Sinä jolla ei lapsena ollut toista tai kumpaakaan vanhempaa, oliko isänpäivät ja äitienpäivät sinulle vaikeita?

 Tein aina kiltisti koulussa kortin ja jonnekin se sitten katosi.. 

 Eipä tuosta sen kummempia traumoja jäänyt,  ymmärsin että joillakin oli isä elämässä ja mun isää ei kiinnostanut. Ihan turhaa paapomista että nykyään ei saisi olla koulussa tai päiväkodissa askarteluja sen takia että jollekin nico-petterille tulis paha mieli kun faija lähtenyt nosteleen.. 

Ei. Perheitä on erilaisia ja kaikkien pitäisi se ymmärtää.

Ei henkilökohtaisella tasolla, koulussa tietysti niin kauan kun jotain askarreltiin paskarreltiin niin saattoi olla. Lapsi harvemmin uhriutuu ja surustuu, ellei joku aikuinen tai muu vanhempi aktiivisesti alista ja paina häntä säälirooliin

Ei ollut. Kasvoin ilman äitiä koska äitini kuoli ollessani hyvin pieni eikä isä koskaan hankkinut uutta kumppania eikä äitienpäivät olleet sen vaikeampia kuin muutkaan päivöt vaikka tarhassa ja sen jälkeen koulussa niistä hössötettiin ja askarreltiin kortteja.

Naisena josta r aiskattu lapsi ja turvallisuussyistä joutunut siitä luopumaan, vaikka itse lapsen kanssa ei ollut ongelmia, nämä vanhempainpäivät ovat henkilökohtaisella tasolla muuttuneet hieman hankalammaksi. Kun tietää ne väkivaltaiset valheet mitä lapselle itsestä kerrotaan. Mutta enpä voi sille mitään sen enempää kun voin sille r aiskauksellekaan aikanaan. Lapsi siitä tietysti eniten kärsii, mutta tämä nyt ei ole koskaan ennenkään miehiä kiinnostanut tuhotessaan lastensa äitejä tai lapsiaan. Tärkeintä on vain mies itse

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Kasvoin ilman äitiä koska äitini kuoli ollessani hyvin pieni eikä isä koskaan hankkinut uutta kumppania eikä äitienpäivät olleet sen vaikeampia kuin muutkaan päivöt vaikka tarhassa ja sen jälkeen koulussa niistä hössötettiin ja askarreltiin kortteja.

Miten niin hössötettiin?

On sullakin ongelmat aloittaja. Joku päävamma?

Vierailija kirjoitti:

On sullakin ongelmat aloittaja. Joku päävamma?

Etkö lukenut kysymystä?

Muistan sen pahan olon kun luokassa tehtiin isänpäiväkortteja,M38.

Miksi olisi olleet?

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi olleet?

Tätä minäkin mietin. 

Vitu.... viettää jotain tekopyhää isänpäivää, kun tämä äijä oli seksuaalisesti häirinnyt minua koko lapsuuden. Pilasi koko elämäni. Toivoin hänen kuole...nasa joka päivä ja toivon vieläkin. 

Isä kuoli kun olin 9, koulussa askartelin isänpäiväksi niinkuin muutkin. Muistaakseni annoin ne askartelut äidille lopulta. En kokenut mitään eriarvoisuutta tai traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen pahan olon kun luokassa tehtiin isänpäiväkortteja,M38.

Samoin. Vanhempani erosivat 70-luvulla, mikä oli siihen aikaan harvinaista. Isä meni menojaan ja ei ollut edes isoisiä enää elossa, joille olisi kortin tehnyt. Siinä sitä korttia väkersi -ei kenellekään. 

N 52 

Ei ole mitään syytä vinkua äitienpäivästä tai isänpäivästä. Kyseessä hyvin vakiintuneet juhlat mitä Suomessakin vietetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Kasvoin ilman äitiä koska äitini kuoli ollessani hyvin pieni eikä isä koskaan hankkinut uutta kumppania eikä äitienpäivät olleet sen vaikeampia kuin muutkaan päivöt vaikka tarhassa ja sen jälkeen koulussa niistä hössötettiin ja askarreltiin kortteja.

Miten niin hössötettiin?

Meillä tarhatyöntekijät olivat aina tosi innoissaan niistä askarteluhetkistä ja koulussa luokkani opettaja myös, mm opettaja saattoi jo pari viikkoa ennen äitienpäivää alkaa hössöttämään ja suunnittelemaan ääneen korttien askarteluhetkiä kuvistunneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Kasvoin ilman äitiä koska äitini kuoli ollessani hyvin pieni eikä isä koskaan hankkinut uutta kumppania eikä äitienpäivät olleet sen vaikeampia kuin muutkaan päivöt vaikka tarhassa ja sen jälkeen koulussa niistä hössötettiin ja askarreltiin kortteja.

Miten niin hössötettiin?

Meillä tarhatyöntekijät olivat aina tosi innoissaan niistä askarteluhetkistä ja koulussa luokkani opettaja myös, mm opettaja saattoi jo pari viikkoa ennen äitienpäivää alkaa hössöttämään ja suunnittelemaan ääneen korttien askarteluhetkiä kuvistunneille.

No pakkohan niitä on etukäteen suunnitella. Ja onhan tuo hienoa, että ilahdutetaan vanhempia korteilla.

Ei olleet vaikeita. Isä oli kuollut. Koulussa ei enää siinä vaiheessa tehty kortteja tai en muista niiden aiheuttaneen mitään. Kuoleman jälkeisenä päivänä jouduin kouluun lapsena ja harmitti kun yksi tyttö kommentoi jotain kummallista ruokalassa, ilmeestäni väärin tulkiten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Kasvoin ilman äitiä koska äitini kuoli ollessani hyvin pieni eikä isä koskaan hankkinut uutta kumppania eikä äitienpäivät olleet sen vaikeampia kuin muutkaan päivöt vaikka tarhassa ja sen jälkeen koulussa niistä hössötettiin ja askarreltiin kortteja.

Miten niin hössötettiin?

Meillä tarhatyöntekijät olivat aina tosi innoissaan niistä askarteluhetkistä ja koulussa luokkani opettaja myös, mm opettaja saattoi jo pari viikkoa ennen äitienpäivää alkaa hössöttämään ja suunnittelemaan ääneen korttien askarteluhetkiä kuvistunneille.

Ja ennen kaikkea lapset ovat innoissaan kun pääsevät rakkailleen askartelemaan. 

Ei. Yksi kaverini teki äitienpäiväkorttien tekemisestä aina kauheaa itsesäälistä draamaa. Hänen äitinsä oli kuollut kun hän oli lapsi, joten hänen mielestään oli suuri vääryys, että muut tekee kortteja äidilleen, kun hänellä ei ollut. Eikä hän todellakaan ollut ainoa jolla ei ollut äitiä tai isää elossa tai mukana elämässä.