Olen vähän järkyttynyt siitä kuinka paljon parisuhde rajoittaa elämää

Parisuhde ei edellytä yhdessä asumista ja työllistyminen on paljon omasta asenteesta kiinni. 

Sehän rajoittaa, jos antaa rajoittaa. Miten alun perin on päätynyt paikkakunnalle ja mikä estää työn haun muualta? Ei aikuista ihmistä voi estää. Joskus on pakko tehdä muutoksia. Se voi tarkoittaa parisuhteen muuttumista etäsuhteeksi tai ehkä erosin, mutta ei se estä mitään.

Oliskiko sitten parempi riutua molemmat työttömänä isolla paikkakunnalla, jossa ei ole kummallekaan töitä?

Yksi niitä harvoista työttömänä olemisen hyviä puolia itselläni sinkkuna on se, että ja voin sen vuoksi muuttaa työnperässä, jos saan työpaikan jostain muualta kuin nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani. - Ei olisi ensimmäinen kerta.

Mutta on tämä ihanaa  ei ole huolta asuntolainan maksamisesta tai lapsien hoidosta tai ajatella mitä kivaa keksisi kumppanin kanssa kun yksikään niistä ei kuulu elämääni

20-vuotisen avioliiton jälkeen ei enää koskaan saman katonnalle asumaan uuden kumppanin kanssa. Nähdään kun siltä tuntuu / huvittaa / panettaa. Mutta pidetään omat kodit ja omat elämät.

M51

Hah! Itse eron myötä aloin nauttimaan elämästä. Saa olla miten tykkää. Siivoaa, lepää tai syö milloin huvittaa. Kaikki muuttui helpommaksi ja stressi katosi.

Ei sinkkujen tarvitse kadehtia niitä, kenellä on kumppani. Toki ymmärrän niitä ketkä on taloudellisen turvan takia yhdessä. Yhdessä ollessa on aina ristiriitoja ajankäytön ja muidenkin asioiden suhteen. Parisuhde tuntuu ottavan enemmän kuin antavan, olisihan se kivaa, jos saisi siivoojan tai kokin, mutta ei monikaan halua alistua siihen. 

Olen niin vanhanaikainen, että ajattelen rakkauden olevan sitä, että asettaa rakkauden kohteen etusijalle, silti vaikka se tarkoittaisi jostain omasta luopumista. Toki työasioita voidaan useimmiten järjestellä yhdessä, kuten monia muitakin asioita. Mutta jos aina haluaa kaiken sujuvan oman tahdon mukaan, on parasta olla itsekseen. 

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Hah! Itse eron myötä aloin nauttimaan elämästä. Saa olla miten tykkää. Siivoaa, lepää tai syö milloin huvittaa. Kaikki muuttui helpommaksi ja stressi katosi.

Ei sinkkujen tarvitse kadehtia niitä, kenellä on kumppani. Toki ymmärrän niitä ketkä on taloudellisen turvan takia yhdessä. Yhdessä ollessa on aina ristiriitoja ajankäytön ja muidenkin asioiden suhteen. Parisuhde tuntuu ottavan enemmän kuin antavan, olisihan se kivaa, jos saisi siivoojan tai kokin, mutta ei monikaan halua alistua siihen. 

Minä saan parisuhteessa olla miten haluan, siivota, syödä ja levätä milloin haluan. Samoin kumppani. Molemmat saa mennä ja tulla miten haluaa. Toki jotain kompromissejakin pitää tehdä joskus, mutta ei nyt tule mieleen mitään suuremmmin vaikuttavaa. Välillä jotkut kumppanin tavat ärsyttävät, mutta onneksi nekään eivät ole suuria tai häiritseviä.

Vierailija kirjoitti:

20-vuotisen avioliiton jälkeen ei enää koskaan saman katonnalle asumaan uuden kumppanin kanssa. Nähdään kun siltä tuntuu / huvittaa / panettaa. Mutta pidetään omat kodit ja omat elämät.

M51

No eihän sulla papalla enää edes seiso! -N30

Jos muutat miehen perässä, hän on oletettavasti sitoutunut elättämään sinua. Sinä voit sitten määrittää omat tekemisesi elatuksen suuruuden mukaan. Pidä kuitenkin yhteyttä sukulaisiisi ja huoli siitä, ettet jää miehen "armoille"

Kyllä se rajoittaa. Sitten, jos ei anna suhteen rajoittaa yhtään, niin eletään jo niin erillistä elämää, että moni toteaa, ettei hommasta tule mitään, kun ei ole mitään yhteistä. Parisuhde on aina täynnä kompromisseja.

Älä luovu omasta elämästäsi. Älä riudu. Tee oma elämä. Sun päätökset ja vointi on tärkeää. Ei voi elää toisen mukaan tai olla ilman asioita. Eri asia jos joku nauttisi siitä että mies on vain töissä. Niitäkin on.

Kyllähän se ap voi noinkin olla jos vastaus kaikkeen oman elämänsä järjestämiseen on ei ole/ei onnistu. 

Enkai minäkään olisi lähtenyt miehen perässä mihin vain vailla mahdollisuuksia. Tottakai parisuhde on aina kahdenkauppa ja yhteiselämää kompromisseinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen niin vanhanaikainen, että ajattelen rakkauden olevan sitä, että asettaa rakkauden kohteen etusijalle, silti vaikka se tarkoittaisi jostain omasta luopumista. Toki työasioita voidaan useimmiten järjestellä yhdessä, kuten monia muitakin asioita. Mutta jos aina haluaa kaiken sujuvan oman tahdon mukaan, on parasta olla itsekseen. 

Sujuuko kaikki aina oman tahdon mukaan vaikka olisi aina yksikseen?

Parisuhteen edellytys on itselleni se että sen on tuotettava (itselle) enemmän kuin se ottaa. Parisuhteen on tuotava molemmille tyytyväisyyttä. Ladattava osapuolten akkuja ei kulutettava niitä. Yksi+yksi on parisuhteessa oltava enemmän kuin 2.

Sinkkuna on se hyväpuoli että voi hyppiä reiältä toiselle 

Edes unelmien prinssi ei ole sen arvoinen, että muuttaisi pikkupaikkakunnalle.

Puhuisin kumppanille tästä.

Jos kuuntelee oikeasti ja empaattisesti, jatkoon

Jos vähättelee tms, ei jatkoon ja töiden  hakuun mieleiseltäsi paikkakunnalta ja ero kun töitä on löytynyt. Turhaan tuhlaat elämääsi kituen siellä, jos kumppani ei ole kiinnostunut tukemaan ja auttamaan saatikka kuuntelemaan sinua tuossa tilanteessa sinua. 

Laita parisuhde testiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin vanhanaikainen, että ajattelen rakkauden olevan sitä, että asettaa rakkauden kohteen etusijalle, silti vaikka se tarkoittaisi jostain omasta luopumista. Toki työasioita voidaan useimmiten järjestellä yhdessä, kuten monia muitakin asioita. Mutta jos aina haluaa kaiken sujuvan oman tahdon mukaan, on parasta olla itsekseen. 

Sujuuko kaikki aina oman tahdon mukaan vaikka olisi aina yksikseen?

Parisuhteen edellytys on itselleni se että sen on tuotettava (itselle) enemmän kuin se ottaa. Parisuhteen on tuotava molemmille tyytyväisyyttä. Ladattava osapuolten akkuja ei kulutettava niitä. Yksi+yksi on parisuhteessa oltava enemmän kuin 2.

Parisuhteessa voi joskus olla myös kriisejä, ja silloin on oltava valmis näkemään vaivaa niiden ratkaisemiseksi. Hyvä kommunikointi on tärkeää ja ongelmista pitää voida puhua. 

Olet ymmärtänyt jotain perusteellisesti väärin. Ensinnäkin se voi olla nainen, joka hankkii mieleisensä työpaikan ja mies muuttaa perässä. Ja toiseksi, kyllä työssä voi käydä eri paikkakunnalla.

Vai etkö pidä itseäsi niin arvokkaana ja miehelle tärkeänä, että  mies muuttaisi sinun mukanasi? En ole omasta mielestäni mitään kovin erityistä, mutta silti mies muutti minun perässäni, kun lähdin opiskelemaan.

Totta kyllä, että kompromisseja joutuu tekemään enemmän kuin yksin eläessä ja puolisokin pitää ottaa huomioon. Ei silti sitä tarkoita, että omasta elämästä pitäisi luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20-vuotisen avioliiton jälkeen ei enää koskaan saman katonnalle asumaan uuden kumppanin kanssa. Nähdään kun siltä tuntuu / huvittaa / panettaa. Mutta pidetään omat kodit ja omat elämät.

M51

No eihän sulla papalla enää edes seiso! -N30

Nuoren tietämättömyyden suomalla varmuudella lausuttua selvästi 😊. Mitä vanhempi pukki, sitä kovempi sarvi. Luota minuun, tiedän mistä puhun.

Terveisin Kyllikki, 84-v.