Mitä tapahtuu, jos yrittää itsemurhaa?
Jos siis viedään sairaalaan, siellä hoidetaan ja sitten lähetetään kotiin. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Lähetetäänkö jonnekin juttelemaan? Miten se avuntarve kartoitetaan? Entä jos on lapsia, niin miten heidän käy? puututaanko perheen elämään yrityksen jälkeen esim lastensuojelusta?
Kommentit (41)
kun itsemurha onnistuu?
Selvästikin haluat jäädä eloon ja haluat apua jo nyt. Siis hae sitä apua!
pyytää ainakin psykiatrin konsultaatio ennen kotiin päästämistä. Mutta jos lapsia ei ole ja potilas ei vaikuta enää itsetuhoiselta, niin mitään pakkohoitomahdollisuutta ei ainakaan ole!
Kaverini yritti ja hänellä on pienet lapset. Yritän kartoittaa, että saako hän apua automaattisesti. Hän ei itse tiedosta, että tarvii apua.
ap
Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa ensihoidon jälkeen sain keskusteluapua. Sen jälkeen sain melko pikaisesti ajan terapiaan. Kävin muutaman kerran terapiassa, mutta jätin sen kesken kun tunsin oloni paremmaksi. Nykyään voin erinomaisesti. Lastensuojelusta ei kukaan missään vaiheessa ottanut yhteyttä.
Jos on tarpeeksi vakava yritys (ettei tulkita epävakaan ihmisen temppuiluksi) niin joutuu tahdosta riippumattomaan hoitoon. Kyllä sairaalassa haastatellaan ja kysellään asioita, jos vaikuttaa sekavalta tai siltä, että koittaa uudelleen niin asia ei jää siihen.
Ja jos on alaikäisiä lapsia niin yleensä lastensuojelu otetaan automaattisesti mukaan hoitoon. On sitten heidän asiansa arvioida, miten perhettä auttavat, mutta ilmoitus lähtee.
t. psyk. sh
Siis sairaalassa pidetään hetki. Annetaan lääkkeitä, ja 3kk sairaalassa olon aikana ei välttämättä näe edes omaa "hoitavaa" lääkäriä.
Vaikka tyyppi karkailee päiväkävelyiltä, käyttäytyy itsetuhoisesti ja psykoottisesti, niin annetaan vaan lääkkeitä ilman minkäänlaista diaknoosia. Sairaala ei ota huumeseulaa verestä vaikka omaiset sitä vaatisi (jotta tiedetään voiko taudista edes parantua), ettei vaan vakuutusyhtiö lakkaa maksamasta. Sitten potkastaan sairaalasta lääkeresepti kourassa, ilman minkäänlaista kontrollia. Siis syökö edes lääkkeitä, sopivatko ne lääkkeet, miten menee vai meneekö, tarviiko terapiaa...
Sitten uusi sairaalareissu jolta karkaa ja hyppy talon katolta parantaa taudin iäksi.
Kait suomalainen terveydenhoito tähtää tähän viimeiseen vaiheeseen, niin tulee yhteiskunnalle halvemmaksi. Ja ketään ei kiinnosta.
Pääsin seuraavana päivänä pois. Ambulanssi kuljetti sairaalaan, koska olin tajuton yliannoksesta. Saman tien psykiatrian polille vastaanotolle, mutta muuten olin kotona. Pyysin itse ammattilaisten arviota siitä miten lapset olivat tapahtuman ottaneet ja pääsivätkin omalle käynnille. Kun kaikki oli ok, jatkoin sitten vain omia vastaanottoaikoja.
Ahdistus ei loppunut ja olin myöhemmin pari viikkoa akuutilla Psyk. Osastolla, kävin kotilomilla yötä muutaman kerran. Tuo jakso olisi voinut kestää kolmekin viikkoa, mutta halusin palata töihin ja psykiatri antoi siihen luvan. Siitä elämä lähti taas kulkemaan.
Kyllä täällä muutamakin tuntuu olevan M1 vailla.
Pidetään nimenhuuto, onko kaikki paikalla. Henna.. Henna paikalla? Ok Seuraava.
Pari kertaa epäonnistuneena allekirjotan, että ne yritykseksi jääneet kerrat on huomionhakuisuutta, jos se on teiän termi avunpyynnölle. Tiesittekö, että sinne psykologin puheille ei noin vain mennä? Sinne jonotetaan lähetettä, sitten jonotetaan aikaa arviointiiin. Sitten katsotaan, mitä tehtäis. Viikon päästä saan kuulla, että "mitä nyt tehtäis" mun kohalla. Itse haluun parantua.
Ja niitten yrityksiksi jääneiden jälkeen on paikattu tai juotettu lääkehiilet ja sitten passitettu kotiin. Että ei oo toimiva keino sekään.
No itselläni takana kaksi yritystä, kummatkin lääkkeillä. Ekalla kerralla selvittiin lääkehiilellä, tokalla kerralla olinkin sitten teholla. Oli hyvin lähellä ettei sydän pettänyt. Silloin en keksinyt muita tapoja tappaa itseäni. Tai no, hukuttautuminen kävi kyllä mielessä mutta lääkkeet voitti.
Molemmilla kerroilla olin alaikäinen. Ekasta kerrasta ei vanhemmille ilmoitettu koska kielsin. Tokasta en itse asiassa ole aivan varma. Annoinko luvan ilmoittaa vai ilmoittivatko itse sairaalasta. Joka tapauksessa, tokan kerran jälkeen olin omasta halustani akuutilla psykiatrisella kolme viikkoa, ekalla kerralla kieltäydyin siitä mahdollisuudesta. Noilla kahdella yrityksella väliä kuukausi.
Näin jälkikäteen olen kuitenkin hiton onnellinen että mönkään meni. Ei se elämä vieläkään (näin 10 vuoden jälkeen) ole mitään ruusuilla tanssimista mutta olen ainakin oppinut että elämässä on aina jokin syy miksi elää ja yrittää.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2011 klo 18:31"]Jos on tarpeeksi vakava yritys (ettei tulkita epävakaan ihmisen temppuiluksi) niin joutuu tahdosta riippumattomaan hoitoon. Kyllä sairaalassa haastatellaan ja kysellään asioita, jos vaikuttaa sekavalta tai siltä, että koittaa uudelleen niin asia ei jää siihen.
Ja jos on alaikäisiä lapsia niin yleensä lastensuojelu otetaan automaattisesti mukaan hoitoon. On sitten heidän asiansa arvioida, miten perhettä auttavat, mutta ilmoitus lähtee.
t. psyk. sh
[/quote]
Ei joudu ellei ole psykoottinen.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2011 klo 17:23"]
Ainakaan mun kohdalla. Sairaalassa hoidettiin, laskettiin kotiin ja se oli siinä.
[/quote]
jos henkilö on "itselleen TAI muille vaarallinen".
Käytännössä näköjään sitten ei toteudu tämä
Siis miten voidaan lähettää kotiin, jos on muutama tunti aikaisemmin ottanut lääkkeitä tai vetänyt ranteet auki? Onhan siinä jo vikaa päässä.
Siis miten voidaan lähettää kotiin, jos on muutama tunti aikaisemmin ottanut lääkkeitä tai vetänyt ranteet auki? Onhan siinä jo vikaa päässä.
vaan on myös muita ehtoja mm ettei mikään muu hoitotapa ole riittävä, ja jotakin muuta jota en nyt muista...
jos henkilö on "itselleen TAI muille vaarallinen".
Käytännössä näköjään sitten ei toteudu tämä
Ainakaan mun kohdalla. Sairaalassa hoidettiin, laskettiin kotiin ja se oli siinä.