Miten saisin etäisyyttä kaveriin joka käy jatkuvasti samoissa paikoissa kuin minäkin?
Olen pitkään masennuksesta kärsinyt työtön ja olen keväästä asti saanut itseäni aktivoitua sen verran, että käyn melkein joka arkipäivä työttömille ja vähäosaisille tarkoitetuissa tilaisuuksissa. Ne on mulle tärkeä henkireikä, koska ilman niitä jäisin vaan kotiin jumittamaan. Joskus niissä on jotain ohjelmaa, joskus vaan istutaan vapaamuotoisesti kahvikupin äärellä ja jutellaan tai otetaan vaikka kännykät esiin jos se kiinnostaa enemmän.
Ongelmanani on, että seuraani on alusta asti lyöttäytynyt alkuvuonna työttömäksi jäänyt nainen, jonka seurassa en osaa olla oma itseni. Tällä naisella on tosi voimakkaat mielipiteet asioista ja sillä on taipumus ottaa pienetkin erimielisyydet henkilökohtaisesti. Minä taas olen konflikteja karttava, muiden hyväksyntää kaipaava nössö enkä osaa pitää puoliani. Olenkin koittanut välttää konflikteja sen kanssa niin, että musta on tullut pelkkä hiljainen myötäilijä - silloinkin kun olen oikeasti ihan eri mieltä asioista.
Lisäksi tämä nainen on sosiaalinen törppö ja mm. puhuu mulle pahaa muista kävijöistä yrittämättä edes hiljentää ääntään. Pelkään, että sen seurassa olemisen leimaa minutkin samanlaiseksi urpoksi.
Naisessa on silti paljon hyvääkin, enkä muutenkaan tahtoisi laittaa siihen välejä kokonaan poikki, koska mielestäni tällaisissa paikoissa on tärkeää tulla toimeen kaikkien kanssa. En kuitenkaan jaksaisi olla enää melkein aina hänen kanssaan. Tahtoisin tutustua myös muihin ja kaiken lisäksi niin, ettei tämä nainen osallistu samoihin keskusteluihin koska en pysty silloin kertomaan ajatuksistani vapaasti.
Onko kellään ehdotuksia, miten voisin saada tähän naiseen etäisyyttä mahdollisimman hienotunteisesti?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ryhdyt käymään joissakin muissa paikoissa ja tilaisuuksissa kuin tämä nainen.
Ei niitä ole. Siis sellaisia joihin meneminen ei tuntuisi ylivoimaisen vaikealta.
"Ai, voihan sen ajatella noinkin"
"Ai, minulle on kyllä tullut aivan erilainen vaikutelma hänestä"
Ja sitä rataa. Kehu ja puhu hyvää toisista, käännä keskustelunaihe muuksi tai puhu päälle ihan jotain muuta vaikka tyhjänpäiväistä.
Vierailija kirjoitti:
"Ai, voihan sen ajatella noinkin"
"Ai, minulle on kyllä tullut aivan erilainen vaikutelma hänestä"
Ja sitä rataa. Kehu ja puhu hyvää toisista, käännä keskustelunaihe muuksi tai puhu päälle ihan jotain muuta vaikka tyhjänpäiväistä.
Noinhan sitä pitäisi tehdä, mutta en saa mitään järkevää sanottua kun pelkään naisen reaktiota siihen jos hän ei saakaan ymmärrystä ja sympatiaa.
Pysy kotona. Vai tuleeko se sinnekin?
Jotkut ihmiset, etenkin sellaiset joiden elämä on ollut "helppoa" tai ainakin suht. menestyksekästä aiemmin, saattavat mennä aivan sekaisin kun jäävät työttömiksi. Minulla on kaksi suunnilleen samaan aikaan sattunutta kokemusta kahdessa eri yhdistyksessä (harrastustoiminta, ei liity työttömyyteen) ja niihin tuli kumpaankin samoihin aikoihin ihminen, joka oli irtisanottu. Siinä näki, miten rankasti ihmiset saattoivat irtisanomisensa ottaa.
Tuli harvinaisen selväksi, että keskiluokkaiset, oman työpaikkansa varmuuteen täysin luottaneet ihmiset - jotka todennäköisesti olivat sitoneet koko ihmisarvonsa ja omanarvontuntonsa siihen, että olivat korkeastikoulutettuja hyvässä ja pysyvässä työpaikassa olevia ihmisiä - menivät "aivan sekaisin" potkujensa vuoksi. Samaan aikaan oli selkäytimessä se, että pitää verkostoitua, pitää olla aktiivinen, jne jne. ja siksi tulivat yhdistyksiin, joissa harrastus- ja vapaa-ajan toiminnan pohjalta oltiin etäisesti tekemisissä samojen asioiden kanssa kuin he olivat olleet työelämässä. Miespuolinen ihminen selkeästi kuvitteli, että hänellä olisi työuransa ja siellä saadun kokemuksen vuoksi mahdottoman suurta relevanssia vapaa-ajan yhdistykselle, että hänen ei tarvitse tutustua yhdistyksen toimintaan eikä siihen, mitä muut hallituksen jäsenet ovat mahdollisesti tehneet. Ja kun tietty porukka toimii vuosien nojalla tietyllä tavalla, jossa uusia ideoita pureskellaan pitkään, niin se ei tulokkaalle sopinut vaan se, ettei hänen ajatuksiaan heti lähdetä toteuttamaan, johti todella karuun hallituksen pj:n ja jäsenten mustamaalaamiseen. Tuo oli miehen tapa toimia, tässä pienessä otannassani. Nainen taas - toisessa yhdistyksessä - koko ajan veti puheensa omaan epäoikeudenmukaisuuden kokemukseensa. Selkeästi potkut olivat trauma, ja sitten tätä traumaa hän purki koko ajan, kaikissa tilanteissa. Muu porukka yrittää vetää keskustelua johonkin yhteiseen asiaan, mutta ei, aina kun potkut saanut sai suunvuoron, muutaman yleistä asiaa koskevan virkkeen jälkeen takaisin omaan asiaan, niihin potkuihin ja siihen, miten epäreilua kaikki on.
Palatakseni ap:n asiaan: jos vastikään työttömäksi jäänyt on a) korkeakoulutettu b) nk. hyvässä työpaikassa ollut c) kuvitellut olleensa pysyvässä työsuhteessa ja d) jokin edellä kuvatusta "soittaa kelloa", niin voi olla, että ko. ihmisellä on niin paha trauma meneillään, että hänen kanssaan ei voi ns. toimia normaalisti. Lisäksi on todennäköistä, että tuollainen ihminen ei vielä pitkään aikaan (välttämättä koskaan) pysty asettumaan esim. pitkäaikaistyöttömän asemaan. Aiemman (työ)elämänkokemuksensa perusteella hän kuvittelee olevansa niin paljon parempi kuin kukaan muu paikalla olevista. Ainoa syy, miksi hän käy tilaisuuksissa, saattaa olla, että hän on lehtiä ja konsulttien blogeja lukemalla oppinut, että työttömän ei pidä jäädä kotiin ja jotain - mitä tahansa - pitää tehdä. Hän saattaa haluta "verkostoitua" - siltä varalta, että työttömien tapaamisissa olisi muitakin "hänen tasoisiaan", ja/tai hän haluaa sanoa TE-toimiston virkailijalle käyvänsä tällaisissa tapaamisissa, osoittaa siten aktiivisuuttaan.
On toki mahdollista, että hän ei ole ylimielinen, mutta muista pahan puhuminen kyllä viittaa siihen. Aika näyttää, pystyykö hän tuntemaan myötätuntoa ketään muuta kuin itseään kohtaan. Jos vain mahdollista, kannattaa yrittää minimoida kanssakäyminen suurta pahaa oloaan purkamaan pyrkivän ihmisen kanssa ja yrittää pitää keskustelut ns. asiallisina. Parasta olisi, jos ko. ihminen pääsisi purkamaan pahaa oloaan ammattilaisen kanssa, mutta sitä ei kannata ehdottaa ihmiselle, suuttuisi vielä verisesti ja alkaisi haukkua ehdottajaa.
Sano, että nämä ovat sinun paikkojasi. Hänen pitää mennä muualle.
Taas tällainen sosiaalisesti haasteellinen tapaus. Rohkeasti vaan suu auki ja keskustelemaan ja kertomaan omat mielipiteet.
En voi mennä kotiini kun tulee nälkä. Jos menen jääkaapille nainen alkaa pölistä jääkaapista "et kai sä tollasia rasvaleikkeleitä syä jne"
Ap
Vaihda aikaa milloin käyt siellä?
No on se nyt pentele, jos haluat olla hänen seurassaan mutta et uskalla sanoa mihinkään omaa mielipidettäsi. Miksi sitten olet hänen kanssaan? Kokeile miten käy jos sanot oman kantasi johonkin. Tuskin hän päätäsi irti leikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ai, voihan sen ajatella noinkin"
"Ai, minulle on kyllä tullut aivan erilainen vaikutelma hänestä"
Ja sitä rataa. Kehu ja puhu hyvää toisista, käännä keskustelunaihe muuksi tai puhu päälle ihan jotain muuta vaikka tyhjänpäiväistä.
Noinhan sitä pitäisi tehdä, mutta en saa mitään järkevää sanottua kun pelkään naisen reaktiota siihen jos hän ei saakaan ymmärrystä ja sympatiaa.
Mitä väliä sillä olisi? Onko riskinä että lyöttäytyy jonkun muun seuraan ja kommentoi sinua?
Olen tottunut että minua kommentoidaan välillä. Silloin jostain kuuluu jonkun jupinaa. Lohduttavaa ajatella että voi olla lyöttäytynyt myötäilijän seuraan. Vältyn itse lähemmältä tuttavuudelta.
Muuta paikkakuntaa tai opettele pitämään puolesi. Tiedän että vaihtoehdot on huonot.
Stalkkaa vähän, mihin aikaan hän on liikkeellä ja sitten lähdet itse eri aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Muuta paikkakuntaa tai opettele pitämään puolesi. Tiedän että vaihtoehdot on huonot.
Muualle muuttaminen ei auta, koska kaikkialla on ihmisiä joiden kanssa ap:n kaltainen vässykkä jää kynnysmatoksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kehitysvammainen?
Mensan jäsen.
Ryhdyt käymään joissakin muissa paikoissa ja tilaisuuksissa kuin tämä nainen.