Meidän Perheen nettijatkot: Onko puolisosi perheen isoin lapsi?
Nykyään puhutaan kidultseista. Kidults on aikuinen, joka käyttäytyy ja pukeutuu kuin ikiteini. Kaikki pitää saada heti ja nyt. Aikuinen onkin perheen isoin lapsi, joka ei tee mitään muiden hyväksi, ellei puoliso patista.
Tunnistatko puolisossasi ikuisen teinin piirteitä tai kuuluuko lähipiiriisi vastuuta pakoileva aikuinen? Miten kidultsin kanssa voi tulla toimeen?
Kommentit (19)
Se on kidult kotona, adult töissä. Musta on aivan käsittämätöntä että se pystyykin hoitamaan niin vaativia töitä ja olemaan suoraan muiden ihmisten hengestä vastuussa, ja silti olemaan niin avuton himassa.
Itse se näkee asian niin että ansaitsee lepoa rankan työn jälkeen, mutta musta on todella vittumaista joutua olemaan ainoa joka huolehtii meidän perheessä siitä että lapset pysyvät hengissä ja laskut tulevat maksetuiksi. Itsekin käyn kuitenkin töissä.
Mä olen aikaisemmin vaan vitsaillut asiasta, mutta lehtijutun perusteella näyttää siltä että se ei olekaan vitsi. Se on ihan totta ja asuu meillä. Silläkin on vastuullinen työ, mutta kotona onkin sitten vaan rutiinien suorittaja, mitään ylimääräistä ei näköjään kykene tekemään. Tekee vaan ne omat hommat mitkä on sovittu, mutta jos tulee joku paniikki, niin mihinkään ylimääräiseen ei ryhdy ilman hirveää napinaa minun puolelta. NÄyttää siltä, että hän kuvittelee, että tekee vaan "viikkorahahommat" eikä ota vastuuta. Ei helvetti! Voiko tää olla totta? Perhe ei kertonut mitä näille tehdään sitten kun sellaisen on sattunut saamaan, kiikutetaanko se terapiaan "tällä on ongelma, tehkää jotain"? No, onhan sillä hyvätkin puolensa, mutta just nyt tuo vaihe on pahasti päällä.
Alleviivasin jutusta "parhaat", meille sopivimmat palat ja annoin miehen luettavaksi. Kävin juuri kysymässä, mitä hän piti siitä. En saanut vastausta, koska hänellä on tietokonepeli kesken.
Alleviivasin jutusta "parhaat", meille sopivimmat palat ja annoin miehen luettavaksi. Kävin juuri kysymässä, mitä hän piti siitä. En saanut vastausta, koska hänellä on tietokonepeli kesken.
hahaa, mun täytyy tehdä sama!
Ei niinkään oleta että minä teen kaiken, mutta sotkee kuin lapsi ja kaikki jää siihen, missä niitä on tarvittu. Esim. postissa tulee kirje -> mies kävelee olkkariin avaamaan sen -> kuori "leijailee" mystisesti lattialle -> kun kirje on luettu, se jätetään sohvalle. Minä sitten raivon vallassa huudan miehelle että onko niin saatanan vaikeaa ottaa edes se kuori lattialta ja korjata se johonkin. No, perjantaina tuli taas kirje...tänään aamulla mies avasi sen ja arvatkaa, missä kuori oli kun tulin olkkariin? Sohvapöydällä. "Jälkien korjaamista". *facepalm*
Luin juttua lehdestä vähän paremman tekemisen puutteessa ja koin ahaa-elämyksen. Nyt ymmärrän mistä on kyse kun tuttavani kiukuttelee kun ei heti saa puolisoltaan myöntymistä uuteen laajakuvatelevisioon tai ihan pakolliseen kolmanteen stereosoittimeen, tai kun hän aloittaa mielettömän "minua ei huomioida tarpeeksi"- draaman heti jos en viiden minuutin sisällä kerkeä vastaamaan hänen tekstiviestiinsä. En ole ollut pariin kuukauteen missään tekemisissä tämän ihmisen kanssa ja ette usko miten paljon on energiaa säästyny järkevämpään käyttöön!
Samaa kuin edellisillä, on erittäin vaativassa ja vastuullisessa työssä, jossa on hyvä, mutta kotona usein vaan levittelee käsiään ja huokailee. Ihmettelee, että miksi häntä niin väsyttää, kun on pelannut tietokoneella yön ja käynyt töissä ja vielä lapset ja vaimokin haluaa huomiota. Alitajuisesti kuvittelee, että helpoin yhtälöstä poistettava osa on viimeksi mainitut (ei kyllä ikinä myöntäisi tätä tietoisesti, mutta käyttäytyy usein näin). Hirvittävän helposti antaa vastuun liukua, tai jopa työntää sen mun käsiini, että voisi käpertyä kidultin rooliin. Ei ymmärrä, miten raskasta kaiken vastuun kantaminen mulle olisi.
Joskus tuntuu, että miehet on siirtyneet kerralla asteikon päästä toiseen päähän. Ennen miehet olivat kovia ja karskeja, mutta tekivät työnsä vaikka hampaat irvessä ja kantoivat vastuun hautaan asti. Eli nykyinen pappasukupolvi. Heidän poikansa kyllä usein puhuvat ja pussaavat, mutta kun pitäisi ottaa minkäänlaista vastuuta, kysytään "Miksi minä?". No kuka muukaan, kysyn minä. :(
Tottuneet olemaan niin käskytyksen kohteina naisten taholta, että ovat huomanneet, että elämä on paljon helpompaa, kun leikkii teinipoikaa? Tiedä häntä. Yleensäkin olen sitä mieltä, että jokaiselle tekisi hyvää asua ainakin pari vuotta yksin ja huolehtia omista asioistaan. Tämä yleinen suoraan lapsuudenkotoa avoliittoon malli kannustaa etenkin miesten avuttomuutta kotiasioissa.
Meillä minä olen se, joka uhkaa välillä luisua kidultin rooliin kotona. Nimenomaan kotitöiden yms. suhteen. kodin ulkopuolella olen kyllä ehdottoman aikuinen, mutta uusavuttomana on vain helppo jättää kotiasiat miehen vastuulle. Myös riitelytaktiikkani olivat ennen hyvin lapselliset, mutta siitä olen jo aika hyvin päässyt irti. Nykyisin myös kotitöissä on päästy selviin diileihin ja vastuualueisiin. Vaikka edelleen teen kotitöitä paljon miestäni vähemmän, en sentään enää yritä luistaa omista vastuualueistani ja teettää niitä hommia miehelläni.
Joskus tuntuu, että miehet on siirtyneet kerralla asteikon päästä toiseen päähän. Ennen miehet olivat kovia ja karskeja, mutta tekivät työnsä vaikka hampaat irvessä ja kantoivat vastuun hautaan asti. Eli nykyinen pappasukupolvi. Heidän poikansa kyllä usein puhuvat ja pussaavat, mutta kun pitäisi ottaa minkäänlaista vastuuta, kysytään "Miksi minä?". No kuka muukaan, kysyn minä. :(
Ikävä kyllä tunnistan joitain kidultin piirteitä niin itsessäni kuin miehessänikin. Olen samaa mieltä siitä, että nykyään lapsellisia aikuisia on enemmän kuin ennen.
Pyykkirumba ja kodin siivous on äidin töitä. Kerran sadasta voi vähän auttaa mieskin. Ja sitten mies voi ilmoittaa, että 'et voi sanoa, etten koskaan osallistu'. Valittamiseen on miehellä oikeus. 'Miten täällä voi olla taas tämän näköistä!' kun on sotkuista. Ja 'mihin sä olet laittanut sen ja sen ja sen' kun on siivottu.
Ruoanlaitto ja ruoanosto ja ruokinta on äidin hommia. Ja keittiön raivaus ruoan jälkeen. Jos ruokaa ei ole valmiina miehen nälän iskiessä, alkaa miehen kiukuttelu, että 'lähden kyllä hakemaan itselleni pitsaa'. Kun ruokaa on valmiina, voi sanoa, että 'en kyllä tuota syö'.
Lasten nukutus, ulkoiluttaminen ja leikittäminen on äidin vastuulla. Jos äiti aikoisi mennä pois kotoa ilman lapsia, mies napauttaa 'että ei kyllä miksikään lastenpiiaksi ala'. Tai jos nainen saa luvan mennä, mies muistuttaa, että 'tulet sitten takaisin niin, että huolehdit lapset nukkumaan'. Ja ilta on lasten kanssa pelattu vain tietokonepelejä ja lapset ovat ihan sekopäisiä, kun äiti saapuu kotiin.
On perheen rahat ja miehen rahat. Äidin saamasta kotihoidontuesta on hankittava koko perheen ruoat, polttoaineet, vaatteet, pesuaineet, hygieniatuotteet jne. Mies maksaa kaikki laskut ja ylijäävät rahat voi käyttää uutteen digiboxiin, telkkariin, tietokoneeseen. Jos äiti sanoo, että on huolissaan perheen rahojen riittämisestä, kun mies käyttää omia rahojaan omiin tarpeisiinsa, on hyvä aika mainita siitä, kuka rahan perheeseen tuo. Mistään ei naisen ole varaa valittaa, koska hänellä ei ole omaa rahaa. 'Kun kerran teen raskasta työtä, enkö muka saa käyttää rahojani niin kuin itse haluan'.
Jos nainen valittaa, että pelkää oman jaksamisensa puolesta, mies sanoo, että 'eikö kannattaisi mennä hoitoon ennen kuin on liian myöhäistä ja hankkia joku työ niin ei tarvii valittaa rahasta'. Niinhän se on.
Vaatteet ostan pääasiassa One Waysta, mutten nyt ihan mikään teinityylinen ole kuitenkaan. Puhun parhaan kaverini kanssa päivittäin pitkiä puheluita ja kikatan kuin kunnon teini ikään. Lapsista kannan vähemmän vastuuta kuin mies, mutta en silti kyllä ole mikään ajattelemattoman itsekäs.
On aikuinen ja vastuullinen 33v. mies.
Ja näitä on paljon ja jokapuolella! Tosi moni aikuinen tuntuu olevan minä-minä-minä-nyt-tänne-kaikki-heti -henkisiä! Aaargh! Ärsyttävää ja itsekästä! Mutta voiko sitä sanoa teiniksi?
En pukeudu kuin teinit mutta toisinaan käyttäydyn kuin teinit..
t. nainen 34v
on se mikä puhuu meillä. Eli kumpikaan aikuinen tekee vaan sen mikä on pakko, muusta kiistellään. "Ei mun tarvi, kun ei toikaan" on aika huono tekosyy jättää pyykit koneeseen ja roskat viemättä. Harmi, että 5v kopioi meidän typerää käytöstä ja saa kauheen kohtauksen, jos on vähänkin tylsää.
Meillä ei kukaan noudata selkeitä työnjakoja, siitä tuli vain syyttelyä ja pettymyksiä.
Pakko siis tehdä sopimukset lennossa tilanteen mukaan: mä teen tän, sä ton. Poikaa koitan ohjata leikin varjolla: Lojuvat tavarat on pahiksia ja ne muuttuu tavallisiks tavaroiks vasta kun ne vie oikeille paikoilleen. Tai viidestä tavarasta saa tarran.
Toivottavasti tästä päästään pian omalla painollaan toimivaan arkeen jokaisen tehdessä vaaditut asiat...
tuntuu usein että olen kolmen lapsen yhäiti..
Kun miehelleni artikkelista kerroin oli vilpitön kysymys: "Pitäiskö mun muka muuttaa käytöstäni siksi että olen jonkun ikäinen ja mulla on lapsia?" .....
valitettavasti lapseni isä,tätä nykyä exäni on kyseinen kidults,ja lisäksi täysiverinen narsisti!tullessani raskaaksi tein päätöksen,etten koskaan tulisi "rakentamaan"yhteistä kotia tai tulevaisuutta,joka olisikin ollut mahdotonta ilman perhehelvettiä!lapsi on saanut elää tasapainoista elämää kohta kaksi vuotta,mikä on tärkeintä!!!