Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tunnistatko itsestäsi sen, että sinulla olisi ollut potentiaalia opiskella vaikka kuinka korkealle, mutta
15.10.2024 |
yläasteella koulu ei kiinnostanut hevon ***tuakaan ja se "opiskelukammo" vai miksikä sitä nyt kutsuisi, jäi päälle, ja vuodet vierii, etkä koskaan ole toisen asteen lällytutkintoa edemmäs opiskellut mitään vaikka tiedät sisimmässäsi, että potentiaalia olisi vaikka ja mihin. Ei vaan koskaan tullut otettua asiakseen.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Monta kertaa koitettu toisen asteen tutkintoa ja kaatuu siinä vaiheessa kun tulee ne pakolliset yleisaineet. Muistelen, että ammattiin ohjaaminen yläasteella oli todella olematonta ja kaikkien piti vain tietää mitä haluaa lähteä opiskelemaan vaikka kuka 15 vuotias oikeasti tietää mitä haluaa tulevaisuudeltaan? Kyseiset ajat muistuu mieleen vain ahdistuksena.
Mikset mennyt lukioon, jos et kerran tiennyt, mihin ammattiin haluat? Eikö keskiarvo riittänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus ei koske ainakaan erästä narkkimiestä. Hänessä ei ole kovinkaan paljoa potentiaalia.
Ei se kyllä ihan niinkään mene, että kuka tahansa korkeakoulun käynyt selviää helposti amiksesta. Kyllä amiksessakin vaaditaan tietynlaista osaamista.
Vasemmalla kädellä käyty kaksi toisen asteen tutkintoa ja toinen tuntui ikuiselta lomalta, kun oli niin helppo. Yläasteella en edes kuunnellut tunnilla, saati tehnyt läksyjä!
En vain ole kiinnostunut mistään tarpeeksi, että opiskelisin sellaista jonka eteen pitäisi nähdä vaivaakin. Tuskin tulen koskaan löytämäänkään sellaista tutkintoa, joka oikeasti kutsuisi.
Ei ole haitannut. Lukion olisin voinut valita, oli hyvä keskiarvo, mutta valitsin amiksen.
Duunarihommia tehnyt ja tyytyväinen olen. Velaton kämppä, lapset ja puoliso (duunari myös) ei stressiä elämästä. En kaipaa mitään "parempaa" tutkintoa tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kyllä mahdollisuuksia mutta ei potentiaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan. Meillä Suomessa pärjää vähemmälläkin ja jos ei ole kunnianhimoista porukkaa ympärillä kannustamassa tai kirittämässä, niin helposti menee sieltä missä aita on matalin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus ei koske ainakaan erästä narkkimiestä. Hänessä ei ole kovinkaan paljoa potentiaalia.
Miksi tätä on alapeukutettu? Surkea empatiakyvytön rikollinen, joka luulee olevansa hyvinkin älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi ollut henkisesti mahdollisuuksia sos.fobian ja paniikkihäiriön vuoksi. Älyllisesti olisi ollut kyllä potentiaalia. En ole enää työelämässä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus ei koske ainakaan erästä narkkimiestä. Hänessä ei ole kovinkaan paljoa potentiaalia.
Miksi tätä on alapeukutettu? Surkea empatiakyvytön rikollinen, joka luulee olevansa hyvinkin älykäs.
Kenestä tässä nyt puhutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis ollut mahdollisuuksia, olen matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas, ja mulla on todella hyvät hoksottimet, lisäksi ratkaisen ongelmia luovasti.
Mutta.
En ole tippaakaan kunnianhimoinen uran suhteen, eikä tittelit tai työelämässä päteminen merkkaa mulle mitään.
On mulla työ, josta tykkään, jossa olen hyvä, ja teen sen kunnolla, mutta ihan tavallinen rivityöntekijä olen ja haluankin olla.
Vapaa-ajallani suhtaudun intohimoisesti, tavoitteellisesti ja kunnianhimoisesti mm. liikuntaan, kodinhoitoon, raha-asioiden hoitoon, uusien asioiden opetteluun (eri soittimet, kielet, käsityöt jne). Olen myös kiinnostunut politiikasta (mutten itse halua politiikkaan), historiasta ja nykyajan ilmiöistä.
N43
En tunnista, mitä minä tekisin jollain huuhaatittelillä, silti en mitään käsilläni osaisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt keski-ikäisenä olen huomioinut että olisin voinut lukea paremmilla mahdollisuuksilla, aikakaudella ja eri paikkakunnalla ihan niin korkealle kun haluan, olen löytänyt vasta nyt opiskelumotivaation.
No kun nyt vasta on alkanut kiinnostamaan ja tullut esiin monia mielenkiintoisia aloja, joiden olemassaolosta olen jollain tasolla tiennyt mutten jotenkin ole tajunnut, että oikeasti joillekin maksetaan niistä mitkä itselle on mielenkiinnon kohteita ollut aina. Ja kyllä kun on ollut ADHD aina, niin ei oikein opiskelijaksi ollut ennen eikä olisi nytkään, katsotaan sitten eläkkeellä
Aina opiskella voi, mutta toinen kysymys on, olisiko sillä vastaavaa välinearvoa?
Minun mielestäni potentiaali ei vapaudu opiskellessa, vaan väännettäessä opittu joksikin hyödylliseksi. Ja se on jossain määrin erillinen kyky/taipumus, joka täytyy ehkä huomioida, jollei halua haaskata aikaansa.
Kaikki on mahdollista jos saa itsensä käyttämään aikaa ja yrittämään toistuvasti. Mutta sehän se juju onkin ettei se käy. Vapaa tahto on oikeasti hyvin häilyvä.
Toisekseen en oikeasti arvosta niin paljoa maisterin tai tohtorin papereita koska omakohtaiset kokemukset ovat osoittaneet ettei ne ole millään tavalla laadun tae. Koulutusjärjestelmä on elinkeino niin monelle ettei siinä ole kysymys ihan vilpittömästi sivistyksestä.
Meillä lapsuudenperheolosuhtwet ei tukeneet opiskelua. Riitaa, isän viikonloppuryyppäämistö ja krapulaa, ei perheen yhtenäisyyttä, rahaongelmia, häpeää... olin hyvä koulussa, mutta esim. Yöt murehdin perheoloja. Viikonloput vietin sukulaisten luona ja kavereiden kanssa Kotoa muuttaessani mietin, että äiti ja pikkusisko voisi muuttaa isää "pakoon" luokseni. Murehdin perheasioita vielä useita vuosia kotoa muuton jälkeen. Silti olen perheen lapsista saanut parhaimman työuran, ehjän perheen ja suht hyvän taloudellisen turvan.
Missä se potentiaali on tullut ilmi jos ei edes yläasteella pärjännyt? Itse vedin melko hyvät numerot vaikka en kouluun silloin juuri panostanutkaan.
Monta kertaa koitettu toisen asteen tutkintoa ja kaatuu siinä vaiheessa kun tulee ne pakolliset yleisaineet. Muistelen, että ammattiin ohjaaminen yläasteella oli todella olematonta ja kaikkien piti vain tietää mitä haluaa lähteä opiskelemaan vaikka kuka 15 vuotias oikeasti tietää mitä haluaa tulevaisuudeltaan? Kyseiset ajat muistuu mieleen vain ahdistuksena.