Mitä musiikkityyliä edustaa bändi YÖ?

se "virallisesti" on suomirokkia, mutta aika lähellä jo iskelmää uusin.

Miksi kysyt?

Mietin vain.... *punastus* kun tykkään tuon tyylisestä musiikista *punastus* ja oletan, että on noloa tykätä tuollaisesta.



Eli halusin vain anonyymisti kysyä *punastus* että millainen musiikkityyli on "noloa" :D



*punastus*

yltiömelankolista jollotusta joka saa kenet tahansa pahalle mielelle

Varietee oli hyvä, kuuntelen nykyisinkin joskus sitä. Se saasta, mitä ne nyt tekee ja musiikiks kutsuu, on kauheaa, munatonta iskelmäpaskaa.

Tie vie on viimeinen jollakin tapaa kuunneltava levy, sen jälkeen iskelmäpaskaa.

Samoin Eppujen eli rehellistä suomalaista musaa!



Miten joku kysyy näin lapsellisia, että onko noloo??

Eli olkaa ylpeinä suomalaisia vaan!



Täytyy olla aika epävarma, jos täytyy muilta kysyä kenestä on ok tykätä???

kyllä mä tykkään mistä tykkään ja kuuntelen sitä mistä tykkään, mutta en kerro näistä asioista muille! Kukaan ei tiedä, että kuuntelen Eppua ja Yötä. Tai muita nolouksia!

Epuista kuuntelen niitä vanhoja kuten Tahroja paperilla ym.

Ei taida olla kovin helppo sitä genreä määritellä.



Aikanaan puhuttiin myös Pori-Rockista. (Yö, Dingo, Mamba). Yhtyeet saavuttivat suosiota vuosina 1983-85. Joitakin vuosia aikaisemmin alkoi ns. uusiaalto, jonka karakterisin tyyli oli punkrock.



Uudelle aallolle 70-lukuun verrattuna oli suoraviivaisuus ja esimerkiksi tietynlaisen kotikutoisuuden suosiminen. Yön ja Dingon musiikki on aika kiinnostavaa sikäli, että vaikka bändien juuret ovat uuden aallon ilmiössä (molempien bändien tyypit taisivat liikkua Pelmun ja Annankatu 6:n porukoissa), kotikutoisuudesta ollaan tultu jo kauas.



Porirockille tyypillistä taisi olla uuteen aaltoon verrattuna melko sliipattu, kaupalliseksi tarkoitettu soundi, josta rockia ei kuitenkaan ollut tapettu. Jos soittoniekkojen ulkoisen olemuksen katsotaan olevan yhtyeen tyylisuunnan kannalta merkityksellistä, niin kyllähän porirockarit poikkesivat punkkareista ja finninaamaisista uuden aallon pojista kovasti. Dingon ja myös Yön poikia oli tuohon maailman aikaan pyntätty ankarasti.



Porirock itsenäisenä tyylisuuntana jäi tietenkin kovin kapeaksi ilmiöksi. Mambakin oli jo tyyliltään kovin toisenlainen kuplettimaisine kappaleineen ja arkisine ulkonäköineen. Samoihin aikoihin juuri Eppu Normaalin tuotanto alkoi myös olla melko iskelmähenkistä, ainakin varhaiseen tuotantoonsa verrattuna. Samoihin aikoihin myös Juice Leskinen oli suosionsa huipulla, mutta Leskinen oli saavuttanut asemansa jo kymmenkunta vuotta aikaisemmin ja sen soundimaailma oli vähän muuta maata Anssi Tikanmäen sovitusten ja kaiketi myös muiden muusikoiden laajemman kokemuksen takia. Nyttemmin surulliseen maineeseen päässeen Matti Inkisen luotsaama Sig yhdisteli myös uutta aaltoa ja iskelmää, mutta Sigin hitit olivat avointa, hyväntuulista ironiaa. Sigin tuotantoon kuuluu vähintään Yön Joutsenlaulun veroisia teoksia, jotka eivät kuitenkaan ikinä tulleet hiteiksi. (Esim. Purppura.)



Vuosikymmenten saatossa Yön soundissa on säilyneet tietyt tyylipiirteet: särökitara, yksinkertaiset laulumelodiat, jonkinlainen surumielisyys, tarttuvat kertosäkeet. Aikanaan se olisi ehkä ollut iskelmällistä rockia. Nykyään enintään rokahtavaa iskelmää. Yön pitkän uran ja 60/70-luvun taiteella syntyneiden aikuistumisen myötä uuden aallon piirteistä jotakin on tullut osaksi iskelmää.



Koko jaaritelman tulos: 80-luvun alussa iskelmärockia. Nyt rockiskelmää :D

pelkkää keski-ikäisiä mielistelevää huutoballadi-genreä. Olen surullinen. Vanha, alkuperäinen Yö oli oikeasti hyvä. Nykyään riittää kun Olli ottaa tukevan haara-asennon ja alkaa huutaa mikrofoniin. En tykkää.

Varietee on toki kova lätty.

tykkään tuollaisesta.

esim. juice leskinen, irwin goodman, eput... on kai se noloa mutta ei haittaa :)

Miksihän mä en tunne edes häpeää? Ja minä sentään olen koulutukseltani musiikkitieteilijä. Tai ehkä se johtuu juuri siitä :D



Musiikki jaottelee ihmisiä sosiaalisesti ja musiikin eri tyylilajeihin yhdistetään erilaisia arvoja. Tässä keskustelussa on yhdistetty "junttius". Tämä ei ole edes mikään uusi asia. Se, minkä nykyään tunnemme klassisena musiikkina, oli aikanaan tiukasti ja vain ja ainoastaan ylempien kansankerrosten laji, koska sen esittäminen vaati ammattimuusikoita, ja sellaisten palkkaamiseen oli mahdollisuus vain varakkailla ja kirkolla. Lisäksi sitä esitettiin tilaisuuksissa, joihin työväestöllä ei ollut pääsyä. Ja juuri ammattimaisuus oli se seikka, joka mahdollisti klassisen musiikin poikkeamisen kansanmusiikista. Kansanmuusikot soittivat kun töiltään ehtivät, hovimuusikot opiskelivat musiikkia koulussa, ja rahvashanei tuolloin kouluja käynyt.



Sittemmin populaarimusiikkikin on jakautunut yhteiskuntaluokkien mukaan, tosin ei ehkä yhtä jyrkästi. Mutta rock ja sittemmin metalli ovat olleet pikemminkin työväen kuin ylemmän luokan huvia. Nyttemmin tilanne lienee muuttunut.



Alan (jonkinlaisena) ammattilaisena olen sitä mieltä, että musiikillisesti kypsä aikuinen pystyy keskustelemaan musiikkimaustaan avoimesti ja tuputtamatta omia näkemyksiään. Yö on paskaa -tyyliset ilmaukset eivät kerro musiikista, vaan lausujasta. Tuollainen puhetapa on keino luoda rajaa saman- ja erimielisten välille. Sikäli kuitenkin ymmärrettävää, että monilla nuorilla on aina jokin äänentoistolaite äänessä. Musiikki on iso osa elämää, ja jos joku kuuntelee musiikkia josta itse ei pidä, niin vaikea siinä on olla pitemmin kanssakäymisessä. Vaan ikävä kyllä aina ei voi toimia avoimuuden ehdoilla edes aikuisten porukassa.

Ja en nyt tosiaan puhu siitä Yöstä

dingo ja miljoonasade :)

Yö, the Darkness, Nightwish, The Dark Funeral ja DImmu borgir edustavat ns. nocturnaalista rockia.

on poppia koska itse kuuntelen huomattavasti rankempaa musiikkia (death -ja black metallia) mutta virallinen musiikkigenre lienee rock.

pelkkää keski-ikäisiä mielistelevää huutoballadi-genreä. Olen surullinen. Vanha, alkuperäinen Yö oli oikeasti hyvä. Nykyään riittää kun Olli ottaa tukevan haara-asennon ja alkaa huutaa mikrofoniin. En tykkää.