Onko ensimmäinen lapsi helpompi kuin seuraavat?

on jopa 2 vanhempaa käytössä

tuskin muuten

mulla ei ole ikinä ollut vain yhtä lasta, vaikea sanoa

Kun oli vain yksi sitä piti itse aina olla viihdyttämässä, nyt kun tässä on muutakin elämää kokoajan ympärillä vauva tykkää seurailla kaikkea.

Etkö ikinä käy vessassa isolla hädällä tai nuku tai syö? En minä ainakaan sieltä vessasta tai syvästä unesta pääse parissa sekunnissa vauvaa hoitamaan.

todellakaan pidä paikkaansa, mulla eka vauva huusi lähes tauotta yötä päivää ensimmäiset 4kk, senkin jälkeen puolivuotiaaksi asti sellaista epämääräistä kitinää vähän väliä. Ja KAIKKI mahdollinen kokeiltiin vauvan olon helpottamiseksi mun omasta ruokavaliosta vyöhyketerapioihin, mutta mistään ei vaan ollut apua.



Meillä ainakin mies kävi töissä, joten ei ollut vauvalla koko ajan kahta vanhempaa käytössä, ja yöllä tietysti miehen piti saada nukkua, et jaksaa käydä siellä kodin ulkopuolella töissä. Voin kertoa, että ei ollut helppoa ei, loputtomiin kanniskella huutavaa lasta.



No, toinen vauvapa olikin sitten AIVAN päinvastainen tapaus, nukkui alusta asti pitkät yöunet, päivälläkin nukkui neljä tuntia ja söi ja taas se neljä tuntia unta palloon! Eikä itkenyt juuri koskaan. Olin aivan ällikällä lyöty, et VOIKO vauvan kans olla todellakin näin helppoa :D



Esikoinen oli toisen vauvan syntyessä 1v10kk. Elämä sen parivuotiaan ja helpon vauvan kanssa oli paljon helpompaa, kuin silloin aiemmin sen kolikkivauvan äitinä.



Lopuksi tsemppiä ja voimia kaikille koliikin kanssa kamppaileville, kyllä se joskus helpottaa! (vaikka tuskin teillä on aikaa roikkua täällä palstalla)!

kuulemma eka oli jonkin verran hankala, toka tosi helppo ja kolmas sangen hankala.



Lapsen tempperamentista kiinni, ei järjestyksestä tai vanhemmistakaan.

Ekan kanssa oli ehkä periaatteessa helpointa - ts. ei ollut ikinä kiire. Toisaalta esikoinen oli itkuisin ja vaati seuraa koko ajan, toisin kuin kaksi seuraavaa jotka ovat tykänneet myös katsella sisarusten touhuja ja osallistuneet leikkiin heti kun ovat kyenneet.

Kun oli vain yksi sitä piti itse aina olla viihdyttämässä, nyt kun tässä on muutakin elämää kokoajan ympärillä vauva tykkää seurailla kaikkea.

Minulla on neljä lasta. Vauvana hankalin koliikki oli esikoisella. Hän myös nukkui erittäin huonosti. Luonteeltaan osoittautui kyllä sitten erittäin helpoksi.

neljän tunnin välein ja nukkuivat.

Toinen oli koliikkivauva, vierasti kaikkia.





Kuitenkin tämä toinen lapsi on ollut luonteeltaan helpoin sitten myöhemmin.

kuulemma eka oli jonkin verran hankala, toka tosi helppo ja kolmas sangen hankala.



Lapsen tempperamentista kiinni, ei järjestyksestä tai vanhemmistakaan.

paremmin, esim nukkumalla päikkäreitä vauvan kanssa. Ekan kanssa kaikki on uutta ja elämänmuutos suuri. Vaikka muuttuuhan se yksilapsisenkin perheen elämä aika radikaalisti kun toinen lapsi tulee kuvioon.



MEillä esikoinen on myös ollut rohkeampi ja välittömämpi luonteeltaan kuin kuopus. Kuopuksella vierastus oli vaikeampaa ja kesti kauemmin, ja on vieläkin levoton öisin (ikää kohta 2 v).



Toisen lapsen kanssa helpompaa on ollut se, ettei vauvaa ole tarvinnut viihdyttää niin paljon, kun isomman puuhissa on niin paljon katseltavaa.

Yöllä saa tissin suuhunsa ennen kuin ehtii herätä. Päivällä ehdin sängyn viereen ennen kuin ehtii kiljua. Kun syön, niin vauva on sitterissä pöydän lähettyvillä. Samoin vessareissun aikana sitterissä tai pötköttelee sängyllä.

Huomattavasti. Eikä johtunut pelkästään kokemuksesta.

että se oli ihan uskomatonta, mutta uhmaikäisenä se suorastaan räjähti käsiin.



Toinen lapseni oli hankala, arka vauva mutta melko leppoisa uhmaikäinen.

Ekan kanssa äiti on ihan tumpula ja kohkaa liikaa. Seuraavien kanssa osaa jo ottaa iisimmin.