Lapseton kysyy: Pitääkö äidit aina omia lapsiaan kaikkein kauneimpina?

omat lapset on niitä kauneimpia tietty!

Meiltä löytyvät maailman suloisimmat poika ja tyttö ;-)

omani mukaalukien.

Kyllä me äidit ihan selkeästi näemme onko hän kaunis yleisen kauneuskäsityksen mukaan vai ei, mutta tietysti ihminen aina näyttää kauniilta sille, joka rakastavin silmin katselee...

olemassa, ihan kaveripiirissäkin!

ja minun silmissäni myös kauniita, mutta tiedän monia kasvoiltaan kauniimpia lapsia kuin omani.

Mulla on sekä kauniita että ei niin kauniita (no en heitä sentään rumina näe :D) lapsia.

Luuleeko jokainen laulaessaan laulavansa poikkeuksellisen kauniisti? Kun näin laulamattoman näkövinkkelistä on varsin helppo lauleskelijoita katsellessa erotella...

Minulla on silmät päässä ja näen kyllä ettei lapseni ole kauniita yleisellä mittapuulla katsottuna. Pidän heitä silti hyvin kauniina heidän luonteensa ja olemuksensa takia.

onko lapseni kaunis vai ei.



Poikani oli pienenä todella kaunis - luultiin tytöksi. Tyttö ei ole kaunis, mutta on söpö. Muttei kumpikaan ole mitään susirumia - sen pystyn kyllä ihan itse sanomaan.

Esim. meikäläisen vauvalle pamahti muutaman viikon ikäisenä melkoinen (hormoni)akne (äidinmaidon kautta), hiukset lähti päästä ja silmät ei olleet hallinnassa (=väyrys-katse). Ei tidellakaan mikään KAUNIS ilmestys. Ulkonäkö kyllä kohentui paljon ja lapsesta kuoriutui hyvin söpö, mutta kyllä kauniimpiakin lapsia maa päällään kantaa.

Omaa söpöä poikaani kauneimpana lapsena. Mutta hän on minulle se kaikkein kaunein ja ihmeellisin olento maan päällä, kunnes saamme toisen lapsen jota ihmetellä hänen lisäkseen!

Ihan biologia onneksi suojelee äitejä näkemästä "totuutta" jos se oma lapsi ei ole ihan samassa rivissä sen Pampers-mallin kanssa. Moni "ei niin kauniin" vauvan äiti herää vasta joskus paljon myöhemmin vauvakuvia katsellessaan huomaamaan että olipas tolla meidän Liisalla huono iho ja karsastavat silmät kaukana toisistaan...

ja tiedän ettei omani ole mitenkään erityisen kauniin näköinen mutta suloinen on ja VARSINKIN minun mielestäni. eli oma rakas lapsi vaan jotenkin vetoaa vanhempaan ja näyttää aina niin ylisöötiltä. :)

kun oma lapseni on muidenkin mielestä tosi söpö, siis päivittäin tulee joku ihminen kadulla/bussissa kertomaan miten suloinen on. Eli luulisin, että hän on suloinen muidenkin kuin minun mielestäni.



Mutta yhdyn kyllä ap:n toteamukseen, että kaikki lapset eivät ole kovin söpöjä. Aina kun näkee jonkun lapsen ekan kerran niin tulee mietittyä etukäteen, että mitä jos se onkin tihrusilmäinen porsas tms., kun lapsia yleensä kuuluu kehua suloisiksi.



Toisaalta eiköhän jokaisesta lapsesta löydy jotain kehuttavaa. Jos ei ole suloinen, niin ehkä älykäs katse, rauhallisuus, kiva nauru...?

Mutta en minä nyt sentään lapsiani maailman kauneimpina pidä, vaikka toki he mahdottoman suloisia ovatkin.

että omat lapset näyttävät omissa silmissä kauniilta :) Tuli mieleen tämä kun olen mun esikoista pitänyt AINA erikoisen kauniina lapsena ja sitten jossain vaiheessa katsoin sen taaperokuvia ja niissä katsoi takaisin kalpea hörökorvainen kuolaava tenava ;) Niin että onkohan se nyt sittenkään niin erikoinen ...

no, kaunis se on minusta edelleen samoin kuin pikkusiskonsa (vaikka jälkimmäinen onkin äitinsä näköinen).

Enkä ole muuten yhtä kauniisiin lapsiin törmännyt joten taitaa ap:n teoria pitää paikkaansa ;D

oikein kaunis ja söpö. Aidosti olen tätä mieltä. Okei, vauvat ovat loppujen lopuksi aika persoonattoman näköisiä, mutta siltikin olen verrannut muihin saman ikäisiin ja mielestäni vauvani on yksi kauneimmista näkemistäni vauvoista.

Me äiti ja isä olemme ihan taviksia.

Pienen lapsen äiti voi helpostikin ajatella näin (johtuen suurimmaksi osaksi hormoneista). Vanhempien lasten äidin on ehkä helpompi myöntää, että on (saattaa olla) olemassa kauniimpia lapsia kuin omansa.



Mutta oikeasti sillä ei ole mitään väliä.

Hän näyttää isältään ja hän on suorastaan ruma.