Olen kuullut, että iän myötä oppiminen hidastuu ja vaikeutuu.

Opin uuden kielen tyydyttävästi vuodessa, olin ihan yllättynyt miten paljon helpommalta se tuntui nyt 60+v kuin koskaan koulussa

Vanhana pieruna tykkään kyllä opiskella lähes kaiken aikaa. Jos sitä koko ajan tekee pysyy myös opiskelun tekniikka hallussa, jolla tarkoitan ensin kokonaisvaltaista suunnittelua mikä on tärkeintä ja vähemmän tärkeää oppia. Elämän ja  työelämän kokemus auttaa hyvin usein, sillä oppia/tietoa on jo ennestäänkin ja niitä voi hyvin hyödyntää/jalostaa. Mitä muistan tai en muista on myös kiinni siitä katsooko muistamisen arvoiseksi. On myös oppeja, joita kyseenalaistaa ja haluaa syventää entisestään. Suurin haaste minulle on, jos vastaan tulee aivan uutta , opetella se. Nuorempana kaikki tuntui yksinkertaisen helpolta omaksua, ei miettinyt osaanko, mutta nyt epäröin enemmän ja haluan olla liiankin huolellinen sekä tarkka. Innostun kyllä lähes kaikesta, niin muistiin jää sen mukaan mistä innostui eniten. Jos jotakin en muista se saa olla unohduksissa. Aivotkin seulovat.

Vierailija kirjoitti:

Opin uuden kielen tyydyttävästi vuodessa, olin ihan yllättynyt miten paljon helpommalta se tuntui nyt 60+v kuin koskaan koulussa

Olisiko osasyynä motivaatio? Olet itse valinnut, mitä opiskelet, ja miten opiskelet?

Opiskelen itse nuorten kanssa samassa ryhmässä, ja olen huomannut, että heillä on siinä opiskelun ohessa paljon kaikenlaista muuta säätöä. Ehkä sitä oli itselläkin silloin nuorena, joten varsinaiseen opiskeluun käytetty aika oli vähäisempää. Nyt aikuisena tekee mieli hyödyntää se opiskeluun varattu aika mahdollisimman tehokkaasti, jotta jää aikaa muullekin elämälle.

Kyllä älykkyysosamäärä laskee aikuisiän funktiona, mikä loogisesti implikoi sitä, että vaativien asioiden oppiminen vaikeutuu. Esim. matematiikassa ei jaeta alan korkeinta palkintoa eli Fields-palkintoa yli 40-vuotiaille, koska kukaan ei pysty tuottamaan mitään palkitsemisen arvoista keski-iässä tai tätä vanhempana. Keskittymiskyky herpaantuu myös iän lisääntyessä. Joillakin voi esiintyä muistiongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä älykkyysosamäärä laskee aikuisiän funktiona, mikä loogisesti implikoi sitä, että vaativien asioiden oppiminen vaikeutuu. Esim. matematiikassa ei jaeta alan korkeinta palkintoa eli Fields-palkintoa yli 40-vuotiaille, koska kukaan ei pysty tuottamaan mitään palkitsemisen arvoista keski-iässä tai tätä vanhempana. Keskittymiskyky herpaantuu myös iän lisääntyessä. Joillakin voi esiintyä muistiongelmia. 

Juuri näin, muisti on yhteydessä verenkiertoon ja lihasvoimaan, joku fysiologi ehkä pystyisi selventämään asian paremmin. Oppiminen siis todellakin heikkenee, ainakin korkeampaa älykkyyttä vaativissa suoritteissa.

Oppiminen itse asiassa muuttuu. Aikuisena opittu niveltyy osaksi muuta jo opittua, jota on useimmilla meistä paljon. 

No juuri tämän vuoksi niitä potkuja alkaa 40+ satelemaan.

Tutkimukset eivät tue väitettä. Aikuinen oppii jopa paremmin, kun saa sidottua opiskeltavan asian aikaisempaan kokemukseensa.

terv. Aikuiskasvatustieteilijä.

Olen liian vanha ja tyhmä oppimaan mitään. Oli se uutta tai vanhaa.

M.53

Hätkähdin eilen, kun katsoin jotain TedEX-videota, missä joku neurotutkija kertoi oppimisesta ja mainitsi, että oppiminen heikkenee jo viiden ikävuoden jälkeen.

Minä aloitin yliopisto-opinnot 52-vuotiaana ja olen pärjännyt kyllä hyvin, vaikka työlästä tämä on ollut. Minulla ei todellakaan ole mitään opiskelutekniikoita hallussa, yritän niitä vasta opiskella. Olisi todellakin hyvä ymmärtää aivojen ja muistin toimintaa, jotta ei ainakaan sabotoisi sitä omaa opiskelua.

Minulle oli yllätys, miten hyvin lukion pitkän matematiikan asiat olivat hallussa vielä yli 30 vuoden jälkeen. Kaikki ne asiat, jotka silloin opin kunnolla veivattuani riittävän määrän laskuja, olivat hyvässä muistissa. Hatarammin opittuja asioita piti hieman kertailla, mutta aika nopeasti nekin sai haltuun.

Taikasana onkin motivaatio. Kun on motivaatiota oppia niin sitä ahmii tietoa vaikka kuinka. Nuorena kun on opiskellut jo 12+ vuotta putkeen niin ei motivaatio ole kovin kummoinen.

Olen aikuisopiskelija ja itsella kokemus on, että yliopisto-opinnot ovat naurettavan helpot verrattuna ensimmäiseen tutkintoon juuri lukiosta tulleena. Tuolloin ei ollut edes mitään muuta päänvaivaa elämässä, ainoastaan viikonlopputöitä. Nyt on kolme lasta, heidän harrastukset ja pelit, osa-aikatyöt, kotityöt, pihatyöt, päiväkotiralli, koululaisten apuna saa olla jatkuvasti johonkin kokeeseen jeesaamassa, joka viikko kaiken maailman menoa kaverisynttäreistä joulunäytöksiin ja vanhempainiltoihin... silti tuossa ohessa hoituu tentit hyvin arvosanoin. Nuoremmat opiskelijat valittaa kaiken aikaa miten rankkaa on.

Selkein ero on, että enää ei auta jättää viimeiseen yöhön tenttiin lukemista. Muuten opiskelu on helpompaa kun asiat linkittyvät aina johonkin.

Kyllä suurin ongelma on motivaation puute. Yhteiskunta perustuu huijaamiseen ja valehteluun. Kun toivoa ei enää ole, ei ole myöskään syytä oppia uutta.

Nyt on paitsi pohjatietoa, myös aikaa keskittyä. 

Enää eivät kotityöt ym. tykytä takaraivossa. Voi suunnata täysillä olennaiseen. 

Opin matematiikkaa kunnolla vasta aikuisena. N52.

Aikuisena oppii paremmin, koska voit keskittyä siihen yhteen asiaan kerrallaan. Koettakaapa tehdä yksi työpäivä näin:

klo8-9 luette jotain kielellistä tutkimusta

klo 9-10 lasketaan matematiikkaa

Klo 10-11 nälkäisenä opetellaan englantia

lounas, jota et saa itse valita

klo 12-13 maantietoa opettelette ulkoa jokien nimiä

klo 13-14 hikiliikuntaa

klo 14-15 ruotsin kieltä

Ainakaan aikuiselle tuossa ei olisi mitään järkeä. Mitä enää oppisi liikuntatunnin jälkeen kieliopinnoista?

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuisopiskelija ja itsella kokemus on, että yliopisto-opinnot ovat naurettavan helpot verrattuna ensimmäiseen tutkintoon juuri lukiosta tulleena. Tuolloin ei ollut edes mitään muuta päänvaivaa elämässä, ainoastaan viikonlopputöitä. Nyt on kolme lasta, heidän harrastukset ja pelit, osa-aikatyöt, kotityöt, pihatyöt, päiväkotiralli, koululaisten apuna saa olla jatkuvasti johonkin kokeeseen jeesaamassa, joka viikko kaiken maailman menoa kaverisynttäreistä joulunäytöksiin ja vanhempainiltoihin... silti tuossa ohessa hoituu tentit hyvin arvosanoin. Nuoremmat opiskelijat valittaa kaiken aikaa miten rankkaa on.

Selkein ero on, että enää ei auta jättää viimeiseen yöhön tenttiin lukemista. Muuten opiskelu on helpompaa kun asiat linkittyvät aina johonkin.

Oma käsitykseni on, että yliopistotasollakin opintoja on helpotettu verrattuna 2000-luvun alkuun. Katsellut yhtä kohta valmistuvaa tuttua nuorta, ja kaikista on viety pois arvosanat ja gradukin on arvosanoin hylätty/hyväksytty. Silti kaamea stressi hänellä. Ehkä se korona jotenkin pilasi nuorison oppimisen. Hän ainakin syyttää koko ajan sitä, ettei opettajia ole tavoittanut joka viikko.

Itse aikanani tapasin KERRAN graduni ohjaajan.

Liikunnan jälkeinen aika on monelle tehokkainta opiskeluaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuisopiskelija ja itsella kokemus on, että yliopisto-opinnot ovat naurettavan helpot verrattuna ensimmäiseen tutkintoon juuri lukiosta tulleena. Tuolloin ei ollut edes mitään muuta päänvaivaa elämässä, ainoastaan viikonlopputöitä. Nyt on kolme lasta, heidän harrastukset ja pelit, osa-aikatyöt, kotityöt, pihatyöt, päiväkotiralli, koululaisten apuna saa olla jatkuvasti johonkin kokeeseen jeesaamassa, joka viikko kaiken maailman menoa kaverisynttäreistä joulunäytöksiin ja vanhempainiltoihin... silti tuossa ohessa hoituu tentit hyvin arvosanoin. Nuoremmat opiskelijat valittaa kaiken aikaa miten rankkaa on.

Selkein ero on, että enää ei auta jättää viimeiseen yöhön tenttiin lukemista. Muuten opiskelu on helpompaa kun asiat linkittyvät aina johonkin.

Pienten lasten vanhempana on ihan pakko opiskella silloin, kun on ne opiskeluun varatut tunnit, koska muut tunnit on varattu muulle elämälle, joka on niin intensiivistä, ettei opiskelu onnistu "siinä sivussa". Nuorena, kun opiskellaan kavereiden kanssa yhdessä, ei ole tarvetta rajata ja pyhittää tiettyjä tunteja opiskelulle, vaan raja vapaa-ajan ja opiskeluajan välillä on enemmän tai vähemmän häilyvä. Ja nykyisin, kun opiskelu etenkin AMK:ssa ja yliopistoissa on paljon etäopiskelua, sekoittuu vapaa-aika ja opiskeluaika vielä enemmän kuin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena oppii paremmin, koska voit keskittyä siihen yhteen asiaan kerrallaan. Koettakaapa tehdä yksi työpäivä näin:

klo8-9 luette jotain kielellistä tutkimusta

klo 9-10 lasketaan matematiikkaa

Klo 10-11 nälkäisenä opetellaan englantia

lounas, jota et saa itse valita

klo 12-13 maantietoa opettelette ulkoa jokien nimiä

klo 13-14 hikiliikuntaa

klo 14-15 ruotsin kieltä

Ainakaan aikuiselle tuossa ei olisi mitään järkeä. Mitä enää oppisi liikuntatunnin jälkeen kieliopinnoista?

Liikunta tekee kyllä aivoille hyvää, mutta onhan tuo päivä yhtä sillisalaattia.

Itsellä sujuu opinnot parhaiten niin, että keskityn yhtenä päivänä pääasiassa yhteen asiaan. Koko päivä koodausta tai koko päivä matikkaa on minulle toimiva resepti.

Päivölässä lukio-opinnot alkavat kesäviikoilla, joita on neljä. Ma-pe pelkkää matematiikkaa ja la-su ohjelmointia. Tuossa neljässä viikossa käydään läpi puolet lukiomatikasta ja loput käydään muiden kurssien ohessa ensimmäiseen jouluun mennessä. Yhteen asiaan keskittymällä pääsee etenemään nopeasti ja kaikki fysiikan kursseilla tarvittavat matikat on hallussa, ennen kuin fysiikan opetus alkaa.

Ruotsin yliopistoissa on käsittääkseni lyhyemmät jaksot, oliko 4 viikkoa vai mitä. Jakson aikana suoritetaan kaksi kurssia. HY:llä on 7 viikon jaksot ja aina se on tuskaa, jos yrittää suorittaa kolme 5op kurssia yhdessä jaksossa. Itselleni sopisi tuo Ruotsin malli paremmin. Siinä tuntuisi olevan hyvä yhdistelmä yhteen asiaan keskittymistä, mutta kuitenkin sopivasti aikaa sulatella uusia asioita ja muodostaa aivoihin uusia tietorakenteita (tai mitä siellä nyt tapahtuukin, kun uusien asioiden oppiminen pakottaa nyrjäyttämään aivot uuteen asentoon).