Mietittekö te lapsettomat koskaan, että melkein aikuinen lapsi on helppo?
Eli lapsi kasvaa? Eli aina hänestä ei ole vain vaivaa vaan etenkin isoa hänestä on paljon iloa.
Kommentit (111)
Ei ne ole helppoja. Ongelmista tulee vain isompia.
Voi olla ettei ole. Se voi olla sairas tai narkkari tai jälkeenjäänyt jotenkin, tai muuten vain ilkeä tai tyhmä. Ja sitä aikuisuutta joutuu odottamaan 20 vuotta. Ei ole sen arvoista.
En ole koskaan miettinyt. En osaa ajatella, että tänne lampsisi jokin nuori aikuinen jääkaapille sunnuntaisin. En tiedä mitä iloa siitä olisi.
Miksi miettisin? Eikä se melkein aikuinen lapsi edes ole kaikille helppo!
:DCDDDA D 12 03O1 MOI MITTÄ KULU? AJHAHA .,A..:dDd
En sitä sen kummemmin mieti, vaikka tiedän että usein noin on. Miksi sitä miettisin, eihän se minun iloni sen kummemmin kuin vaivanikaan ole.
Tiesitkö Ap, että ei laps(i)en saaminen ole aina vain oman valinnan ja päätöksen seurausta?
Sinkkumies
Kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta tehdä lasta tai sitten ei ole vanhempityyppiä.
Kun on katsonut vierestä sisaruksen ongelmia, niin ei ne kuule ole aina helppoja! Edes aikuisena. Olen töissäni joutunut kohtaamaan myös esim. päihteiden käyttäjien äitejä ja sydämeni särkyy heidän puolestaan.
En mieti, en kaipaa elämääni minkään ikäistä lasta.
Siitähän ne huolet ja ongelmat vasta alkavatkin. Esim jo se että jos lapsi lähtee opiskelemaan väärää, huonosti työllistävää alaa. Vaikka olisi muuten tunnollinen ihminen.
Ennemmin valitsisin uhmaavan taaperon/rajusti kapinoivan teinin, joka kuitenkin siinä lukion tai amiksen aikana kypsyy ja viisastuu, ja opiskelee hyvin työllistävän ammatin. Lapsestani, 6 ällän ylioppilaasta tuli apurahataiteilija (+taiteen tohtori vielä) ja suren hänen kohtaloaan joka päivä.
En tiedä mitä lapsetomat miettii, itse olen ollut onnellinen lapsieni kaikista ikävaiheista. Nyt he on aikuisia/aikuistumassa ja on hyvä vaihe tämäkin.
En mieti. En ole ajatellut, että pitäisin mitään ikäkautta lähtökohtaisesti ikävänä.
Mietitkö sinä koskaan, että lapsettomuuteen on useita eri syitä?
Ei lapsen vaikeus perustu siihen, että sitä pitää syöttää, kantaa ja sen kiukuttelua kuunnella. Nämähän on helppoja asioita hoidettavaksi.
Sitten ne huolet vasta alkaa kun lapsi syrjäytyy, päihteilee, rötöstelee tai hankkii jättivelat. Nuorten aikuisten juttujahan nuo yleensä on. Ja tuossa iässä pelkkä syli tai lelun tarjoaminen ei enää tilannetta ratkaise
Aikuisen tai lähes aikuisen lapsen kohdalla voi joutua murehtimaan päihde- tai mielenterveydongelmia, rikollisuutta, työttömyyttä, syrjäytymistä, osattomuutta, somaattista terveyttä, ihmissuhteita ym. Hienoa, että sinun lapsesi on helppo, mutta näin ei todella aina ole. Monelta vanhemmalta olen kuullut fraasin pieni lapsi: pienet murheet, iso lapsi: isot murheet
Ja sitten on yksinkertaisesti niitäkin tilanteita, ettei vanhemmalla ja aikuisella lapsella ole mitään yhteistä. Esim. Arvomaailmat ovat niin erilaisia, ettei mulava yhdessäolo onnistu.
Ja sitten siitä tuleekin narkomaani, psykoottinen hullu tai elämäntapa työtön.
No onpa ihana
Eiköhän se ole kaikista vaikein 😅 Alle kouluikäisten kanssa tulee hyvin toimeen 🥰
Aivan ja ihania persoonia. Mukavaa yhdessäoloa myös niitten aikuisten lasten kanssa, jotka jo asuu omassa kodissaan.