Elämäni ehkä suurin virhe...

..muutti viereiseen taloon. asutaan siis kerrostaloasunnoissa.



kun miehen kanssa muutettiin tähän kämppään, oli anoppi miehensä kanssa auttamassa muutossa (olin viimeisilläni raskaana). Siinä sitten ihmettelin kun anopin mies alkoi puhumaan "kato, tohon kirjahylly ja tv.."



pari kk myöhemmin anoppi sitten "kysyi" että haittaako, jos he muuttavat viereiseen rappuun saman malliseen asuntoon kuin missä me asumme.

ilmoitin toki mielipiteeni, joka oli kyllä haittaa, ja paljon.



tässä on nyt vuoden päivät asuttu naapureina, uusi asunto ollut kokoajan hakusessa. onneks asutaan vielä vuokralla, niin on muuttaminen hiukan helpompaa.

sinnikkäästi ehdotella, että rakentaisimme talon heidän isolle tontilleen. ONNEKSI sekä minä että mieheni emme edes harkinneet sitä, koska tiesin jo etukäteen että siinä olisivat menneet kaikkien hermot.

Ao. esimerkit eivät mene minun kaaliin ollenkaan enkä sietäisi tuollaista sekuntiakaan. Jos meillä anoppi kävelisi meidän makuuhuoneeseen, niin en lopettaisi intiimihetkeä vaan jääköön töllistelemään, niin ymmärtäisi ensi kerralla pysyä poissa.

Vanhukset eivät siis ole mitään pahoja, vaan todella auttavaisia, mutta liika on aina liikaa :) Laitanpa esimerkkejä parhaasta päästä :) 1) hellä hetki miehen kanssa yläkerrassa, kun alakerrasta kuuluu anopin ääni ja hän alkaa nousta portaita (eikä vain yhden kerran) 2) meinasin saada puoli kahdeltatoista yöllä slaagin, kun anoppi yhtäkkiä seisoo vieressäni (roikuin netissä) 3) pihamme on yhteinen ja sitä ei hoideta (luonnontilainen on kaunista kuulemma), mutta auta armias, jos tuonne ryteikköön lapset jättävät lelunsa 4) se v..un koira on paskonut koko pihan niin, ettei ilkeä lasten antaa siellä kunnolla leikkiä 5) kun ostimme ison auton, suurin murhe oli se, että milläs heidän tyttärensä nyt sitten ajaa perheineen, kun tulevat kylään (heillä ei autoa) 6) kun heille tulee vieraita, luulevat vieraat aina olevansa myös meillä kylässä

tilanteen uudestaan arviointia. Veti herneet nenäänsä ja suuttui. Eli nyt tiedän kenen puolella hän on :( Tämä taitaa olla hänelle liian helppoa elämää.



Jos kuulemma hänen vanhempansa eivät saa olla meillä jne. ei tarvitse minunkaan vanhempieni olla... Käyvät n. kerran viikossa, ei ehkä ihan verrannollista.



Esitin kyllä asiani turhan provosoivasti, mutta silti, suuttui mielestäni turhasta, hänen pitäisi ymmärtää tilanteeni. Mitä ihmettä edes teen tässä ihme suvussa :(



Taas surullinen AP

Meillä on appi, joka vielä asuu, luojan kiitos 500 km päässä, mutta on käymässä vanhaksi. Itse muutti pois Vantaalta kerrostalokämpästä viisi vuotta sitten, vaikka varoitimme häntä iän tuomista rasituksista. Halvalla kun sai talon rajan pinnasta, niin eikun kamat autoon. En viitsi kuvailla luonnettaan tarkemmin, mutta itse en kestä hänen seurassaan typeriä juttujaan tuntia enempää.



Meillä on pikkuinen ok-talo 100 km päässä Vantaalta, käytämme sitä viikonloppuisin ja lomilla.



Naisystävän luona hän majaili aikaisemmin meillä käydessään. Naisen kanssa meni sukset ristiin. (Kuin ollakkaan..) No nyt appi on päättänyt laittaa talonsa myyntiin ja selittää nyt miehelleni, miten hän voi sitten asua viikot siinä meidän mökillä ja viikonloput meillä! Hän kun ei ole kuulemma köyhyytensä takia voinut vaikuttaa asumisvalintoihinsa (? Kaksio Vantaalla oli velaton). Appiukon suureksi harmiksi upean talon (Lue: remontoimaton, pienet ahtaat huoneet, likainen, homeelle haiseva) hinta korvessa ei nimittäin olekaan noussut samalla lailla, kuin yksiöiden hinnat ja vuokrat Vantaalla. Niin hän on päättänyt että asuu meidän mökillä ja säästyy vuokrilta.



Nyt ei sitten puhu meille mitään, kun mies ilmoitti kaksi viikkoa sitten, että meidän mökki ja kotimme ei ole hänen kotinsa. No, miestäni se ei haittaa. Eipähän tarvitse kuunnella tunnin kestäviä minä-minä-minä-monologeja ja vaahtoamisia puhelimessa.



AP, aidatkaa oma pihanne siltä hurtalta ja laittakaa näkösuojat. Lisäksi voisitte laittaa omaan oveenne ketjun ja ylimääräisen turvalukon, jotka ovat kiinni silloin kun ette halua sisälle vara-avaimilla kulkevaa väkeä. Ja mielestäni voi loukkaantumisen uhallakin sanoa, että teidän yksityisyytenne rajaa pitää kunnioittaa eikä sisälle saa saapastella koputtamatta ja kysymättä, se kuuluu hyvään käytökseen.

tsemppiä sinne. Ei varmasti ole helppoa, mutta milläs arvaat ennen kuin olet kokeillut.

ja anoppi oli pönkimässä hattuhyllyltämme rasiasta avaimia. Mieheni on kuulemma hukannut jotkut avaimet ja hän auttaa etsimisessä. Voi veljet. Ja mies on vain kiitollinen, kun äitinsä auttaa.



Anoppi ei varmaan edes tajua, että olen tosi väsynyt tilanteeseen. Hän on niin kiltti (kuten jo aiemmassa viestissäni kirjoitin, pahaa he eivät tosiaankaan tarkoita, mutta haluan YKSITYISYYTTÄ!)

noin elää loppuelämääsi, jossain vaiheessa vielä pimahdat ja ihan tosissasi. En käsitä, miksei muutto muka onnistuisi? Jotain rahaan liittyvää, kaikkeen löytyy ratkaisu. Tai sitten ota ero, jos tuo mamman paapominen on miehellesikin ok!



Ihan oikeesti, tuossahan ei itsekään tiedä, onko vaimo vai lapsi vai äiti vai mikä, ihan kamalaa hullunmyllyä.

Toi kyllä pitäisi tietää! Pitäisi oikeastaan ihan lukea jossain avioliittokäsikirjassa, "älä ikinä muuta liian lähelle appivanhempiasi". Et ole idioottai. Voisin hyvin kuvitella tuntevani samoin, jos asuisin appivanhempieni vieressä. Samoin kuin omien vanhempieni...

Kyllä olisi varmaan vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Mä en kertakaikkiaan suostuisi tuollaiseen, en ikinä! Muutettaisiin pois niiden kyljestä vaikka mikä olisi.



Miehesi ei ole vissiin koskaan ns. normaalilla tavalla itsenäistynyt aikuiseksi? Onko mamma aina ollut paapattamassa taustalla valinnoissanne? Miten ihmeessä olette päästäneet ne TEIDÄN elämässänne määräysvaltaan?



Tuohan on ihan sairasta. Vaihtakaa lukot, rakentakaa korkeat aidat, tehkää jotakin että saatte oman elämänne itsellenne, jos ette kerran muuttaakaan nyt voi. Vai kilttejä vielä, kyllä tuo on jotain kiltteyteen puettua ylikävelyä mennen tullen.

ja jos menisit töihin olisi lapsilla isovanhemmat siinä laittamassa välipalaa ja pitämässä seuraa?





Joten kaikesta harmista huolimatta minusta teillä on asiat ihan hyvin. Kun itsellä ei ole ollut minkäänlaisia tukiverkkoja tuollainen tilanne kuulostaa ideaalille vaikkakin siinä kuten aina kaikessa on haittapuoliakin.

asioilla on puolensa. Mummo on luonteeltaan auttavainen, ei hänen kanssaan voi riidellä. Pappa on sitten taas oikea totuudentorvi, mutta viisas, osuu yleensä aina oikeaan. Tilanne on nyt vain riistäytynyt käsistä. Puuttuvat kaikkeen, mieheni ei tilanteesta kärsi, lähinnä kysyy konsultointia lähes kaikkeen tuosta naapurista. Ja joku edellisistä oli siinäkin oikeassa, etten tiedä enää mikä olen. Minulla ei ole enää mitään omaa tässä systeemissä :( Se ahdistaa.

Ja hyvin menee, ei ole ongelmia. Eli ei se aina hankaluuksia tarkoita.



Ap:lla kuulostaa että appivanhemmat ovat suht normaaleja muuten, mutta että heille voisi olla tarpeen laittaa rajat. Mies ei sitä tee, mutta ap voisi tehdä.



Ensimmäiseksi ehdotan että vaikka anoppi on kuinka auttavainen, niin voit silti kertoa hänelle missä rajat menee. Eli suurin taitaa olla miten voi tulla teille (alkeellisia sääntöjä varmaan olisi soittaa ovikelloa, eikä tulla omin nokkinensa sisään). Toinen on sitten että oman perheenne talouteen ja päätökseentekoon hänellä ei ole sanomista. Lasten kasvatukseen sitten riippunee siitä paljonko hän on lasten kanssa. Ja mitä jos vaikka anoppi tuleekin teille, niin voitko ottaa rennosti ja olla oma itsesi (eli vaikka makoilla sohvalla)? Tämä voisi auttaa.



Apen totuudentorven ominaisuuksiin opi pistämään ukolle luu kurkkuun. Eli joko huomautat suoraan että vaikka hän olisikin oikeassa, niin ei ole mukava jos hän kertoo mitä pitäisi tehdä, se loukkaa. Tai sitten pidät tiukasti oman mielipiteesi.



Eli sinun pitäisi olla tiukempi ja vaalia itse niitä omia rajojasi.

appeni asuu myös meidän naapurissa ja kyllä suututtaa!! varsinkin kun meidän talomme on ennen ollut heidän ja vanhukset ei oikeen tunnut ymmärtävän että esim pihamme marjapuskat ei ole enää heidän! he puhuvat että "minähän nuo puskat olen istuttanutkin ja plaa plaa.." he ovat myös tarjoneet marjoja puskista mieheni veljen ja siskon perheille, kysymättä meiltä, argh!! ja siis kyllähän noista marjoista muillekin riittää, mutta se on meidän asia jos haluataan niitä muille tarjota.



kaikki pihaan liittyvät asiat on vähän hankalia, taloon liittyvät einiinkään, koska ovet saa lukkoon ja ovet on myös aina lukossa. vara-avaimia en ole suostunut heille antamaan vaikka miehen mielestä olisi hyvä jos heillä olisi avaimet.

Elämäni ehkä suurin virhe...... oli muuttaa appiukon ja anopin viereen. Ei mitään omaa, lapsetkin luulevat, että vanhukset ovat kanssamme samaa v..tun ydinperhettä. Ja mitä enemmän vanhenevat, sitä rasittavampaa on käytös. Kaikki tietäväisiä, kaiken osaavia yli-ihmisiä. Koiransakin ottaa aivoon!

Kiitos, kun sain purkautua. Ja tiedän, olen täysi idiootti, kun luulin tämän olevan hyvä ratkaisu. Onneksi on kesämökki, oma!

että suurin virheesi oli äänestää Kokoomusta?

kaverillani samaa, tosin sen ja miehensä vanhemmat asuvat naapureina :DDDD



Se nainen on välillä ihan hulluuden rajoilla, en tajua, miten se kestää!!! Mutta se jotenkin osaa nauraa sen kaiken takaa, en tajua!



Pahinta tässä on se, että se jo tietää joutuvansa omaishoitajaksi tulevaisuudessa, ja on hyväksynyt tämänkin. Mulle se ajoittain purnaa, ja kuuntelenhan minä, apua musta ei ole, kun nykyään vaan sanon, että häivy jo sieltä, ennenkuin iso pimahdus käy!

Keskity vaikka työntekoon ja toivo etteivät elä kovin vanhoiksi.

Voi ainakin yllätysvisiittejä vähentää. Eli kun kuulet, että on tulossa, laita niin kiihkeä vaihde päälle ettei miehesi huomaa keskeyttää :)

en tainnut sanoa anopille silloin mitään, olin vähän pihalla, siis yllätyksestä.