Sinä jolla ei lapsena ollut toista tai kumpaakaan vanhempaa, oliko isänpäivät ja äitienpäivät sinulle vaikeita?

Minun lapsi askartelee minulle kaikki kortit. Hänen isänsä on hävinnyt elämästä. Lapsi on aina ihan innoissaan, kun on saanut tehdä minulle ne kortit. Isänpäivänä mennään minun isää moikkaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Yksi kaverini teki äitienpäiväkorttien tekemisestä aina kauheaa itsesäälistä draamaa. Hänen äitinsä oli kuollut kun hän oli lapsi, joten hänen mielestään oli suuri vääryys, että muut tekee kortteja äidilleen, kun hänellä ei ollut. Eikä hän todellakaan ollut ainoa jolla ei ollut äitiä tai isää elossa tai mukana elämässä.

Ymmärrän sitä kaveria. Äidin puuttuminen on oikeasti vaikea paikka jollekin, ehkä ainoa turva. Vaikka sitten muualta pitää etsiä sitä. Oli varmaan turvaton olo. Mulla on äiti elossa, joskaan ei ole ollut äitityyppiä oikein.

Hirveet isä ja äiti. Olin aika hyvä piirtämään. Kiltti lapsi. Roskiin ne meni useimmiten. Meidän kuviossa olisi ollut aika outoa viettää noita päiviä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Yksi kaverini teki äitienpäiväkorttien tekemisestä aina kauheaa itsesäälistä draamaa. Hänen äitinsä oli kuollut kun hän oli lapsi, joten hänen mielestään oli suuri vääryys, että muut tekee kortteja äidilleen, kun hänellä ei ollut. Eikä hän todellakaan ollut ainoa jolla ei ollut äitiä tai isää elossa tai mukana elämässä.

Ymmärrän sitä kaveria. Äidin puuttuminen on oikeasti vaikea paikka jollekin, ehkä ainoa turva. Vaikka sitten muualta pitää etsiä sitä. Oli varmaan turvaton olo. Mulla on äiti elossa, joskaan ei ole ollut äitityyppiä oikein.

Niin, tietty esimerkiksi turvallisuus/turvattomuus on aina subjektiivinen kokemus, mutta hänellä oli ihan tavallinen perhe, jopa parempi isä kuin monella muulla, sisaruksia sekä äitipuoli ja isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Yksi kaverini teki äitienpäiväkorttien tekemisestä aina kauheaa itsesäälistä draamaa. Hänen äitinsä oli kuollut kun hän oli lapsi, joten hänen mielestään oli suuri vääryys, että muut tekee kortteja äidilleen, kun hänellä ei ollut. Eikä hän todellakaan ollut ainoa jolla ei ollut äitiä tai isää elossa tai mukana elämässä.

Äidittömyys on kamalinta mitä lapselle voi tapahtua, helppo sanoa kun itsellä äiti ja isi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Yksi kaverini teki äitienpäiväkorttien tekemisestä aina kauheaa itsesäälistä draamaa. Hänen äitinsä oli kuollut kun hän oli lapsi, joten hänen mielestään oli suuri vääryys, että muut tekee kortteja äidilleen, kun hänellä ei ollut. Eikä hän todellakaan ollut ainoa jolla ei ollut äitiä tai isää elossa tai mukana elämässä.

Äidittömyys on kamalinta mitä lapselle voi tapahtua, helppo sanoa kun itsellä äiti ja isi.

 

H v

Ei ne mitkään päivät eronneet toisistaan. Joulu tai juhannus tai kevätjuhla tms. Samaa p.skaa.

Eriarvoisuutta mistä?

Paljon suurempi erisrvoisuus tulee siitä millaisiin perheisiin lapset yleensäkin syntyy.

Siis äiti on ainoastaan synnyttänyt ja isäkin on lienee jossain, mikäli ovat elossa. Ei ole moisilla päivillä mulle ollut mitään merkitystä koskaan. Kelpo kansalainen musta silti tuli ja 46 v työurankin tein ja nyt tulen toimeen omillani. Perhettä en koskaan perustanut, joten melkoinen erakko olen, vaikka kaupungissa asunkin. En puhu kenellekään, mutta vastaan toki jos joku puhuttelee. Anteeksi ja kiitos ovat eniten käyttämiäni sanoja. 

Naurettavaa itsesääliä.

Mulla on molemmat vanhemmat elossa, mutta isänpäivät ja erityisesti äitienpäivät ovat mulle surullisia, ahdistavia ja hankalia, koska kohdalleni ei osuneet hyvät vanhemmat. Aikuisena sen vasta kunnolla huomaakin.

Minut vietiin 8 vuotiaana lastenkotiin enkä sitten enää nähnyt äitiäni 14 vuoteen enkä isääni 34 vuoteen. Tajusin silloin ettei vanhempani minua rakastanut ja minä päätin selviytyä itse elämästä. 13 vuotiaana pääsin töihin hampurilaispaikkaan ja kävin siellä iltaisin. Lastenkodissa oli samanikäisiä lapsia mitä minä olin ja ei heilläkään ollut vanhempia. Sain kavereita ja me pidettiin aina yhtä ja puolustettiin toisia. Lastenkodissa asui yks tyttö josta tuli minun tyttöystäväkin. En kauheasti ole miettinyt isänpäivää tai äitienpäivää sen jälkeen. Vasta kun olin 40 vuotias niin isäni otti yhteyttä ja halusi korvata kaiken rahalla. Sain siltä paljon rahaa ensin 60 tonnia, sitten 90 tonnia ja sitten 60 tonnia. Mutta en minä ole isän kanssa ollut kauheasti tekemisissä. En ollut äidin kanssakaan kauheasti tekemisissä ennen kun se kuoli. Sain siltä perintöä kuitenkin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Yksi kaverini teki äitienpäiväkorttien tekemisestä aina kauheaa itsesäälistä draamaa. Hänen äitinsä oli kuollut kun hän oli lapsi, joten hänen mielestään oli suuri vääryys, että muut tekee kortteja äidilleen, kun hänellä ei ollut. Eikä hän todellakaan ollut ainoa jolla ei ollut äitiä tai isää elossa tai mukana elämässä.

Äidittömyys on kamalinta mitä lapselle voi tapahtua, helppo sanoa kun itsellä äiti ja isi.

Keksi kyllä heittämällä kauheampiakin.

Ei tietenkään.

Ei, ihan iloisia perhejuhlia.

Jotkut ilmeisesti tykkää tai haluaakin jäädä jumiin siihen vanhemman kuolemaan ja tehdä siitä itselleen identiteetin. Tunnen ihmisiä jotka vielä kolmekymppisenä muistelee lapsuuden äitienpäiväkorttien tekemisen vääryyttä ja kiukkuavat muille siitä että nämä viettää äitienpäivää tai isänpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Yksi kaverini teki äitienpäiväkorttien tekemisestä aina kauheaa itsesäälistä draamaa. Hänen äitinsä oli kuollut kun hän oli lapsi, joten hänen mielestään oli suuri vääryys, että muut tekee kortteja äidilleen, kun hänellä ei ollut. Eikä hän todellakaan ollut ainoa jolla ei ollut äitiä tai isää elossa tai mukana elämässä.

Äidittömyys on kamalinta mitä lapselle voi tapahtua, helppo sanoa kun itsellä äiti ja isi.

Keksi kyllä heittämällä kauheampiakin.

No ei mammapalstalla voida keksiä mitään pahempaa ;)

Isäni oli alkoholisti joka pyöri puliukkojen kanssa jossakin metsässä/missälie. Koulussa tästä ei tietysti tiedetty mitään, koska se oli suuri salaisuus jota varjelin. Keksin sitten erilaisia tarinoita, miten isäni on reissutyössä yms, niin vältin kiusaamisen ja kiusallisen huomion. Tein innokkaasti isänpäivän kortteja ja tavallaan menin mielentilaan jossa uskottelin itselleni että isä tosiaan on reissussa ja tulee sieltä. Tiesin että se on valhetta, mutta uskottavuuden takia minun täytyi asettua näytelmään hyvin syvällisesti. Jotkut näyttelijät käyttää samaa metodia. Salaisuuteni ei koskaan paljastunut ja aikanaan isäni sitten kuolla kupsahti korvikeviinaan jossakin ryyppyporukassa. Siitä sainkin sitten kovasti myötätuntoa, koska kovasti työskennellyt ja perhettään muistanut mies sai sairaskohtauksen leipää hankkiessaan. Tämä oli se tarina. 

Ei kannata olla liian avoin tai herkkä. Moni asia menee helpommin kun muuntaa totuuden.

Ei. Ei minua ole koskaan haitannut että muilla oli isät vaikkei minulla ollutkaan.

Muistetaan myös näitä yleisessä hurmassa.