Työnteko tukee mielenterveyttä
Suomessa on paljon nuoria aikuisia työkyvyttömänä mielenterveyssyistä. Työssäni sosiaalialalla olen havainnut seuraavaa: ihmiset, jotka vaikeasta ahdistuksesta, traumoista ja masennuksesta huolimatta sinnittelevät opinnoissa ja työelämässä edes jollain tasolla, voivat myöhemmin elämässään huomattavasti paremmin kuin ne jotka jäävät kokonaan sairaslomalle. He käsittelevät ongelmiaan siinä ohessa ja resilienssi kasvaa. Löytyy omia vahvuuksia ja rahaa on enemmän käytettävissä. Pitkiltä sairaslomilta ja työttömyysjaksoilta palaaminen taas on niin pitkä tie, että se itsessään lisää masennusta. En sano tätä syyllistääkseni ketään. Jos ei kerta kaikkiaan pysty, niin ei pysty. Mutta tätä näkökulmaa harvemmin tuodaan esiin. Meidän yhteiskunta ei vaadi ihmisiltä mitään ponnistelua ja sen seuraukset yksilöille itselleen ovat tuhoisat. Mitä mieltä?
Olet osittain oikeassa. Osa ihmisistä oikeasti pärjäisi paremmin jos vain olisi sitä halua tehdä asioita. Sitten on ne oikeasti vakavasti mt-ongelmaiset, joiden elämää työnteko ei parane ja jotka voivat olla työpaikalla vaaraksi itselleen ja muille.