Lapseton kysyy: Pitääkö äidit aina omia lapsiaan kaikkein kauneimpina?

mutta rakkaimpina

se vähän näin taitaa olla. Oma muksu on nätein myös siksi, että se on rakkain. Katson nytkin nukkuvaa 1.5v tyttöäni ja voi että hän on söpö!!

Meidän poika näyttää Eemelin ja Paavo Pesusienen risteytykseltä. Ei varsinaisesti täytä kaikkia kauneuskriteereitä, mutta on meidän mielestä aika lutunen ja vallan hurmaava!

Pienen lapsen äiti voi helpostikin ajatella näin (johtuen suurimmaksi osaksi hormoneista). Vanhempien lasten äidin on ehkä helpompi myöntää, että on (saattaa olla) olemassa kauniimpia lapsia kuin omansa.

Mutta oikeasti sillä ei ole mitään väliä.

mutta tosi söpöinä. Mietin enne kuin sain lapsen, että osaisin kyllä sanoa "ulkopuolisen silmin" onko lapsi suloinen vai onko kauneus katsoja silmissä.



Vaan toisin kävi! Mielestäni lapseni on todella söpö ja monet häntä kehuvatkin suloiseksi. En vain tiedä sanovatko vain, kuten minäkin koitan sanoa jotain kivaa muiden lapsista.



En todellakaan osaa arvioida ulkopuolisena lapseni ulkonäköä. Hän on vain maailman suloisin. Kauneudesta en osaa sanoa, kun kyseessä on poika.

olen itsekin miettinyt tätä, että onkohan se oikeesti niin kaunis ja suloinen poika, kuin millaisena itse poikani näen. Mun silmiin voittaa kyllä muut lapset. Veljen kahden ekan pojan syntyessä mietin myös että näyttääkö omat sukulaislapset kauniimmalta kuin ihan vieraat lapset, mutta sitten veljen perheeseen syntyi yksi vähemmän kaunis poika.

minulla on kaunein tytär ja suloisin poika!

ulkonäkö menettää merkityksensä. Ei sillä ole väliä onko lapsi "oikeasti" kaunis vai ei, oma silmä siinä lepää kuitenkin.

On sievä, mutta tottapuhuen vaihtaisin kyllä kauniimpaan.



haha voin kuvitella kun vanhemmat sitten lapsen ollessa teini-iässä selittävät näitä juttuja. SIlloin on kauneus kaukana.

lapsi ja olen sitä mieltä että vauvana kaikki on rumia.. :D meidän poika näytti vastasyntyneenä ihan 40v poliitikko mieheltä.. muut kyllä sanoivat että onpas suloinen, mutta minä sanoin aina että vanhalta ukoltahan toi näyttää.. Nyt kun on ikää tullut vähän lisää (7kk) niin on kyllä oikeasti komea poika, mutta olen nähnyt kauniinpiakin lapsia.. poikalapsista on kyllä usein vaikeampi sanoa, koska pojat on jotenkin niin neutraaleja.. mutta tytöistä kyllä huomaa heti kuka on kaunis ja kuka ei..

Oma lapsi on tietysti kaikkein rakkain, mutta kyseessä on aivan eri asia kuin kauneus tai vaikka älykkyys tai musikaalisuus.

oikein kaunis ja söpö. Aidosti olen tätä mieltä. Okei, vauvat ovat loppujen lopuksi aika persoonattoman näköisiä, mutta siltikin olen verrannut muihin saman ikäisiin ja mielestäni vauvani on yksi kauneimmista näkemistäni vauvoista.

Me äiti ja isä olemme ihan taviksia.

Kuulostaa ihan yhdeltä mun tutulta. Ei koskaan kehunut muita lapsia ja sitten kun sai oman, niin sanoi "ainahan äidit pitää omia lapsiaan kauniina, mutta kyllä meidän tyttö on oikeasti KAUNIS. Katso nyt, voi että on kaunis. Voi katso nyt kun hän tanssii ja esittää. Voi kun on kaunis".

No, ei ole. Liian isot silmät eivätkä edes kauniin muotoiset. Ja sitten sellainen liian pullero, vaikka lapsethan usein ovat sellaisia. Mutta tämä ei ollut edes suloinen, mutta biologia osaa hommansa. Lapsen vanhemmat todella taviksia...

Mulla ei ole vielä omia lapsia, mutta varmaan mäkin sitten luukutan miten upeita mun jälkikasvu on kerta oma ulkonäkökin on oikein palkittu...

No, ei ole. Liian isot silmät eivätkä edes kauniin muotoiset. Ja sitten sellainen liian pullero, vaikka lapsethan usein ovat sellaisia. Mutta tämä ei ollut edes suloinen, mutta biologia osaa hommansa. Lapsen vanhemmat todella taviksia...

Musta just teevadin kokoiset silmät ovat kauneinta, mitä pienellä lapsella voi olla! Siihen yhdistettynä pitkät ripset ja luonnonkihara tukka tai punaiset piikkisuorat hiukset, niin jo on somaa.

Suurin osa ystävieni lapsista ovat vaaleita, ohuthiuksisia, pienisilmäisiä, turpeanaamaisia perunaneniä. Mutta mukavia silti.

ap

että hyvin harvasta ihan sen pikkuvauva-ajan kuvasta enää tunnistan omaa lastani, vaikka häntä päivät pitkät silloin tuli ihasteltua :). Niissä kuvissa on joku pienipäinen punoittava ja turvonnut olento, jolla on verenpurkauma silmässä ja painaumia kallossa ja ohuet kädet ja jalat, hilsettä siellä sun täällä eikä hampaitakaan suussa. Ihan terve poika hänkin oli, ja mielestäni niin kaunis ja itsensä näköinen, pieni peikkopoika jolla oli kauniit mantelinmuotoiset vinot silmät. Nyt kun katson kuvia, niin silmät näyttää ihan joltain muulta :D. Mutta on onneksi muutama oikein onnistunutkin kuva, jossa näen sen saman vauvan kauniine piirteineen, jota kuvittelin muidenkin näkevän silloin, katselen niitä sitten ja ajattelen että muut oli vain vähän epäonnistuneita... Nyt ihmettelen miten ihmiset FB:ssäkin on niin kovasti tykänneet muka niistä karmeista videoista, jotka on kuvattu kännykkäkameralla sellaisesta kuvakulmasta, että vauva näyttää ihan hirveältä töpselikärsäiseltä mulkosilmältä jolla on luppakorvat :D. Silloin en huomannut mitään. No mutta, toki jokaisesta saa oudon näköisiä kuvia.



Voimakkaimman tällaisen "oma on kaunein" efektin koin, kun vastasyntyneenä äitinä katselin lähipiirin puolivuotiaita vauvoja vähän niin, että ne on kyllä jättimäisiä pallopäisiä kuolaavia möykkyjä, omani oli puolivuotiaisiin verrattuna niin kaunis ja siro ja älykkään näköinen ja mitä vielä. Mutta kun omani oli se puolivuotias pallopää, en tajunnutkaan enää mitä sievää siinä vastasyntyneen nyrkin kokoisessa kääpiöpäässä muka oli, ja niissä rimpulakäsissä ja -jaloissa...



Ja nyt kun lapsi on vähän yli kaksivuotias, hän on edelleen mielestäni tosi kaunis, ja vielä koko ajan ollut ihan samannäköinen, yhtä kaunis :)... Ehkä siinä käy niin, että äiti poimii lapsen piirteistä ns. tuttuja ominaisuuksia, ja sitten ne jotka säilyy lapsen kasvaessa, vahvistuu äidin mielessä sillä tavalla, että äidin mielestä lapsi on näyttänyt juuri itseltään koko ajan.



En oikein edes osaa katsoa häntä ns. ulkopuolisen silmin, enkä ajattele edes että hän olisi kaunein lapsi, vaan että oma on vain ihan erinäköinen kuin muut lapset, en pysty vertaamaan. Ja välillä sitä oikein hämmästyy, kun katsoo omaa lasta muiden lasten vieressä, että jaa hänellä onkin noin iso nenä tai suuret silmät tai mutruhuulet tai paksut posket tai vaalea iho tai mitä vaan.

En tiedä. Pidän omiani kauniina. Kauneimpina. Mutta pari muuta ryhmässä on yhtä kaunis kuin omani.



sitten on niitä, joilla on pyöreä naama ja pienet silmät ja pyöreä nenä. En tiedä pitävätkä näiden vanhemmat omiaan kauneimpina. Klassisesti kauniina. Kauniita nämäkin ovat, lapsilla on yleensä virheetön iho ja iloiset silmät ja avoin mieli. Se tekee kauniin. mutta jos on pottunenä ja punainen naama ja pienet silmät liian pulleissa kasvoissa, niin pitääkö tällaisen lapsen äiti lastaan absoluuttisesti kauneimpana? en tiedä.

näen kaikista lapsistani sekä heidät viehättävät että vähemmän viehättävät piirteensä. Mut luonto on tehnyt kaikkensa jotta oma äiti rakastaisi ja hoivaisi omiaan- ne rakkaat läheiset joita hoivaa ja kohtelee hellästi, näyttävät kauniilta. Ja varmasti verisukulaisuus vaikuttaa myös; näethän lapsessasi jotain itsestäsi.

Ja se kauneus on kyllä myös kokonaisvaltaista; vaikka olis kuinka söpö nassu, jos on piloille hemmoteltu nirppanokka, niin ei vaikutelma kovinkaan kaunis ole. Ja vastaavasti jos ulkoiset avut on puutteelliset, niin se mitä lapsesta välittyy voi olla hyvin viehättävää ja kaunista.

ensimmäisen kerran, hän oli mielestäni todella tavallisen näköinen. Nähdessäni hänet seuraavan kerran kaksi vuorokautta myöhemmin (täällä vauvat pidetään vauvalassa koko ajan enkä päässyt sektiohaavan takia sinne), ajattelin, että on se vähän ruma. :D Sitten yön yli nukuttuani aloin nähdä hänet söpönä juurikin sen rumuuden takia.



Luulen, että omaan lapseen pätee myös sama kuin muihinkin ihmisiin: mitä enemmän häntä katsoo, sitä kauniimmalta hän alkaa näyttää. Kauniit ihmiset tosin alkavat näyttää tylsiltä.

omaa lastani kaikkein kauneimpana. Lähipiirissä on vaikka kuinka monta kauniimpaa. Pelkäsin jo odotusaikana, että mitä jos lapseni perii oman ulkonäköni ja niinhän siinä sitten kävi. Alkoi heti synnärillä hävettää. Eikä tämä ole mikään provo.



Jossain valokuvissa lapseni kyllä näyttää hyvinkin suloiselta ja ainakin mummo on sitä mieltä, että lapseni on suloinen. Ja toki hän sitä onkin (suloinen) mutta en kyllä kauniiksi sanoisi.



t. ruma äiti

Tietysti oma on ihanin.

näen kaikista lapsistani sekä heidät viehättävät että vähemmän viehättävät piirteensä. Mut luonto on tehnyt kaikkensa jotta oma äiti rakastaisi ja hoivaisi omiaan- ne rakkaat läheiset joita hoivaa ja kohtelee hellästi, näyttävät kauniilta. Ja varmasti verisukulaisuus vaikuttaa myös; näethän lapsessasi jotain itsestäsi.

Ja se kauneus on kyllä myös kokonaisvaltaista; vaikka olis kuinka söpö nassu, jos on piloille hemmoteltu nirppanokka, niin ei vaikutelma kovinkaan kaunis ole. Ja vastaavasti jos ulkoiset avut on puutteelliset, niin se mitä lapsesta välittyy voi olla hyvin viehättävää ja kaunista.

Hehe. kaunis ei välttämättä ole pilalle hemmoteltu nirppanokka tai bimbo. Kyllä se pulska ja rumahko lapsi on vielä useammin rikkaan perheen pialle hemmottelema nirppanokka. "köyhän lapsi on kaunis"...

Kaunis voi olla sekä älykäs että empaattinen että hyvä ihminen. Ja useimmiten on.

Ja olen itsekin pohtinut, että on se jännä miten juuri aina se sen hetkinen vauva on niin älyttömän söpö ja paljon söpömpi kun vanhemmat lapset oli vauvana. Näin siis jokaisen kohdalla. Jokainen on vuoron perään ollut se maailman söpöin ja ihanin. Kai se on jotain sokeaa hoivaviettiä, muiden vauvat ei välttä ole ollenkaan niin söpöjä.