin polilta. Vuosikymmenet on anoreksian hoidon tavoite ollut pelkkä painon kohoaminen normaaliksi tai sen yli. Jotkut tietenkin saa terapiaa, kun on riittävä fyysinen kunto. Kaikille ei ole sitä mahdollisuutta (etenkin, jos on lisäksi esim. masennusta, traumaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut puhetta psykoterapiaan hakeutumisesta? Jos ei, miksi ei?
Joskus joo mietitty että kun tilanne päihteiden kanssa tasoittuu niin sitten. Nyt ei ole päihteitä, mutta ei ole edelleenkään otettu psykoterapiaa tai muuta vastaavaakaan puheeksi. Pitäisi varmaan itse vaatia? Ap
Kauanko olet ollut käyttämättä päihteitä?
Kesästä asti
Pyydä lääkäriltä lähete trauma- tai syömishäiriöihin erikoistuneelle psykoterapeutille. Tarvit apua niihin syömisoireilun taustalla olevien asioiden työstämiseen, eikä nykyinen hoitosuhde palvele sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut puhetta psykoterapiaan hakeutumisesta? Jos ei, miksi ei?
Joskus joo mietitty että kun tilanne päihteiden kanssa tasoittuu niin sitten. Nyt ei ole päihteitä, mutta ei ole edelleenkään otettu psykoterapiaa tai muuta vastaavaakaan puheeksi. Pitäisi varmaan itse vaatia? Ap
Kauanko olet ollut käyttämättä päihteitä?
Kesästä asti
Ok. Hieno alku. Toivottavasti jaksat sinnitellä ilman douppeja ja saat jossain vaiheessa terapiaakin varten lausunnon. Ota asia puheeksi seuraavalla kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Olet sentään hoidon piirissä joten kerropa seuraavalla kerralla nuo ajatuksesi. Kyllä ne näkee, että olet taas laihtunut. Yritä saada apua myös siihen vaikka se tuntuisi vaikealta.
Toppatakki aikaa.. Lääkärikin voi kirjata, että ihmisillä on takki päällä. Näkeehän EKG tai labrat jotain, vaikka eihän ne työntekijät käsitykseni mukaan mitään silmin havainnoitavaa voi kertoa eteenpäin lääkärille tai sairaanhoitajalle asti.
Ihmisellä voi olla syömishäiriö, vaikka hän olisi normaalipainossa. Niin kuin totesit, oleellista on suhde ruokaan. Ja kuulostaa, ettei suhteesi ravintoon ja kehoosi ole kovin terveellä ja hyvinvointiasi tukevalla tolalla. Pystytkö kertomaan tuntemuksistasi sairaanhoitajalle, jolla käyt? Tietääkö hän, kuinka vaikea tilanne sinulla on?