Unelmien sielunmessu leffa-onko niin ahdistava ja järkyttävä kuin luin netistä arvosteluja?

vaan aivan loistava ohjaus! Ihan jo sen takia suosittelen katsottavaksi.



Minkä siinä jengi kokee niin ahdistavaksi?

Minkä siinä jengi kokee niin ahdistavaksi?

sanoisin että ei se tarina, vaan tapa jolla se kerrotaan

Ainakin lohduton ja toivoa antamaton. Eli mitään tuhkimo-tarinaa tyyliin "voitin addiktion ja sain paremman elämän" on turha odottaa.



Mutta hieno elokuva kuitenkin, ja musiikki on aivan parasta!

Siinä on ihmisiä, jotka toimivat typerästi.

leffa... noh, vähän tietysti ahdistava, koska voimakkaista addiktioista siinä on kyse.

Kirja kannattaa lukea, hillitöntä 70-luvun svengiä. Leffa jenkkityyliin jotenkin kuitenkin siloiteltu; päähenkilöt leffassa ovat tietysti kauniita ja vähän kliinisiä.

katsomassa kun pyöri leffateattereissa. Mun mielestä oli ahdistavimpia mitä olen nähnyt, mutta toisaalta ihan sairaan hyvä. Meinasin oksentaa kun pääsin ulos teatterista. Yhtä huono olo on tullut ainoastaan leffasta Fight Club, vaikka onkin täysin erilainen elokuva.

Tykkäsin siitä, ja tapanani on katsoa hyvät elokuvat monta kertaa, mutta Unelmien sielunmessua en ole katsonut kuin sen yhden ainoan kerran, vaikka se oli hyvä ja musiikki jäi päähän soimaan niin, että vuosien jälkeenkin sen muistan.

Olihan se ihan hieno elokuva, mutta todella toivoton ja lohduton oli fiilis loppua kohden. Jennifer Connellyn näyttelemän hahmon kohtalo ahdisti eniten.

ja ihan sairaan hieno elokuva!

elokuva, mutta omasta mielestäni ei ahdistava. Realistinen.

mutta ei ehkä tee ihan yhtä isoa vaikutusta, kuin jos ei tiedä etukäteen, että tulee olemaan ahdistava.



Ja ison osan ahdistavuudesta tekee se tunnusmusiikki, joka sopii koko jutun tunnelmaan ihan täydellisesti, ja on jäänyt ainakin omiin painajaisiini taustamusiikiksi senkin jälkeen.

Ja ison osan ahdistavuudesta tekee se tunnusmusiikki, joka sopii koko jutun tunnelmaan ihan täydellisesti, ja on jäänyt ainakin omiin painajaisiini taustamusiikiksi senkin jälkeen.

Se ahdistustunnari on PAHA.

Jos muistat vielä kasareilta sellaisen Ferris Bueller -komedian, niin siitä on tehty Unelmien sielunmessu -traileri just sillä kammomusiikilla. Nauratti:

ja oli ahdistava. En ole katsonut sen jälkeen, ei välttämättä ole selvinpäin läheskään niin ahdistava.



Sen jälkeen en ole muuten edes pilveä polttanut. Liekö sitten oli jotain vaikutusta tuolla leffallakin, mutta silloin tuli sellainen, että mun "viihdekäyttö" ja satunnaiset kokeilut loppuu NYT.



Ja siihen loppu. Loppui myös suhteet niihin ihmisiin keiden kanssa silloin pyörin.

Mä en ole myöskään halunnut katsoa sitä toistamiseen, mutta yksikin kerta kannatti kyllä. jared Leto on vähän ällö, mutta menettelee.

hei oliko kirjan nimi Päätepysäkki Brooklyn? Vai sekoitanko nyt johonkin...Leffasta: Olen katsonut sen kolmessa osassa- yhdellä kertaa en pystynyt. Että sen verran ahdistava, mun mielestä....

Todella ahdistava, musiikki lisää ahdistavaa tunnelmaa, samoin kameratyöskentely. Vilkkuvat valot ja elokuvan teema saivat minut jopa huonovointiseksi, oli pakko mennä vähäksi aikaa pois. Loistava leffa kuitenkin. Piti minut erossa huumeista.

hei oliko kirjan nimi Päätepysäkki Brooklyn? Vai sekoitanko nyt johonkin...Leffasta: Olen katsonut sen kolmessa osassa- yhdellä kertaa en pystynyt. Että sen verran ahdistava, mun mielestä....

Päätepysäkki Brooklyn on saman kirjailijan (Hubert Selby Jr) toinen teos.

Alkoi kiinnostamaan, voisi vaikka katsoakin..

ja vaikka siinä on korkea ikäraja niin aion todellakin pakottaa omat lapseni katsomaan murkkuiäsää. Ihan varoittavana esimerkkinä miten asiat voi mennä.



Tosin pakko myöntää että nauroin kuollakseni kun mummeli aloitti dietiin ja jääkaappi kävi ahdistelee :D