Nyt tärppäs ja mies järkyttyi :(
Olen hyväkuntoinen nelikymppinen ja meillä on kaksi ala-aste-ikäistä lasta. Ollaan oltu 7 kk ilman ehkäisyä ja tein reilu viikko sitten positiivisen raskaustestin. Olen todella onnellinen tulevasta pikkukolmosesta, koska olen aina toivonut kolmea lasta. Erinäisistä syistä johtuen sopivaa aikaa kolmoselle ei ollut aiemmin, joten lasten ikäeroksi tulee 8 ja 10 vuotta.
Nyt harmittaa, kun mies olikin yllättynyt ja näkee raskaudessa vain negatiivisia piirteitä. Jauhaa siitä, miten kaikki pitää aloittaa alusta eikä päästä elämässä eteenpäin ja että ei hän tällaista tulevaisuutta kuvitellut jne. Raskaudesta ei saa kertoa kenellekään moneen kuukauteen ja hän varoittelee jo nyt lihomisista ja syömisistä, vaikka itsellään on hieman ylipainoa. Lisäksi hän on koko ajan huonotuulinen eikä suostu keskustelemaan mistään.
Kauankohan miehellä kestää toipua shokista ja onko muilla samanlaisia kokemuksia? Luulin, että vauvatoive oli yhteinen ja kai kahden lapsen isä tajuaa, että jos ei käytä ehkäisyä, niin siitä voi tulla lapsi. Ja kyllä vauvasta monesti oli puhekin, vaikka en halunnut liikaa asiasta hehkuttaa.
Taloudellisesti meillä pyyhkii hyvin ja talossa on tilaa pienokaiselle, joten siitä ei ole kyse.
On kovin paha mieli siitä, että miehen suhtautuminen on noin negatiivinen sen sijaan, että voisimme yhdessä nauttia odotuksesta. Toivottavasti ei mene kesken.
Kommentit (75)
Viimeistään rakenneultran jälkeen on kuule sinunkin miehellä hyvä mieli. Näin kävi meilläkin, vaikka meille tuli täysvahinko pahaan saumaan ja mies oli kuin myrkyn niellyt ensin.
Kyllä ehjä perhe ja lasten hyvinvointi on tärkeämpi kuin oma itsekäs unelma 3 lapsesta. Vielä se on vaan pikkupallura
Hormonikierukassa tuli aika täyteen enkä halunnut uutta, kun siitä tuli niin paljon näppyjä naamaan ja selkään. Lisäksi toivoin lasta. Käytettiin muutaman kerran kumiukkoa ja sanoin, että mun puolesta sen voisi jättää pois, koska toivoisin vauvaa. Ja hän ei sitten enää sitä päälle laittanut. Ja oli vauvasta monesti puhettakin; tosin hän silloinkin koitti olla realistinen ja muistutteli yöheräämisistä yms., mutta ei kuitenkaan laittanut kumiukkoa, vaikka niitä oli yöpöydän laatikossa. Eli kyllä olin siinä käsityksessä, että tämä oli yhteinen juttu.
Alkuun kävi vielä sellainen homma, että luulin olevani raskaana, mutta en ollutkaan, joten luulisi, että jo tästä tilanteesta mies olisi tajunnut, että lapsi voi tulla.
Mies on hyvä isä lapsillemme ja touhuaa ja harrastaa heidän kanssaan paljon. Tällä hetkellä hänellä on liikaa töitä ja kova työpaine, varmasti sekin vaikuttaa mielialaan ja johtaa innottomuuteen.
ja vauvasta on yhteistuumin sovittu. Surullista.
Mun burnout-mieheni odotti isäkuukauttaan kuin kuuta nousevaa ja jatkoi siitä suoraan kesälomille. Kas kummasti helpotti työstressi.
monelle tulevalle äidillekin se on ihan normaali reaktio.
tuossa vaiheessa ja iässä alkaa vielä iltatähteä tekemään. Olisi kannattanut jättää väliin. Nyt olisitte onnellisempia ja teidän parisuhde voisi paremmin.
Olet saanutkin, itse eroaisin, tekisin abortin jne...! kerran olette yhteistuumin jättäneet ehkäisyn pois, niin vauva on toivottu, ei silloin erota tai abortoita. Mä luulen että miehes vaan vähän pelkää millaista vauva-aika tulee taas olemaan, varsinkin kun on työstressiä..ei se ole mikään ihme että hirvittää, vaikka varmaanbloppujen lopuksi kun vauva syntyy niin siitä onneloinen onkin. nauti raskaudestasi, onnea!
liittyen vastaavaan tilanteeseen. Kolmosen ilmoitettua tulostaan mies järkyttyi todella, lopetti kanssani kommunikoimisen (ihan kokonaan!) ja synnytyksen jälkeen ilmoitti erohalustaan.
Oli jo pedannut uuden vosun ennen tietoa kolmosesta. Itse kuitenkin hommansa vapaaehtoisesti toimitti ilman ehkäisyäkin. Ajatteli kai, ettei parista kerrasta ilman kumia voi tärpätä. Ääliö.
Nyt siis "entisessä perheessä" kolmas, isälleen ei-toivottu-lapsi. Mulle hän on tietenkin toivottu ja rakas.
Eli olehan varovainen.
te kyllä varsinaisesti ole mitään sopineet, mies on kai ajatellut vain, että huvikseen puhut tai ei ole edes kuunnellut. Miehet nyt on vähän tyhmiä, miehesi varmaan ajatteli, ettet tuossa iässä raskaudu kovin helposti ja siksi ei halunnut rasittaa itseään kondomilla..
Ja kyllä se mies siitä alkujärkytyksestään todennäköisesti toipuu. Voihan se olla että asia mietityttää häntä koko raskausajankin, joka tietysti sinun kannaltasi ei ole mukavaa, mutta hyvin todennäköisesti mies on ihan myyty, jahka uusi tulokas syntyy. Voimia Sinulle odotukseen, nauti raskaudestasi ja ole positiivinen ja luottavainen, kyllä kaikki varmasti järjestyy loppujenlopuksi hyvin! :)
Ei ainakaan miehesi. Kuvitteli varmaankin, että mukavaa, kun ei tarvi kumia käyttää ja raskauden alku olisi epätodennäköinen. Stressissä ihminen ei ajattele järkevästi.
Raskaus on kuitenkin alkanut ja olet onnellinen -minäkin olisin! Siis onnea raskaudesta!
Miten kukaan mies kommentoi raskaana olevan (tai ilman raskauttakin) lihomisesta? Säälittävää.
Ei muu auta kuin jutella miehen kanssa. Ellei hän halua lasta, mieti muu vaihtoehto elämällesi. Itse pitäisin lapsen.
Meillä minä halusin kolmosen, mies ei. Suostui kuitenkin vauvantekopuuhiin, joten ajattelin, että asia on hänelle ok. Meillä raskautuminen on ollut enemmän kuin helppoa, että ei voinut elätellä toiveita, että 'ei tässä kuinkaan käy'. Äijä oli kuin myrkyn niellyt, kun ilmoitin, että vauva tulee. Minä odotin vauvaa yksin. Mies tuli kyllä ultraan ja yhdessä nimi pohdittiin, mutta muuten mies oli ärrin murrin ja asiasta ei viitsinyt paljon puhua. Hän toimitti hommansa (kantoi painavat kamat, kunnosti sängyn jne), mutta henkisesti minä odotin yksin. Vauvan synnyttyä vähän sama juttu. Jossain vaiheessa totesi (vauva hyvin, hyvin helppo), että eihän tätä voi kuin rakastaa. Mutta helppoahan tällaista on, en tiedä jos huutaisi yöllä. Muutaman kk iässä alkoi minusta olla meillä normaalia. Joskus mies tosin totesi, että olispa helppoa, kun olisi vaan nuo kaksi vanhinta. Lapsi on nyt 1.5v ja yhdessä ollaan, kaikki ok. Minä olin raskausaikana tosi pettynyt. Tuntui, että on lätkäisty märkä rätti päin naamaa. Kun vauva oli vastasyntynyt ja niin ihana, niin ihana, ajattelin, että kaikki kannatti, vaikka mies häipyisikin. Se lapsi oli/on niin rakas. Tunsin kyllä, että olen aika paska äiti vanhemmille lapsille, kun olisin ollut valmis rikkomaan heiltä kodin uuden lapsen vuoksi, mutta näin se vaan oli. En sitten tiedä miten katkera äiti olisin ollut jos sitä kolmatta ei olisi koskaan tullut. Mutta siis ap:lle: kauan se miehen lämpeneminen kesti, mutta kyllä se sieltä lopulta tuli. Toivon sulle voimia ja onnea, että kaikki päättyy hyvin!
Minulla on sisar 11 vuoden ikäerolla ja veli vuoden ikäerolla. Olen ikionnellinen, että vanhempani päättivät tehdä vielä yhden lapsen. Olen todella läheinen sisareni kanssa ja elämäni ilman häntä olisi paljon tyhjempää. Puhumme paljon ja harrastamme yhdessä. Lisäksi isän vakavan sairauden aikana meistä oli tukea toisillemme. En ymmärrä, miten pikkukolmosen saaminen olisi itsekäs päätös. Ei se vanhemmilta lapsilta ole pois, kun katsoo elämän koko kaarta, vaan lisää iloa elämään.
Sitä helposti ajattelee, että kun lapset ovat vanhempia, on aikaa tehdä kaikkea kivaa pariskuntana, mutta sen sijaan moni ajautuukin erilleen - omiin harrastuksiinsa ja kaveripiireihinsä.
Ei ole olemassa yhtä oikeaa aikaa saada lapsi tai yhtä oikeaa ikäeroa. Perättäis-sarjassa on puolensa, mutta siinä on rankka alku. Vanhemmiten osaa ehkä ottaa rennommin ja nauttia paremmin.
Onnea kaikille odottajille ikään katsomatta!
Mikä ap:n aloituksessa viittaa siihen, että "vauvatoive oli yhteinen"?
Naisen toive eli yhteinen toive??
Vierailija kirjoitti:
Itse eroaisin tuossa tilanteessa mutta hitaasti miehet yleensä nuo jutut hyväksyy.Mutta on moni nainen jätetty myös kolmatta odotettaessa ihan viimeisillään.Kannattaa varautua kaikkeen!Eihän miehen mikään pakko ole olla mukana.Ei ketään voi pakottaa mihinkään.
Eroaisit? :D Sinähän olet nainen! Mitä hittoa. Sinut on varmasti jätetty monta kertaa vaikka miehet yleensä sinnittelevät liitoissa periaatteesta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ap:n aloituksessa viittaa siihen, että "vauvatoive oli yhteinen"?
Se, että kahden lapsen isä panee naista ilman ehkäisyä puoli vuotta? :o
Itse eroaisin tuossa tilanteessa mutta hitaasti miehet yleensä nuo jutut hyväksyy.Mutta on moni nainen jätetty myös kolmatta odotettaessa ihan viimeisillään.Kannattaa varautua kaikkeen!Eihän miehen mikään pakko ole olla mukana.Ei ketään voi pakottaa mihinkään.