Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tunnistatko itsestäsi sen, että sinulla olisi ollut potentiaalia opiskella vaikka kuinka korkealle, mutta
15.10.2024 |
yläasteella koulu ei kiinnostanut hevon ***tuakaan ja se "opiskelukammo" vai miksikä sitä nyt kutsuisi, jäi päälle, ja vuodet vierii, etkä koskaan ole toisen asteen lällytutkintoa edemmäs opiskellut mitään vaikka tiedät sisimmässäsi, että potentiaalia olisi vaikka ja mihin. Ei vaan koskaan tullut otettua asiakseen.
Kommentit (37)
Olen ihan itse tehnyt päätöksen, että väittele. Tiedän, että totta kai minusta olisi tekemään väitöskirja, mutta ihan tein valinnan, ettei tutkiminen kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Luin taloustiedettä kandiksi asti mutta tuli katko kun menin töihin.
Lähdin sitten oto katselemaan syventäviä. Moti loppui. Oli selvästi vaikeampaa.
Jatkoin maisteriksi pitkässä sivuaineessa jonka olin huomannut kiinnostavaksi - mutta todellinen syys oli että matikka oli käynyt liian haastavaksi höyhenaivoilleni.
Ja kiitos olen pärjännyt elämässä ihan kohtuullisesti mitä nyt työnantajalla yt:t päällä
Tavallaan kyllä. Tosin yläasteen hoidin läpi 9,6 keskiarvolla. Sen jälkeen ei enää opiskelu napannut. Olen koulutukseltani yo-merkonomi ja työskentelen henkilökohtaisena avustajana, vaikka varmasti olisin aikoinaan päässyt lukion kautta yliopistoon jne. jos olisin tahtonut. Olen jo yli 40v.
Näin jälkeenpäin mietittynä taisin kokea lukiossa/sen jälkeen jonkinlaisen burn-outin, jonka takia kunnianhimoni sammui kokonaan. En ole lukion jälkeen opiskellut mitään ja olen vain ajelehtinut työstä toiseen. Aiemmin harmittelin, ettei yläasteella asettamani tavoite yliopistotutkinnosta toteutunut. Nykyisin olen tyytyväinen perustyöntekijä, joka ei enää edes kuvittele hakevansa yliopistoon.
N47
No kyllä. Olen alisuoriutuja, koska minulla on kykyjä, muttei kunnianhimoa. Töissä minulle on ajoittain tarjottu vaativampia tehtäviä, mutta olen aina kieltäytynyt. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta olla missään esimiesasemassa, tai muutoin kovinkaan vastuullisissa roolissa. Viihdyn paremmin tehtävissä, jotka eivät ole kovin vaativia, mutta joilla kuitenkin tulee ihan hyvin toimeen. En halua edetä urallani. Toki suoritan omat työtehtäväni kunnolla, enkä suorita ns. vasemmalla kädellä.
Lukio oli helppoa kuin heinänteko, mutta sitten opiskeluhaluni jotenkin tyssäsivät, kun en edes oikein tiennyt, mitä haluan tehdä isona. Sitten suoritin vain kauppaoppilaitoksen, eikä sekään olisi voinut vähempää kiinnostaa. Oli todella vähällä, etten jättänyt sitä kesken. Mutta ihan hyvin olen elämässä pärjännyt, ja nyt vain odottelen eläkepäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan. Silti minulla on vieläkin vuonna 2004 alioitetut yliopisto-opinnot kesken. En ole edes kandia saanut pakettiin :D
Ei ole enkä viitsi ja en halua, menen hautaan näillä tiedoilla mitä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei ole koskaan hevon vttuakkan kiinnostanut mitkään korkeakoulututkinnot, vaikka potentiaalia olisi saattanut ollakin. En ole koskaan pitänyt tutkinnoilla leveilijöitä mitenkään älykkäinä ihmisinä enkä halua liittyä heidän seuraansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole haitannut. Lukion olisin voinut valita, oli hyvä keskiarvo, mutta valitsin amiksen.
Duunarihommia tehnyt ja tyytyväinen olen. Velaton kämppä, lapset ja puoliso (duunari myös) ei stressiä elämästä. En kaipaa mitään "parempaa" tutkintoa tms
Samoin, ei vaan koulunkäynti kiinnostanut ja rahan arvoon tutustuin faijan mukana raksoilla. Kiinnosti raha enemmän kuin tylsä koulun penkillä istuminen. Yrittäjänä ollessa ammattikoulusta oli jotain apua. Ei ollut yrittäjänäkään stressiä, töitä oli ihan tarpeeksi, saattoi jättää epämiellyttävät työt muille.
Vierailija kirjoitti:
Olis ollut mahdollisuuksia, olen matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas, ja mulla on todella hyvät hoksottimet, lisäksi ratkaisen ongelmia luovasti.
Mutta.
En ole tippaakaan kunnianhimoinen uran suhteen, eikä tittelit tai työelämässä päteminen merkkaa mulle mitään.
On mulla työ, josta tykkään, jossa olen hyvä, ja teen sen kunnolla, mutta ihan tavallinen rivityöntekijä olen ja haluankin olla.
Vapaa-ajallani suhtaudun intohimoisesti, tavoitteellisesti ja kunnianhimoisesti mm. liikuntaan, kodinhoitoon, raha-asioiden hoitoon, uusien asioiden opetteluun (eri soittimet, kielet, käsityöt jne). Olen myös kiinnostunut politiikasta (mutten itse halua politiikkaan), historiasta ja nykyajan ilmiöistä.
N43
Eikö olisi helpompi hoitaa raha-asioita ja saada lisää vapaa-aikaa, jos olisi isompipalkkainen työ? En arvostele mutta kysyn mielenkiinnosta. Onko se siis se tasaisuus ja stressittömyys se, että haluat olla rivityöntekijä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maisteriksi luin, väitöskirjasta haaveilin.
Toisen asteen lällytutkinto?? Itselleni oli ammattikoulututkinto vaikeampi kuin maisterintutkinto, koska olen teoreetikko ja lukutyyppi. Piti silti ammattitutkintokin hommata että työtä riittäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis ollut mahdollisuuksia, olen matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas, ja mulla on todella hyvät hoksottimet, lisäksi ratkaisen ongelmia luovasti.
Mutta.
En ole tippaakaan kunnianhimoinen uran suhteen, eikä tittelit tai työelämässä päteminen merkkaa mulle mitään.
On mulla työ, josta tykkään, jossa olen hyvä, ja teen sen kunnolla, mutta ihan tavallinen rivityöntekijä olen ja haluankin olla.
Vapaa-ajallani suhtaudun intohimoisesti, tavoitteellisesti ja kunnianhimoisesti mm. liikuntaan, kodinhoitoon, raha-asioiden hoitoon, uusien asioiden opetteluun (eri soittimet, kielet, käsityöt jne). Olen myös kiinnostunut politiikasta (mutten itse halua politiikkaan), historiasta ja nykyajan ilmiöistä.
N43
Eikö olisi helpompi hoitaa raha-asioita ja saada lisää vapaa-aikaa, jos olisi isompipalkkainen työ? En arvostele mut
Ei korkeakoulutettu mitenkään automaattisesti tienaa amiskoulutettua enemmän. Riippuu ihan alasta ja osaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis ollut mahdollisuuksia, olen matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas, ja mulla on todella hyvät hoksottimet, lisäksi ratkaisen ongelmia luovasti.
Mutta.
En ole tippaakaan kunnianhimoinen uran suhteen, eikä tittelit tai työelämässä päteminen merkkaa mulle mitään.
On mulla työ, josta tykkään, jossa olen hyvä, ja teen sen kunnolla, mutta ihan tavallinen rivityöntekijä olen ja haluankin olla.
Vapaa-ajallani suhtaudun intohimoisesti, tavoitteellisesti ja kunnianhimoisesti mm. liikuntaan, kodinhoitoon, raha-asioiden hoitoon, uusien asioiden opetteluun (eri soittimet, kielet, käsityöt jne). Olen myös kiinnostunut politiikasta (mutten itse halua politiikkaan), historiasta ja nykyajan ilmiöistä.
N43
Eikö olisi helpompi hoitaa raha-asioita ja saada lisää vapaa-aikaa, jos olisi isompipalkkainen työ? En arvostele mut
Joo, tykkään tasaisuudesta ja stressittömyydestä, ehdottomasti.
Mutta vaikka olen tavallinen rivityöntekijä, niin vapaa-aikaa mulla on; teen omasta halustani vajaata työviikkoa. Raha-asiat kun olen hoitanut hyvin, niin pärjään tällaisella osa-aikaisen rivityöntekijän palkalla oikein hyvin, ja olen saanut siis näin järjestettyä paljon aikaa esim. noihin harrastuksiini.
N43
Kyllä, mutta se, että tiedostan potentiaalini ei tarkoita sitä, että väkisin pitää päästä huipulle kun kerran voisi. Arvoni ovat muualla ja mieluummin teen sitä, mikä tuntuu hyvältä. Kunhan siis tietenkin saa maksettua sellaisen elämän itselleni, että olen tyytyväinen. Suurin osa on kuitenkin töissä ison osan elämästään, joten miksi ei opiskella sellaista alaa, joka kiinnostaa.
Olen ns kympin oppilas, mutta opinnot eivät ole ikinä menneet korkeammalle kuin ylioppilastutkinto ja nyt opiskelen toista ammattitutkintoa (siis perustutkinto). Koulu ei ole ollut minulle vaikeaa, koska olen kiinnostunut KAIKESTA. Asiat jäävät hyvin mieleen, olen ok myös matematiikassa. Aiempaa ammattitutkintoa en valitettavasti terveydellisistä syistä pysty hyödyntämään (maatalousala, karjanhoito), joten nyt opiskelen itselleni siistin sisätyön, jossa kuitenkin pääsen tapaamaan ihmisiä ja toteuttamaan itseäni.
Samaten kuulen jatkuvasti, miten voisin tehdä taiteesta itselleni ammatin, mutta en halua sitäkään vaikka varmaan pystyisin. Mieluummin pidän harrastukset harrastuksina - se onkin parasta kun siitä ei tule pakkopullaa. Toisinaan minulla on kuukausien taukoja maalaamisesta ym.
Silloin sinussa ei ole potentiaalia opiskelemaan ainakaan niitä kyseisiä aloja mitä olet miettinyt, ehkä ei mitään, ehkä jotain muuta, mutta kaikki muu on itselleen valehtelua. Keksi jotain muuta. Jollain alalla tutkinnon saa kasaan aika lailla ilman opiskelua, ei vaadi mitään potentiaalia.
Jokainenhan voi sisimmässään tuntea olevansa vaikka mitä, mutta pelkällä potentiaalilla ei tee mitään. Ainahan voi lukea pääsykokeisiin ja piruuttaan kokeilla, onko potentiaalia korkeaan koulutukseen oikeasti.