Lue keskustelun säännöt.
Oletko kateellinen vapaaehtoisesti lapsettomille?
Kommentit (164)
En, meidän lapsesta ei ole koskaan ollut mitään harmia tai vaivaa, ainoastaan iloa. Oli hyväntuulinen, fiksu ja helppo lapsi. On aikuinen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska olen itse aina halunnut lapsia.
Maailmassa on muutamia tabuaiheita. Lapsista kuuluu aina sanoa, että ei niistä ikinä ole harmitusta tuntenut, vaan pelkkää iloa. Sama kuin avioero. Ikinä ei kukaan saa sanoa, että katuisi eroaan. Ja on näitä muutamia muitakin.
Tämä on sitä länsimaisen ihmisen ideologista kakkaa, missä mikään suuri päätös ei koskaan saa osoittautua virheeksi jälkeen päin. Aina kuuluu sanoa, että valinta on ollut oikea ja päivääkään en vaihtaisi.
En. Tapana ei ole katua omia elämänvalintoja eikä kadehtia muiden. Ei kovin paljon vie mitään sellainen asenne eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joskus jos rehellisiä ollaan, kaipaan sitä omaa aikaa välillä mitä oli ennen lapsia. Ja vapautta. Olisi myös ihana levähtää välillä kunnolla.
Nyt kun ikää jo päälle 50 ja omat lapset lenätneet pesästä on aivan karmeaa seurata lähipiirin velojen karmeita viidenkympin villityksiä. Osalla menee sekoilu tasolle, joka alkaa vaikuttaa mielenterveyden ongelmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt kadehdi, mutta vaikeaa lapsella kuitenkin on. Nepsytaustaa. Välkky on, mutta hänellä on vaikeaa samoin minulla. Helpompi olisi jos lasta ei olisi. Rakastan kuitenkin häntä valtavasti ja jos olisin valinnut toisin en olisi saanut kokea tätä. Eli hyvin ristiriitaisia tunteita välillä.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on muutamia tabuaiheita. Lapsista kuuluu aina sanoa, että ei niistä ikinä ole harmitusta tuntenut, vaan pelkkää iloa. Sama kuin avioero. Ikinä ei kukaan saa sanoa, että katuisi eroaan. Ja on näitä muutamia muitakin.
Tämä on sitä länsimaisen ihmisen ideologista kakkaa, missä mikään suuri päätös ei koskaan saa osoittautua virheeksi jälkeen päin. Aina kuuluu sanoa, että valinta on ollut oikea ja päivääkään en vaihtaisi.
Totta puhut! Hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on muutamia tabuaiheita. Lapsista kuuluu aina sanoa, että ei niistä ikinä ole harmitusta tuntenut, vaan pelkkää iloa. Sama kuin avioero. Ikinä ei kukaan saa sanoa, että katuisi eroaan. Ja on näitä muutamia muitakin.
Tämä on sitä länsimaisen ihmisen ideologista kakkaa, missä mikään suuri päätös ei koskaan saa osoittautua virheeksi jälkeen päin. Aina kuuluu sanoa, että valinta on ollut oikea ja päivääkään en vaihtaisi.
Totta puhut! Hyvä!
Totta puhut! Abortin katuminen kuuluu näihin. Jää kammottava aukko joka pitää täyttää uudella lapsella hinnalla millä hyvällä, mutta sekään ei auta yhtään mitään. Kaipaa kuin elänyttä ja ehkä suhdetta lapsen toiseen vanhempaan joka meni paskaksi tai ei kehittynyt edes koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on muutamia tabuaiheita. Lapsista kuuluu aina sanoa, että ei niistä ikinä ole harmitusta tuntenut, vaan pelkkää iloa. Sama kuin avioero. Ikinä ei kukaan saa sanoa, että katuisi eroaan. Ja on näitä muutamia muitakin.
Tämä on sitä länsimaisen ihmisen ideologista kakkaa, missä mikään suuri päätös ei koskaan saa osoittautua virheeksi jälkeen päin. Aina kuuluu sanoa, että valinta on ollut oikea ja päivääkään en vaihtaisi.
On vähän eri asia valehdella, ettei vaihtaisi päivääkään (jotta oma mielenterveys tai omakuva pysyy kasassa) kuin se että aidosti kokee jääneensä plussan puolelle ja toimineensa omien arvojen mukaisesti perustaessaan perheen. En väitä, etteikö olisi niitä, jotka katuvat. On kuitenkin väärä yleistys olettaa, että kaikki katuisivat lapsiaan eivätkä vain voi tätä myöntää itselleen tai muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä onko mun parin vela kaverin (+40-50 v) elämä nyt sitten sen kummempaa. On terveyshuollia, ikuista rahapulaa ja Marimekko vaatteiden otstelua, jos pitäisi kiteyttää näiden elämänsisältöä.
En ole tosta kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joskus jos rehellisiä ollaan, kaipaan sitä omaa aikaa välillä mitä oli ennen lapsia. Ja vapautta. Olisi myös ihana levähtää välillä kunnolla.
Muistan sen ajan, kun koko ajan piti reagoida jonkun jutteluun tai johonkin asiaan ja halusin vaan olla yksin :) No, nyt nuorin lapsi muutti kaksi viikkoa sitten pois kotoa ja täytyy sanoa, että aika tyhjä olo. Olisi mukavaa, kun olisi hälinää ja tehtäisiin yhdessä asioita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko tässä aiheessa aina lietsoa niin äärimmäistä vastakkainasettelua? Kateutta ja halveksuntaa? Ihmisille sopii erilaiset elämänpolut ja toivottavasti mahdollisimman moni saavuttaa sellaisen elämän, jossa tuntee olonsa hyväksi ja tyytyväiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ikää jo päälle 50 ja omat lapset lenätneet pesästä on aivan karmeaa seurata lähipiirin velojen karmeita viidenkympin villityksiä. Osalla menee sekoilu tasolle, joka alkaa vaikuttaa mielenterveyden ongelmalta.
Minä taas nelikymppisenä seuraan naimisiin menneiden ja lapsia saaneiden sukulaisten pettämis- ja erosekoiluja. Mt-ongelmaisilta hekin vaikuttavat, mutta sillä erolla että siitä kärsivät myös nämä lapset, joita käytetään riidoissa pelinappuloina. Hyi olkoon.
Miksi ihmeessä olisin? Kyllä minun lapseni ovat olleet erittäin toivottuja, nuorimmaisia yritettiin 8 vuotta. Nuorena olen tehnyt kaksi kertaa abortin, se on se ratkaisu jos ei halua lapsia, mulla oli silloin sellainen elämäntilanne että en halunnut, ensimmäisellä kerralla olin ihan liian nuori, juuri aloittanut toisen asteen opinnot kaukana vanhemmista, ja toinen kerta oli, kun olin juuri eroamassa alkoholisti-exästä, hän kyllä "halusi" pitää lapsen, että hoitaisi kyllä, mutta eipä se kovin hyvin hoitanut ensimmäistäkään, eikä lopettanut juomista vaikka lupasi kun esikoista odotin. Se toinen lapsi olisi ollut huono juttu kaikille osapuolille siinä tilanteessa.
Kuule ap, kun lapsia tehdään jos halutaan, ja jos kovasti haluaa, niin miksi sitä katuisi? En minä kadu muitakaan perheenjäseniä... mitä nyt miestä joskus kun se on oikein ärsyttävä. Ja ex tietysti oli sellainen jota katui, mutta hänen "ansiostaan" sain esikoiseni, joka on ihan mielettömän hieno ihminen, nyt jo kolmekymppinen. Hänen takiaan olisin antanut henkeni ja hän pelasti minun henkeni kun hänen takiaan en jatkanut suhdetta isänsä kanssa.
Katuisin katkerasti jos en olisi tehnyt lapsia, ei voisi odotella lapsenlapsiakaan.
Olen kiitollinen siitä että olen saanut kunnian tulla äidiksi. Ja olen myös erittäin kiitollinen siitä että lapsellamme on rakastava isä joka todellakin on ansainnut sunnuntaina kakun ja lahjat. Olemme tiivis kolmikko, tai oikeastaan nelikko kun on meillä kissakin perheenjäsenenä. Lapsi on tuonut paljon iloa elämäämme. Vauva-aika oli raskas ja kamala, mutta siitä kun päästiin yli niin plussan puolella ollaan. En kadu mitään elämässäni, en etenkään lapsen saamista.
Naurattaa aina tämä kun lapselliset koittavat uskotella itselleen velanaisten elämän olevan surkeaa. Nautin elämästäni :)
Olen siinä mielessä, että he eivät ole tuhlanneet vuosia elämästään turhaan lapsen yrittämiseen kuten minä. Jos olisi vaan suosiolla jäänyt lapsettomaksi niin ei olisi tarvinnut joka kuukausi odottaa, toivoa ja pettyä eikä vuodattaa kyyneliä, ehkä jopa voisi olla vielä siinä parisuhteessa johon niitä lapsia ei koskaan kuulunut.