Elämäni ehkä suurin virhe...

että miehesi onkin se suurin ongelma. Appivanhempasi joutuvat puuttumaan teidän asioihin kun miehesi ei kanna vastuutaan. Jos miehesi olisi päättäväisempi ja itsenäisempi huomattaisiin se heti.



Juuri tuo konsultointi osoittaa vanhemmille ettei poika ole täysi-ikäinen.



Appivanhempasi olisivat aikaa myöten ylpeitä pojastaan jos muutos tulisi.



Lisäksi miehesi kuuluu pitää omat vanhempasi poissa teidän perheestä. Se ei ole sun asia:)



Anoppi jo kauan täällä huutelee!

me ollaan muuttamassa appivanhempien lähelle enkä voi sietää heitä.tykkäsin asunnosta johon muutetaan.olen aikuinen ihminen,ja näytän kyllä heille missä rajat menee jos alkavat tuppautua joka päivä kylään.en TODELLAKAAN huoli heitä sinne,max kerran kuussa riittää.Sen siitä saa kun kohtelee ihmisiä huonosti,olisivat miettineet ajoissa niin ehkä näkisivät lapsenlapsiaankin useammin.Heitän ne pihalle jos alkavat liian usein kyläilemään,se on MUN koti.

Meillä välimatkaa appivanhempiin 250 km ja sekin tuntuu välillä liian lyhyeltä matkalta...Ovat jakuvasti tulossa kylään jne. Mitähän se olisi jos asuttais lähempänä...

Takuuvasti 98 % ihmisistä olis kertonut tuon sulle, mutta tuskin se olis muuttanut sun mielipidettä ajoissa. Vielä pahempaa on muutta anopin ja apen vanhaan kotiin, kun he muuttavat vaikka keskustaan kerrostaloon. Sinnehän he saapastelevat mihin kellonaikaa tahansa ja pitävät sitä edelleen kotinaan.

Koskaan ilmesty ilman kutsua vanhaan kotiinsa.

Ei kaikki ihmiset ole idiooteja.

Jos appivanhempasi eivät ole ns ilkeitä, vaan päinvastoin kilttejä ja auttavaisia niin luulisi että heidän kanssaan voisi tilanteesta keskustella hyvässä hengessä. Siis ihan ystävällisesti, eikä missään tapauksessa silloin kun olet siinä mielentilassa että savu nousee korvista.



Miehelle myös puhut asiasta, aina sinnikkäänsti uudestaan ja uudestaan, etkä syyttelevästi, niin varmasti alkaa vähitellen mennä perille.



Mitä muuten sanoit anopille esim silloin ilmestyi viereesi keskellä yötä?

Eli aiemmin ap sanoi puhuneensa miehelleen asiasta ja mies veti tästä herneen nenään.

Meillä miehen vanhemmat asuvat n. 5 km päässä ja käyvät meillä ehkä viikottain, joskus useammin ja me käymme/joudumme käymään siellä.

Omat vanhempani taas asuvat paljon kauempana, joten näemme heitä ehkä kerran kuussa/kerran kahdessa kuussa.

Myös miestäni ärsyttää vanhempiensa käynnit meillä ilman ilmoittamista, mutta ei hän vaan saa sanottua asiasta riittävästi. Mies kyllä purnaa minulle, mutta ilmeisesti ei ole sitä munaa sanoa siitä vanhemmilleen.

Tämän saman olemme huomanneet useammankin kaverin kanssa, eli miehen vanhemmista, etenkään äidistä ei todellakaan saa puhua pahaa vaan mies suuttuu heti. Mutta yksikään kaverestani tai itse emme suutu, mikäli mies purnaa meidän vanhempiamme. Yleensä olen itsekn tiedostanut "viallisen" asian, joten ei minun tarvitse suuttua, jos mieheni valittaa vanhemmistani.



Äidit ovat vaan niin herkkä paikka miehille, vaikka ei olisikaan äidinpoika muuten.

Ootas kun ne on vanhoja ja raihnasia, kukahan automaattisesti arvotaan hoitajaksi...? Kieltäytyvät tiukasti menemästä vanhainkotiin kun kerran naapurissa on "halukas" hoitaja.

Mutta ainahan sitä voi muuttaa pois, eipä se heille kuulu. Kyllä on vikaa himpun verran teissäkin, kun annatte puuttua elämäänne.

valitsemallesi tielle. Tohon mä en olis lähtenyt! Ihan tarpeeksi on jo tässä kun yks miehen sukulainen asuu lähistöllä. No, ainahan voi muuttaa?

Takuuvasti 98 % ihmisistä olis kertonut tuon sulle, mutta tuskin se olis muuttanut sun mielipidettä ajoissa.

Vielä pahempaa on muutta anopin ja apen vanhaan kotiin, kun he muuttavat vaikka keskustaan kerrostaloon. Sinnehän he saapastelevat mihin kellonaikaa tahansa ja pitävät sitä edelleen kotinaan.

että terve ihminen jättää vähän edes hajurakoa lähisukuun.. paras konsti saada välit lähisukulaisen kanssa tosi kurjiks on muuttaa naapuriin. :)

meillä on siis "paritalo" heidän kanssaan. Ja muutto ei tule ikinä olemaan vaihtoehto (en nyt selitä siihen syitä). Puuttuvat siis aivan kaikkeen, auton ostosta lasten leikkeihin... Ollaan asuttu nyt kohta 6 v. näin ja kertaakaan en ole vielä kilahtanut, annan mennä juttujen toisesta korvasta sisään toisesta ulos ja odotan kesää, jolloin pääsee taas omaan rauhaan. Ei enää kuin kuukausi, ah :)

Takuuvasti 98 % ihmisistä olis kertonut tuon sulle, mutta tuskin se olis muuttanut sun mielipidettä ajoissa.

Vielä pahempaa on muutta anopin ja apen vanhaan kotiin, kun he muuttavat vaikka keskustaan kerrostaloon. Sinnehän he saapastelevat mihin kellonaikaa tahansa ja pitävät sitä edelleen kotinaan.

Miehen isovanhemmat (Ystäväni miehineen nuoria 25 kieppeillä) tallustelevat koska tahansa kylään ovikelloja soittamatta omilla vara-avaimillaan. Tekevät ties mitä maisemointeja ja pihatöitä ystävältäni tai hänen mieheltään kysymättä ja käyvät syksyllä natkuttamassa monta kertaa viikossa jos omenoita ei ole maasta noukittu (Pihassa 6 todella paljon omenoita tuottavia puita)

Ei auta vaikka heille mitä sanoisi, eikä edes asu lähellä vaan kummenien kilometrien päässä. Eivätkä edes asu kerrostalossa että siksi tekisi mieli tehdä pihatöitä, vaan asuvat toisessa pienemmässä omakotitalossa..

Tuntuu pahalta vain katsoakkin vierestä niiden touhua (ystävä asuu ihan parin korttelin päässä meistä..)

... oli muuttaa työpaikan perässä helevetin kuuseen. Nyt täältä ei pääse pois ja lapsi kasvaa kieroon eikä ole muuta elämää kuin työ.

, että miehen mielestä tietysti kaikki on ok :) Mikäs siinä on ollessa, kun oma äiti hoitelee ruuat yms. jos puoliso ei ole ehtinyt, jaksanut, sitä ei ole huvittanut. Että ottaa aivoon :)

juuri näin :)



t. ap



Kyllähän tämä tilanne on vähän hassukin, mutta oikeasti välillä väsyy ihan totaalisesti!

Nyt anoppi asuu parin sadan metrin päässä, appiukko n. 20km ja omat vanhemmat n. 6km. Muuton jälkeen. Anoppiin ja omiin vanhempiin matkaa n. 15km ja appiukkoon n. 35km. Pieni hajurako on hyväksi!

on jo liikaa:)

voin sanoa, että molempien sun ja ukkos tulee pitää tietyt asiat itsellänne, joita ette kerro miehen vanhemmille.

Etupäässä henk.koht asiat, tulevaisuuden suunnitelmat, avioasianne, toistenne moittiminen, ongelmanne. Älkää siis olko liian avoimia. Näin rajaatte sitä aluetta mihin he voivat puuttua hyvää tarkoittaen.

Usein appivanhemmat unohtavat, että he ovat jo kasvattaneet omat lapsensa ja nyt on nuorten vuoro!!

Minulla näin menetellen tosi hyvät välit kaikkien lasteni/puolisoitten kanssa.

Vanhukset eivät siis ole mitään pahoja, vaan todella auttavaisia, mutta liika on aina liikaa :)

Laitanpa esimerkkejä parhaasta päästä :)

1) hellä hetki miehen kanssa yläkerrassa, kun alakerrasta kuuluu anopin ääni ja hän alkaa nousta portaita (eikä vain yhden kerran)

2) meinasin saada puoli kahdeltatoista yöllä slaagin, kun anoppi yhtäkkiä seisoo vieressäni (roikuin netissä)

3) pihamme on yhteinen ja sitä ei hoideta (luonnontilainen on kaunista kuulemma), mutta auta armias, jos tuonne ryteikköön lapset jättävät lelunsa

4) se v..un koira on paskonut koko pihan niin, ettei ilkeä lasten antaa siellä kunnolla leikkiä

5) kun ostimme ison auton, suurin murhe oli se, että milläs heidän tyttärensä nyt sitten ajaa perheineen, kun tulevat kylään (heillä ei autoa)

6) kun heille tulee vieraita, luulevat vieraat aina olevansa myös meillä kylässä