Krista Pärmäkosken koiran kuolema

Kerro sinä aloittaja miten luulet hallitsevasi elämää. Suru ja luopuminen jostain rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä tai elämestä voi tehdä kaikenlaisia oireita sullekkin.

Ei kukaan voi vähätellä toisen surua. Lemmikin kuolema on aina ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Kerro sinä aloittaja miten luulet hallitsevasi elämää. Suru ja luopuminen jostain rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä tai elämestä voi tehdä kaikenlaisia oireita sullekkin.

Lemmikki ei ole ihminen!!! 

Koiran kuolemasta ruikuttaminen on loukkaavaa kaikille niille ihmisille jotka ovat joutuneet selviämään läheisen ihmisen kuolemasta. Ei ehkä kannata ottaa lemmikkiä jos ei selviä sen kuolemasta

Lemmikin kuolema on myös tragedia, mutta siitä ei tarvitse tulla julkisesti ulisemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro sinä aloittaja miten luulet hallitsevasi elämää. Suru ja luopuminen jostain rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä tai elämestä voi tehdä kaikenlaisia oireita sullekkin.

Lemmikki ei ole ihminen!!! 

 

Monille tärkeämpi kuin kanssaihmiset. Jos nyt pitäisi valita kuoleeko Suomesta satunnainen lemmikki vai ap, niin en valitsisi lemmikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro sinä aloittaja miten luulet hallitsevasi elämää. Suru ja luopuminen jostain rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä tai elämestä voi tehdä kaikenlaisia oireita sullekkin.

Lemmikki ei ole ihminen!!! 

Ei kai kukaan niin ole väittänytkään.

Sen nimi oli Puppa, luki.

Vierailija kirjoitti:

Koiran kuolemasta ruikuttaminen on loukkaavaa kaikille niille ihmisille jotka ovat joutuneet selviämään läheisen ihmisen kuolemasta. Ei ehkä kannata ottaa lemmikkiä jos ei selviä sen kuolemasta

Ei kai se mikään kilpailu ole. Antaa nyt jokaisen surra tavallaan ja ketä haluaa. 

Ehkä ei kannata kiintyä ihmisiin, jos ei selviä niiden kuolamasta. 

Jokaisen lemmikkini kuolema on vaikuttanut minuun rankasti, ja syitä on monia. Esimerkiksi perheen koira on ollut seurana joka päivä kymmenen vuotta ja sitten sitä ei yhtäkkiä ole, niin ottaahan se pitkään koville. Kissan lopettaminen syövän takia osui samaan aikaan kun mummuni kävi sairaalassa kamppailua syövän kanssa  - ja voitte uskoa, että se viimeinen eläinlääkärireissu oli ai-van kauhea

Mitä selviämistä kuolemasta ylipäänsä on? Ehkä kannattaa jokaisen tehdä se selväksi itselle että jokaisen aika täällä on rajallinen, eikä menneeseen voi palata. Ei kuolleiden perään kannata jäädä liikaa märehtimään vaan elämän on jatkuttava. Oli kuollut koira tai ihminen. 

Ja jos lemmikin kanssa asuu ja elää esim. 13 vuotta, niin kyllä sen kuolema melkoisen loven omaan elämän ja arkeen jättää ja jokainen selviää siitä tavallaan. 

Jokainen joka ottaa lemmikin niin tietää kyllä että sen aika täällä kanssamme ei kestä loputtomiin ja tulee se päivä, kun yhteinen aika päättyy. Se on kova paikka mutta ei se silti kaada maailmaa ja suru helpottaa ajan kanssa. Jos mielen päällä on muutakin murhetta niin kyllähän silloin lemmikin kuollessa ne kaikki voivat purkautua pintaan. Ei siis kannattaisi möyriä siinä pahassa olossaan vaan tehdä asioille jotain mikä poistaa sen pahan olon. Huono ihmissuhde tai jonkin oman itsensä piilottelu eli kaapissa oleminen tulee tuosta jotenkin mieleen, kun ei ole mihinkään vakavaan sairauteen sairastunut, läheiset eivät vaikuta huonolla tavalla hänen elämäänsä eikä taloudelliset huolet paina, mutta on koko ajan todella tyytymättömän oloinen elämäänsä. Tutkani ei ole pettänyt ennenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Koiran kuolemasta ruikuttaminen on loukkaavaa kaikille niille ihmisille jotka ovat joutuneet selviämään läheisen ihmisen kuolemasta. Ei ehkä kannata ottaa lemmikkiä jos ei selviä sen kuolemasta

No höpön löpön. Multa on kuollut esim. isä, joka oli elämäni tärkein ihminen. Kuolema oli yllättävä ja iso shokki mulle. Silti surin 14 vuotiaana vanhuuteen kuollutta koiraani. Ja tulen suremaan seuraaviakin.

Onko aivan tervettä leimaantua ja sitoutua lemmikkieläimeen niin, että se vaikuttaa hallitsevasti tai traumaattisesti käyttäytymiseen, ajatteluun ja mielentilaan. ??

Väkivaltaisen karvaisen lemmikin kuolema voi olla myös helpotus. Sellainen muuttuu usein myös äärimmäisen mustasukkaiseksi.

Hyvin voi ymmärtää ihmisen ja eläimen välisen kiintymys suhteen. Kristan koira meni verraten nopeasti joten se tekee luopumisesta vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro sinä aloittaja miten luulet hallitsevasi elämää. Suru ja luopuminen jostain rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä tai elämestä voi tehdä kaikenlaisia oireita sullekkin.

Lemmikki ei ole ihminen!!! 

 

Monille tärkeämpi kuin kanssaihmiset. Jos nyt pitäisi valita kuoleeko Suomesta satunnainen lemmikki vai ap, niin en valitsisi lemmikkiä.

Aika sekopäistä settiä tämä. Toivottavasti olet kovin nuori ja yltiöromanttinen luonne, niin saat osittain anteeksi. 

Ei elämään ole mitään valmiiksi tehtyä käsikirjoitusta, jossa on määriteltynä mitä tai ketä saa surra ja kuinka paljon. Suru ei myöskään ole rajallista eli ihminen voi aivan hyvin surra sekä lemmikkejään että läheisiä ihmisiä. Suruun kiinni jääminen pitkäksi aikaa ei enää tervettä ole, koska oli sitten kyse lemmikistä tai ihmisestä, niin kaikki me kuollaan täältä ajallaan. Tästä poikkeuksena väkivaltaiset ym. kuolemat, joiden käsittelyyn voi mennä vuosia.