Lue keskustelun säännöt.
Nainen, miten suhtautuisit siihen, että lapset haluaisivat avioeron jälkeen muuttaa isänsä luokse?
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jippii, ei enää joka-aamuista teinien kanssa vänkäämistä ja naama norsun vituillaan mököttämistä pöydän ääressä.
Ei tule mitään. ÄITI kasvattaa pääasiassa lapset.
Huonosti. Haluan että lapsilla menee koulussa hyvin. Isällään ei ole mitään rutiineja, sääntöjä tai kiinnostusta koulunkäyntiin. Käyvät siellä joka toinen viikonloppu ja tulevat kotiin sunnuntaisin rättiväsyneinä kun ovat saaneet pelata yöllä. En myöskään ihan luota että isällään pysyy korkki kiinni edes lasten aikana.
Tottakai se tuntuisi pahalta mutta se pitäisi vaan hyväksyä. Ja sitten yrittää tehdä kaikkensa että suhde lapsiin olisi jatkossa parempi.
Ja minä kysyn lapsiltani säännöllisesti että haluaisivatko he asua pysyvämmin jomman kumman luona (asuvat vuoroviikoin). Aina korostan heille sitä että saa sanoa rehellisesti, olen valmis kuulemaan minkä tahansa vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isä on asiallinen huoltaja niin totta kai saavat mennä.
En rajoittaisi lapsia, Siperia opettaa
Todennäköisesti luopuisin huoltajuudesta ja lasten tapaamisesta kokonaan, sillä ex tuhoaa naisen elämän. Jos lasten lojaliteetti on vielä miehen puolella, heistä tulee elleivät ole jo ole pirun kätyreitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tule mitään. ÄITI kasvattaa pääasiassa lapset.
Olen samaa mieltä, mutta lainsäädäntö ei. Lainsäädäntö sanoo, että miehellä ja naisella ei ole kasvattajina eroa, eli sillä mennään
Ihan ok. Jos isällä on siihen riittävät resurssit ja osaaminen. Ja ettei vanhemmat siksi joudu lastensuojeluasiakkaaksi. Jos lapsi päiväkodissa tai koulussa, niin kynnys sieltä ottaa yhteyttä on alhainen, jos lapsella ei ole asianmukaiset vaatteet jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät olisi enää lapsiani
Eiköhän lapset ole tuosta oikein tyytyväisiä, että pääsevät sinusta eroon.
Olen nykyaikainen äiti eikä lapset kiinnosta minua vìttujakaan. Pelkkä riesa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanne tulisi nyt (viimeinen kotona asuva on 17 v), niin todennäköisesti asia liittyisi ihan käytännön asumisjärjestelyihin, kestäisin kyllä.
Jos näin olisi käynyt lasten ollessa pienempiä, niin olisin kyllä ollut järkyttynyt ja loukkaantunut. Myös huolissani, miten mies saisi kaiken hoidettua. Olen ollut meidän perheessä se, joka on hoitanut lasten asiat lähes kokonaan. Ruoka, pyykki, vaatteet, harrastuskuskaukset, Ilmoittautumiset, Wilma, läksyissä auttaminen (pl. lukion matikka ja fysiikka). Yleensäkin minä olen ollut se, joka on tiennyt mitä lapsille kuuluu, mitä suunnitelmia heillä on jne.
Tai varmaan suhtautumiseeni vaikuttaisi se syy, miksi lapset haluaisivat isälleen. Olenko ollut jotenkin huono vanhempi heidän mielestään vai onko kyse vain omasta huoneesta ja lyhyemmästä koulumatkasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule mitään. ÄITI kasvattaa pääasiassa lapset.
Entäs isin tytöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää isänpäivää kaikille isille!
Tottakai se sopisi jos lapset näin haluaisivat. Sama sen on missä ne lapset asuvat.
Vierailija kirjoitti:
Jippii, ei enää joka-aamuista teinien kanssa vänkäämistä ja naama norsun vituillaan mököttämistä pöydän ääressä.
No tämäpä justiinsa. Oma aikakin on tärkeää myös äidille.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule mitään. ÄITI kasvattaa pääasiassa lapset.
Tärkeintä on että lapsilla on joku kasvattaja. Nykyisin ei voi äitinä itse päättää.
Olisin hyvin yllättynyt (koska lapset ovat koko ajan minun perääni ja valittavat että iskä ei kuuntele eikä tee heidän kanssaan mitään) mutta pysähtyisin miettimään koko perheen kanssa että mikä olisi lasten edun mukaista. Aivan sietämättömältä tuntuisi ajatus että en olisi tiivis osa lasteni arkea, mutta lapset ovat jo sen ikäisiä että heidän voi katsoa muodostavan tällaisesta asiasta semijärkevän mielipiteen, joten tottakai sitä kuunneltaisiin. Toki toivon että jos siihen päädyttäisiin, syynä olisi jokin muu kuin rajaton peliaika (se on isästä vaivattomampaa kuin kieltäminen) ja Hese-ruoka (joka on myöskin näppärää jos ei kokkaa). Minussakin on puutteeni, ehkä ne ovatkin isompia kuin itse tunnistan, ja painavat vaakakupissa enemmän kuin isän etäinen suhtautuminen?
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Haluan että lapsilla menee koulussa hyvin. Isällään ei ole mitään rutiineja, sääntöjä tai kiinnostusta koulunkäyntiin. Käyvät siellä joka toinen viikonloppu ja tulevat kotiin sunnuntaisin rättiväsyneinä kun ovat saaneet pelata yöllä. En myöskään ihan luota että isällään pysyy korkki kiinni edes lasten aikana.
No tässä tapauksessa kannattaa miettiä sitä miksi he edes käyvät siellä isällä? Miten pystyt rentoutumaan kun tiedät että alkoholi maistuu lastenkin aikana?
Kuuntelisin lasten tahtoa.