Miten tyhminä lapsia oikein pidetään?

Erosivat kun olin 7 v. Mun kohdalla se tarkoittaa siis sitä että ero ei tule kysymykseenkään.



Uskon että mieskin ottaa mallia omien vanhempiensa parisuhteesta, ovat olleet naimisissa yli 42 v.

Luulen miehen hakevan samaa omastakin suhteestaan.

siinä tuppaa käymään, ellei ihan tietoisesti aikuisiällä pohdi asioita.



Samalla tavallahan riitelemiseen, lastenkasvatukseen, juhlapyhien viettoon yms. saa mallin kotoa. Jokainen voi sitten päättää, noudattaako tätä mallia. Mutta kuten jo sanoin, jos ei asioita pohdi sen kummemmin, on helppoa omaksua se opittu malli.

Tuli mieleen tuosta, että lapset ottaisivat vanhemmiltaan mallia parisuhteeseen. Voi hyvää päivää. Sekö on ainoa malli, johon tutustuvat elämänsä aikana? Minun käsitykseni hyvästä parisuhteesta on ainakin jotain täysin muuta kuin omien vanhempieni välinen suhde. Taidan olla sitten jotenkin huippuälykäs? Vai olisinko vain tavallinen maalaisjärjellä ajatteleva ihminen?

Ei monellakaan tietenkään aivan suoraan, että toimisi juuri kuten vanhempansa, vaan salakavalasti sitä kuitenkin tavalla tai toisella toistaa vähintään joitain kotoaan oppimia malleja.

Lähinnä vaikuttaa tyhmältä ihminen, joka ei tätä mekanismia ymmärrä, vaan kuvittelee olevansa sen yläpuolella. En minäkään TIETOISESTI käyttäyty kuten vanhempani. Mutta syvempi analyysi todellakin tuo pintaan juuri niitä asioita, joita itse olen kuvitellut hienosti välttäneeni.

Ei monellakaan tietenkään aivan suoraan, että toimisi juuri kuten vanhempansa, vaan salakavalasti sitä kuitenkin tavalla tai toisella toistaa vähintään joitain kotoaan oppimia malleja. Lähinnä vaikuttaa tyhmältä ihminen, joka ei tätä mekanismia ymmärrä, vaan kuvittelee olevansa sen yläpuolella. En minäkään TIETOISESTI käyttäyty kuten vanhempani. Mutta syvempi analyysi todellakin tuo pintaan juuri niitä asioita, joita itse olen kuvitellut hienosti välttäneeni.

Eivätkä tosiaan tietoisesti. Varsinkin stressaantuneena / suuttuneena / väsyneenä /muuten vaan isojen tunteiden alaisena toimii selkäytimestä ja siellä tuppaa olemaan se, mitä on kotona nähnyt / kuullut / kokenut.

Onneksi se ei tarkoita sitä, että automaattisesti toistaa vanhempiensa virheitä ja käyttäytymismalleja. Mutta vaatii töitä olla tekemättä niin.

Samahan on lastenkasvatuksessa. Jotkin asiat menevät kepeästi erilailla kuin vanhemmat tekivät aikoinaan. Toisissa huomaa yhtäkkiä kauhukseen, että toimi juuri niin kuin oma vanhempi aikoinaan - vaikka ei todellakaan haluaisi toimia niin.

Mä tiedän vertaavani omaa liittoani vanhempieni liittoon. Mulla vanhemmilla oli hyvä avioliitto, omani ei ole. Ja kun mieheni ei käyttäydy kuin isäni puolisona, petyn ja pahasti. Tosin äitini on todennut mulle, että ihan niin hyvä ei heidänkään liittonsa ollut kuin mitä minä kuvittelen :-) tai lähinnä, ettei isä ollut ihan niin loistava kuin minä uskon tyttärenään - haasteita oli heilläkin.

Omille lapsilleni tiedän antavani aivan vääränlaisen mallin parisuhteesta :-(. Tiedä sitten pitäisikö vaan kehoittaa heitä menemään terapiaan purkamaan asioita ennen omia parisuhteitaan. Tai että auttaako keskustelu edes jollain tasolla.

Yritän parhaani (siis parisuhteessa), mutta elän ns. "lyttäävän" ihmisen kanssa. Joka on isäni ihan mallikas, mutta toistaa itse omien vanhempiensa (huonosta) suhteesta oppimiaan toimintamalleja, eikä edes suostu miettimään, että esim. riidellä voisi toisella tavoin kuin hän riitelee. Tai siis hänen mielestään kukaan muu ei koskaan saa olla eri mieltä kuin hän tai vaikkapa hermostua häneen. Jos niin käy, seuraa kolmas maailmansota. Siis hänen puoleltaan.

Nyt 15 avioliittovuoden jälkeen riitely on jo tasoittunut vuosia sitten. Siksi, että minä väistän ja sovittelen. Ja tätä en _tasan_ halunnut lasteni parisuhteesta oppivan...

vanhemmat eivät nukkuneet samassa huoneessa , molemmilla oli oma makkari. Pienenä oli outoa kun kavereiden vanhemmat nukkui samassa makkaris, se tuntui jotenkin "pervolta" heh...



Me nukutaan miehen kaa samassa sängyssä.