Miten luovutushenkinen ihminen pärjää äãrimmilleen kilpailuhenkisessä maailmassa
Luovutushenkinen ihminen on täysin kilpailuhenkisen ihmisen vastakohta ja on esimerkiksi niin eoäitsekäs että on mieluummin itse nälissään kuin ostaa kaupasta viimeisen leivän jos kokee ettän sen viimeisen leivän ostaminen on pois joltakin toiselta joka todennäköisesti tarvitsisi sitä leipää enemmän.
Kommentit (8)
Voithan sä kilpailla luovuttamisessa. Ajatte, miltä kuullostaa: Vuoden Luovuttaja!
Hyvin. Keskityn omaan yksinkertaiseen ja mukavaan elämääni ja annan niiden kilpailla keskenään, jotka siitä kiksejä saavat.
Suomi on kaukana mistään äärimmäisestä kilpailuhenkisyydestä.
Kyllä maan tapa on muodostaa pieniä hyvä veli- kerhoja, ja niiden tehtävä on poistaa kaikki kilpailu, ja jakaa hommat sulle- mulle.
Juju on siinä, että miten luikertelet itsesi noihin piireihin.
Noo varmaan terveestä itsekkyydestä voi aloittaa. Tuohon viimeiseen leipäänkin voi suhtautua monella eri tavalla
- (kuvailemasi) joku varmaan tarvitsee tätä enemmän kuin minä
- huh viimeinen leipä onneksi sain tämän ennen muita!
- kas, juuri sopivasti yksi leipä minulle.
Mistä tuo alistuminen ja itsetuhoinen ajatusmaailma on syntynyt, jostain lapsuusasjoiltako? Perheestä, koulusta?
Maaseudulla näkee tällaisia sisarusparvia, missä miehet ovat 2-metrisiä ja naiset 150-senttisiä. Ei tarvitse paljon miettiä, mistä tuollainen kokoero samassa perimässä johtuu. Poika hakkaa ja uhkaa tyttöä, ja tyttö oppii antamaan pojille mitä nämä haluavat lopulta jo ennen, kuin tulee hakatuksi
Suomessa kuitenkin lainsäädännön puitteissa kaikkia koskettavat samat oikeudet ja sosiaaliturva takaa, että tällaiset kusipääsukulaistensa päähän potkimat saavat turvansa valtiolta
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä kilpailla luovuttamisessa. Ajatte, miltä kuullostaa: Vuoden Luovuttaja!
Onhan tämäkin. Marttyroinnin maailmanmestaruus! Antoi nahkatkin selästään, kun ajatteli, että joku voi sitä tarvita :D
Ei kovin hyvin. Itse ainakin voin huonosti, jos joudun olemaan esim. työyhteisössä, jossa on epäoikeudenmukaisuutta ja kyynärpäätaktiikkaa.
Eloonjäämistaistelu on sitten toinen juttu. Mielestäni tuo leipävertaus oli siksi huono. On ihan eri asia säilyä hengissä kuin tehdä rahaa tai saavuttaa mainetta. Niitä asioita, joita kunnianhimoinen ihminen ajattelee.
Mä pärjäilen hyvin ei-kilpailuhenkisenä, elelen vaan rauhassa elämääni, muut saa kilpailla. Tosin tuollainen kynnysmattous että ei voi ottaa viimeistä leipää hyllystä ei ole kilpailuhengen puutetta vaan tyhmyyttä. Siitä vaan opettelet eroon. Sinulla on täysi oikeus viimeiseen leipään jos sen ennen muita ehdit ottamaan ja on vain tyhmää eikä mitään jaloa jättää ottamatta.
En ole pärjännytkään.
t: kiltti mies