Kurjistuuko elämä kaikilla vai olenko ainoa?

Sama täällä ja niin näyttää olevan myös kaikilla sukulaisillani. Ihan yhtäkkiä moni joutunut siirtymään ravintola-illoista purkkihernekeittoon näin kärjistettynä.

Omassa tuttavapiirissäni tämä ei näy ja tuntuu että olen ainoa. Tuttavapiirini on aika keskiluokkaista. Ehkä heillä on aiemmin jäänyt rahaa elintason ylikin, eli sijoituksiin. Ehkä eivät nyt pysty sijoittamaan? Mutta tavallisessa elämässään en one huomannut muutoksia  

Ap

Et ole ainut, et ole yksin

Katso Euroopan maiden kansalaisten tilannetta, samassa paatissa kaikki.

Sodan uhka, jos sitä on sulle, on sitä muillekin.

Muuten ei liioin ole elämä kurjistunut, mutta kurjistunee kyllä tulevaisuudessa.

Kaupat ovat lähes aina täynnä ihmisiä ja parkkipaikoilla aika uusia ja ihan uusia autoja. Ihmisillä kassit täynnä tavaraa. En ole huomannut mitään kurjistumista. 

"terveys rapisee kun hoitoa ei saa"--- nuoretkin. Työvuosia olisi heillä ollut edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupat ovat lähes aina täynnä ihmisiä ja parkkipaikoilla aika uusia ja ihan uusia autoja. Ihmisillä kassit täynnä tavaraa. En ole huomannut mitään kurjistumista. 

Hyvinvointi on jakautunut jyrkästi. 

Punalappuja ei näe kaupassa enää ollenkaan. Ruokajonot kasvaneet entisestään. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupat ovat lähes aina täynnä ihmisiä ja parkkipaikoilla aika uusia ja ihan uusia autoja. Ihmisillä kassit täynnä tavaraa. En ole huomannut mitään kurjistumista. 

Varo valikoituja otoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupat ovat lähes aina täynnä ihmisiä ja parkkipaikoilla aika uusia ja ihan uusia autoja. Ihmisillä kassit täynnä tavaraa. En ole huomannut mitään kurjistumista. 

Hyvinvointi on jakautunut jyrkästi. 

Tämä.

Odottakaahan kun kolmas maailmansota alkaa todenteolle silloin rajoitetaan ruoan ja energian myyntiä.

Itämeri suljetaan ja 95% suomen viennistä ja tuonnista tyssää silloin syödään taas pettuleipää

Kyllä hämmästyttää miten vähän nykyään saa ruokien raaka-aineita kaupasta vaikka 50 eurolla. Paskapaperikin ryöstöhintaista. Tavallinen kilon kermajuusto ennen 2,99€, nyt 5,99€. Saunapalvikinkku leivän päälle; kilohinnat jo 10 euron paremmalla puolella... Aina tulee hämmästeltyä hintoja kauppareissulla. Tähän kun lisätään asumisen nousseet kustannukset niin ei tässä kyllä tosiaan juhlita rahallisesti.

Et ole ainoa. Itsellä on ihan kohtuullinen palkka, mikä ei enää riitä mihinkään, vaan purkkihernekeittoon on täällä siirrytty. Hampaat kaipaisivat hoitoa, mutta koska ainoa vaihtoehto täällä päin on yksityinen hammaslääkäri, ne jäävät hoitamatta. Onneksi lapset ovat aikuisia, ei olisi enää varaa elättää heitä mitenkään.

Juu ei tässä ole tulossa muuta pelastusta kuin lottovoitto jos kohdalle osuu. Samaa kurjuutta muuten vuodesta toiseen.

Oma elämäni on kurjistunut, mutta toistaiseksi leikkaukset eivät ole vaikuttaneet paljonkaan, vaan elämäntilanteen muutos. Hengailen muiden persaukisten kanssa ja kyllä kehityskulku näkyy. Ihmiset ovat ahdistuneita, paras ystäväni tekee osa-aikatyötä ja suojaosuuden poisto tuntuu. Hänen miehensä on hiipuvalla rakennusalalla, työt ovat vähentyneet. Toisella ystävällä lainan korot nousivat satasia, samoin mun siskolla. Meillä kaikilla on opiskelevia lapsia ja asumistuki kun heillä muuttuu asumislisäksi, niin tiukoille menee. Kukaan ei kuluta enää mitään ylimääräistä. Jos jotain jääkin, niin se jemmataan pahemman päivän varalle.

Olin viikonloppuna juhlissa, jossa oli paremmin toimeentulevaa porukkaa. Eipä tämä heihin ole vaikuttanut. Uudenkarheilla autoilla ajelivat ja kaikenlaisia suunnitelmia oli, asunnon ostoa ja muuta.

Vierailija kirjoitti:

Oma elämäni on kurjistunut, mutta toistaiseksi leikkaukset eivät ole vaikuttaneet paljonkaan, vaan elämäntilanteen muutos. Hengailen muiden persaukisten kanssa ja kyllä kehityskulku näkyy. Ihmiset ovat ahdistuneita, paras ystäväni tekee osa-aikatyötä ja suojaosuuden poisto tuntuu. Hänen miehensä on hiipuvalla rakennusalalla, työt ovat vähentyneet. Toisella ystävällä lainan korot nousivat satasia, samoin mun siskolla. Meillä kaikilla on opiskelevia lapsia ja asumistuki kun heillä muuttuu asumislisäksi, niin tiukoille menee. Kukaan ei kuluta enää mitään ylimääräistä. Jos jotain jääkin, niin se jemmataan pahemman päivän varalle.

Olin viikonloppuna juhlissa, jossa oli paremmin toimeentulevaa porukkaa. Eipä tämä heihin ole vaikuttanut. Uudenkarheilla autoilla ajelivat ja kaikenlaisia suunnitelmia oli, asunnon ostoa ja muuta.

Sama havainto, että ei paremmin toimeentulevilla ole mitään hätää. Asuntolainojen kiskurikoroista oli kerran puhetta, niin yksi hyvin toimeentuleva työkaveri tokaisi ylimielisesti, että hän on ainakin aina ottanut vain sen kokoisia lainoja kuin pystyy maksamaan pois. Aika kaukana tuntui olevan ymmärrys talousahdinkoon joutuneiden tilanteista.

Sama työkaveri muuten aikoinaan kerskaili, miten hän ei ainakaan ottanut opintolainaa opintoaikoinaan. Myöhemmin kävi ilmi, että oli asunut vanhempien omistamassa kämpässä ja vanhemmat oli maksaneet ruuatkin ja muut...

Kyllä jakautuu kahtia tämä kansa.

Vaihdoin työpaikkaa ja samalla yhteiskuntaluokkaa muutaman pykälän ylöspäin. Ennen työpaikkajutut liikkuivat ruuan kallistumisessa ja nyt ne liikkuvat niinkin tärkeässä asiassa kuin auton vanteiden maalaamisen hinnassa. Rikkailla näyttää olevan isommat huolet.

Vierailija kirjoitti:

Punalappuja ei näe kaupassa enää ollenkaan. Ruokajonot kasvaneet entisestään. 

Onko näin? Itse olen aina ostanut punalaputettuja tuotteita, ja niitä on kyllä tarjolla ainakin meillä päin aivan kuten ennenkin. Juuri ostin neljällä eurolla pussillisen eilisiä leipiä. Itsellä ei ole kurjistumista tapahtunut, mutta ensi vuonna varmaan joutuu vähän enemmän miettimään, kun mies jää työttömäksi. Mutta onneksi lapset ovat jo aikuisia, niin voidaan lähteä vaikka Ruotsiin. Omat työt ovat sellaisia, että niitä voi tehdä vaikka Albaniassa jos vaan netti toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin työpaikkaa ja samalla yhteiskuntaluokkaa muutaman pykälän ylöspäin. Ennen työpaikkajutut liikkuivat ruuan kallistumisessa ja nyt ne liikkuvat niinkin tärkeässä asiassa kuin auton vanteiden maalaamisen hinnassa. Rikkailla näyttää olevan isommat huolet.

Minulla on sellainen tilanne että olen köyhä ja jnkv sairas mutta töissä tuollaisessa ylemmän keskiluokan työpaikassa. Noihin rikkaiden kahvipöytäkeskusteluihin ei löydy oikein mitään sanottavaa itsellä. Paremmin viihtyisin ja olisin kotonani jossain duunarityöpaikassa mutta rahan takia pakko kuunnella noita autonvannejuttuja

Eri