Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapselle erittäin tärkeä ihminen kuoli eilen
27.10.2024 |
Ihan hirvittävän sydäntäsärkevää kuunnella hänen itkua omasta huoneestaan. Hän ei halua itkeä enää mun nähden niin en edes voi mennä lohduttamaan. Silloin kun hän ei itke niin voin halata ja pitää lähellä, mutta nytkin yli tunnin putkeen hän on itkenyt. Rakas.
Kommentit (56)
Voimia. Yritä jollain tavoin näyttää, että välität ja olet lapsen tukena, vaikka sulkeutuukin ajoittain huoneeseensa. Hän tarvitsee sua nyt enemmän kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei voi itkeä sun nähden. Oletko vihainen itkemisestä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi itkeä sun nähden. Oletko vihainen itkemisestä?
En ole koskaan ollut. Kai se liittyy tuohon ikään. Ärähtää mulle, että mene pois. Mutta sitten kun ei itke niin antaa mun halata ja silittää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi itkeä sun nähden. Oletko vihainen itkemisestä?
Olipas tulkinta taas. Toisille on vaikeampaa luonnostaan itkeä toisten edessä, siihen liittyy niin paljon haavoittuvuutta. Ihan normaalia haluta yksityisyyttä tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko isovanhempi?
Ei. Äitipuoli.
Voi toista. Kokeile tehdä jotain hyvää ruokaa tai esim lettuja. Hyvä ruoka parempi mieli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkiessä voi tulla nestehukka joten pyydä juomaan. Muuten anna tunteiden tulla. Myöhemmin puhutte hyvistä muistoista. Että henkilö on läsnä hyvien muistojen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko isovanhempi?
Ei. Äitipuoli.
Oliko ensimmäinen läheinen, joka kuoli? Voimia kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko isovanhempi?
Ei. Äitipuoli.
Osanottoni - miten lapsen isä? Onko hän ollut tukena lapsen surussa? Ovatko isän kanssa yhdessä surreet äitipuolen menetystä?
Ymmärrän toisaalta lastasi tuossa surussa. Ethän sinä varmaankaan ole ollut äitipuolen kanssa läheinen, joten lapsi voi kokoa surun omaksi henkilökohtaiseksi menetyksekseen.
Vierailija kirjoitti:
Voi toista. Kokeile tehdä jotain hyvää ruokaa tai esim lettuja. Hyvä ruoka parempi mieli!
Kiva idea, mutta ei halua syödä. Oksentelee... Ja muutenkin musta tuntuu, että nyt ei ole munkaan aika olla yltiöpositiivinen, ettei lapselle tule tunne, että mua ei kiinnosta tai, että itkemisessä on jotain väärää. Yritän antaa nyt aikaa, vaikka se on tosi vaikeaa, kun haluaisin nyt vaan niin kovasti mennä hänen luokseen ja lohduttaa. Tuntuu pahalta kuunnella tuota, kun lapsi kuulostaa niin surulliselta, ettei ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko isovanhempi?
Ei. Äitipuoli.
Oliko ensimmäinen läheinen, joka kuoli? Voimia kovasti!
Oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat kirjoitustesi perusteella empaattiselta ja lämpimältä vanhemmalta <3 voimia lapselle suruun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko isovanhempi?
Ei. Äitipuoli.
Osanottoni - miten lapsen isä? Onko hän ollut tukena lapsen surussa? Ovatko isän kanssa yhdessä surreet äitipuolen menetystä?
Ymmärrän toisaalta lastasi tuossa surussa. Ethän sinä varmaankaan ole ollut äitipuolen kanssa läheinen, joten lapsi voi kokoa surun omaksi henkilökohtaiseksi menetyksekseen.
Soitin vähän aikaa sitten ja ei voi hyvin, minkä ymmärrän täysin. Itse asiassa mun lapsi oli eilen sairaalassa isänsä kanssa, mutta toivoi itse pääsevänsä mun luo. Luulen, että isän näkeminen noin surullisena tuntuu nyt liian pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Oma isä kuoli kun olin 11v.
Otan osaa. Ikävä kuulla. Vanhemman kuolemaan tämänkin voisi varmaan rinnastaa. Tiedän, miten tärkeä ihminen tämä äitipuoli oli mun lapselle. Mun lapsi täyttää kohta 13 ja tunsi tämän ihmisen 7 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toista. Kokeile tehdä jotain hyvää ruokaa tai esim lettuja. Hyvä ruoka parempi mieli!
Kiva idea, mutta ei halua syödä. Oksentelee... Ja muutenkin musta tuntuu, että nyt ei ole munkaan aika olla yltiöpositiivinen, ettei lapselle tule tunne, että mua ei kiinnosta tai, että itkemisessä on jotain väärää. Yritän antaa nyt aikaa, vaikka se on tosi vaikeaa, kun haluaisin nyt vaan niin kovasti mennä hänen luokseen ja lohduttaa. Tuntuu pahalta kuunnella tuota, kun lapsi kuulostaa niin surulliselta, ettei ennen.
Kyllä jotain pitää syödä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko isovanhempi?
Ei. Äitipuoli.
Osanottoni - miten lapsen isä? Onko hän ollut tukena lapsen surussa? Ovatko isän kanssa yhdessä surreet äitipuolen menetystä?
Ymmärrän toisaalta lastasi tuossa surussa. Ethän sinä varmaankaan ole ollut äitipuolen kanssa läheinen, joten lapsi voi kokoa surun omaksi henkilökohtaiseksi menetyksekseen.
Soitin vähän aikaa sitten ja ei voi hyvin, minkä ymmärrän täysin. Itse asiassa mun lapsi oli eilen sairaalassa isänsä kanssa, mutta toivoi itse pääsevänsä mun luo. Luulen, että isän näkeminen noin surullisena tuntuu nyt liian pahalta.
Joo, ymmärrän ettei isäkään tuossa tilanteessa jaksa olla lapsensa tukena. Hänellä on hautajaiset ja kaikki järjestettävänä. Voisitteko lapsen kanssa miettiä hautajaisiin jotain musiikkia, runoa tms. jolla voisitte muistaa äitipuolta? Surussa lasta voi auttaa, että saa käytännössä tehdä jotain: askarrella korttia, piirtää kuvia, valita valokuvia.
Seurakunnilla on myös lasten ja nuorten sururyhmiä, johon voi mennä jakamaan saman kokeneiden kanssa ajatuksia. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toista. Kokeile tehdä jotain hyvää ruokaa tai esim lettuja. Hyvä ruoka parempi mieli!
Kiva idea, mutta ei halua syödä. Oksentelee... Ja muutenkin musta tuntuu, että nyt ei ole munkaan aika olla yltiöpositiivinen, ettei lapselle tule tunne, että mua ei kiinnosta tai, että itkemisessä on jotain väärää. Yritän antaa nyt aikaa, vaikka se on tosi vaikeaa, kun haluaisin nyt vaan niin kovasti mennä hänen luokseen ja lohduttaa. Tuntuu pahalta kuunnella tuota, kun lapsi kuulostaa niin surulliselta, ettei ennen.
Kyllä jotain pitää syödä
On meillä ruokaa ja naposteltavaa, mutta ei nyt ihan maistu. Vettä ja mehua on onneksi hörppinyt. Luulen, että syö kyllä kunhan pahin olo menee ohi.
Alue: Aihe vapaa
Voimia lapselle!