Tunne-elämältään vaikea lapsi ja miehen käyttäytyminen

Odotukset ovat erilaiset eri lapsille, jo ihan siinä, että joku lapsi jo vauvana leimataan "haastavaksi" ja tämä leima alkaa toteuttaa itseään.

asennoitumista tätä vaikeampaa tapausta kohtaan ja yrittänyt puhua siitä.

nyt on näyttänyt tulevan parempia tilanteita.

ap

Jos lapsilla on erilainen temperamentti, heihin pitääkin suhtautua eri tavoin: arkaa rohkaista, herkästi reagoivaa rauhoitella jne. sillä lapset reagoivat eri tavalla tilanteisiin ja asioihin.

viikko on ollut aivan erilainen kuin viime viikko. Ei yhtään kitinää ja mieskin sanoi "kaikkea sitä oppii" Siihen kun sanoin että se tunteista puhuminen silloin kitinä tilanteessa auttaa.



Joka tapauksessa ens ma mennään pojan kanssa lääkäriin ja johonkin tutkimusjonoon...Sillä voihan tämä olla ohimenevä tilanne. Sitten kun pari kk menee hyvin sitten alan jo uskomaan, että asia on esim. vaan opittu tapa tms.



ap

Jos lapsella paha mieli, hän on levoton ja kitisee, kannattaisi miettiä mistä se johtuu. Onko perheessänne jotain, minkä lapsi kokee pelottavaksi. Kitinä voi ennakoda lapsen etukäteistä pelkoa siitä, milloin hänelle taas suututaan ja huudetaan. Pyydän miestäsi miettimään asiaa lapsen näkökulmasta. Miltä lapsesta tuntuu silloin, kun hän on levoton ja kitisee, mitä hänessä tapahtuu silloin? Miltä se hänestä tuntuu? Entä miehesi reaktio, miltä lapsesta silloin tuntuu kun hän huutaa? Voitte molemmat arvata, että ei kivalta, koska kitinä vaihtuu itkuun.



Saattaa olla että miehesi olisi hyvä jutella ammatti-ihmisen kanssa. Hänellä saattaa olla masennusta ja lapsesi vaistoaa sen. Lapset vaistoavat tunnetiloja herkästi ja kitinä voi johtua kiristyneestä ilmapiiristä.



Mene rohkeasti väliin ja haasta miehesi miettimään omaa ja lapsen tunnetilaa sillä hetkellä kun hän hermostuu lapselle. Hakekaa apua, asiat järjestyvät kyllä mutta teidä pitää istua alas koko perhe ja keskustella asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Lapsi on niin hetken aikaa pieni, oisi tärkää hänen tulevan identiteetin kannalta että saisitte apua. Miehesi tarvitsee myös apua pahaan oloonsa.



Äiti myös.

Jos lapsella paha mieli, hän on levoton ja kitisee, kannattaisi miettiä mistä se johtuu. Onko perheessänne jotain, minkä lapsi kokee pelottavaksi. Kitinä voi ennakoda lapsen etukäteistä pelkoa siitä, milloin hänelle taas suututaan ja huudetaan. Pyydän miestäsi miettimään asiaa lapsen näkökulmasta. Miltä lapsesta tuntuu silloin, kun hän on levoton ja kitisee, mitä hänessä tapahtuu silloin? Miltä se hänestä tuntuu? Entä miehesi reaktio, miltä lapsesta silloin tuntuu kun hän huutaa? Voitte molemmat arvata, että ei kivalta, koska kitinä vaihtuu itkuun.



Saattaa olla että miehesi olisi hyvä jutella ammatti-ihmisen kanssa. Hänellä saattaa olla masennusta ja lapsesi vaistoaa sen. Lapset vaistoavat tunnetiloja herkästi ja kitinä voi johtua kiristyneestä ilmapiiristä.



Mene rohkeasti väliin ja haasta miehesi miettimään omaa ja lapsen tunnetilaa sillä hetkellä kun hän hermostuu lapselle. Hakekaa apua, asiat järjestyvät kyllä mutta teidä pitää istua alas koko perhe ja keskustella asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Lapsi on niin hetken aikaa pieni, oisi tärkää hänen tulevan identiteetin kannalta että saisitte apua. Miehesi tarvitsee myös apua pahaan oloonsa.



Äiti myös.

teidän perheen miehillä on selvästi sama ongelma, eikä kumpikaan oikein kestä sitä toisissaan.



Miehesi pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata suuttumasta herkkanahkaisesti mitättömyyksistä. Sano se hänelle. Hän kyllä suuttuu siitäkin, mutta ehkä se silti menee perille, varsinkin jos puhut asiasta silloinkun hän ei juuri nyt ole suuttunut mistään.



Toisaalta 7-vuotias on jo siinä iässä, että teidän/sinun olisi tärkeä opettaa häntäkin erittelemään tunteitaa ja ilmaisemaan itseään sanoilla, eikä pelkällä kitinällä. Ei hän mikään vauva ole.

Miehesi pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata suuttumasta herkkanahkaisesti mitättömyyksistä. Sano se hänelle. Hän kyllä suuttuu siitäkin, mutta ehkä se silti menee perille, varsinkin jos puhut asiasta silloinkun hän ei juuri nyt ole suuttunut mistään.

Toisaalta 7-vuotias on jo siinä iässä, että teidän/sinun olisi tärkeä opettaa häntäkin erittelemään tunteitaa ja ilmaisemaan itseään sanoilla, eikä pelkällä kitinällä. Ei hän mikään vauva ole.

täydellinen...

tuosta kakkos kappaleesta; tuntuu välillä että miehen mielestä mikään asia ei saisi olla huonosti vaan kaiken pitäisi olla hyvin.

En tiedä huomaako tätä kukaan, mutta eilen kun poika kitisemällä valitti ranteen kipua mies sanoi jotain "sitten ei voi lähteä mummolaan". Puhuin miehelle, että kyllä pojan sanomiset pitäisi ottaa tosissaan. ap

Mun mielestä tuo ei kuulosta normaalilta, ei ihme että isä väsyy. Ja siis tietysti olisi parempi jos hänellä olisi rajaton pinna, kuten sinulla. Vai viettääkö isä enemmän aikaa pojan kanssa kuin sinä?



Ehkä isäkin jaksaa paremmin jos tuohon löytyy jokin syy ja apuja.



Miten koulussa menee? Voisin kuvitella, että sielläkin olisi vaikeaa, ellei poika sitten käyttäydy koulussa eri lailla?

Miten koulussa menee? Voisin kuvitella, että sielläkin olisi vaikeaa, ellei poika sitten käyttäydy koulussa eri lailla?

on ollut vähän vaikeuksia koulussakin ja ope huolissaan. ei poika ole muille ilkeä. oman sisäisen elämänsä kanssa on vaikeuksia. ap

Pojalle apua. Olisi tietysti ollut parempi mitä aiemmin, mutta hyvä nytkin. Miten eskari meni, tuliko sieltä mitään kommentteja?

Pojalle apua. Olisi tietysti ollut parempi mitä aiemmin, mutta hyvä nytkin. Miten eskari meni, tuliko sieltä mitään kommentteja?

Se on vähän siinä ja siinä voiko pojan käytöstä sanoa normaaliksi, kun kuitenkin normipoikana on niin ihana...

Ehkä tuo ip voi oikeasti auttaa. Miehen ei tartte olla niin paljoa pojan kanssa ja toivottavasti pojalla ei siellä ole niin tylsää. Pojalla on oikeasti ongelmia, muitakin kuin tässä mainitsin. Hän esim. kumittaa ihan OK käsialaa läksyissä, jos ei ole ihan täydellistä -> läksyjen teossa menee kauemmin ja ylipäätään poikaa ei kiinnosta läksyt. Pyysin ohjajaa kiinnittämään tähän huomiota ja selitin, että olemme puhunneet asiasta pojan kanssa, mutta hän näyttäisi ennemmin uskovan opettajia/ohjaajia (kuten monet lapset) kuin vanhempiaan.

On hänellä voinnut kyllä olla kausia (esim. muutama kk) ettei ole yhtään kitissyt. Mutta esim nyt sitä on joka päivä ainakin joku pikkukitinä. Esim. aamulla kun herää saattaa vänistä..sit se loppuu...

Kyllä tuosta tunteiden hallitsemisesta oli puhetta eskassakin, herkkyydestä ja jumiutumisesta (esim. siihen huonoon tunteeseen)

Ehkä ero voisi tehdä vaan pojalle hallaa. Ja olen aina jutellut pojan kanssa, jos isä on tehnyt väärin (eikä ole esim. pyytänyt anteeksi).

ap

Ja jos vaataavasti mies aina lepertelisi ja ymmärtäisi, alkaisin uskoa siihen, että hän kannustaa lapsesta "ämmämäisen" palkitsemalla jatkuvaa vinkumista.

Ja jos vaataavasti mies aina lepertelisi ja ymmärtäisi, alkaisin uskoa siihen, että hän kannustaa lapsesta "ämmämäisen" palkitsemalla jatkuvaa vinkumista.

eli hän ei voi itse sille kitinälleen mitään?

Enkä tarkoita palkitsemista vaan käsittelemistä yhdessä tunteita. Ja opettamista tunteidensa hallintaan. Eli eka tulee ajatus/ärsyke, josta tulee tunne, jota poika ei osaa hallita järjellään, mutta se pitäisi opettaa. Eikä minusta sellainen äänen korottaminen "et saa tuntea tuollaista tunnetta" auta mitään tunteita käsittelemään.

Ja esim. jos poikaa sattuu johonkin mies voi heittää "namipäivä on peruttu". Miks hän ei voi pojan kanssa käydä läpi sitä sattumusta? En tarkoita tällä sitä "voi kamalaa kun sua sattuu, pitäisikö nyt jäädä viikon sairaslomalle?"

ap

ei osaa ottaa lapsen tunteita huomioon ja se on kyllä huono juttu. Poika on selvästi tosi herkkä ja uskon että jatkuva kitinä on rasittavaa, mutta miehen käytös ei kyllä auta asiaa yhtään. Apua tarvtsette. Ja miehen pitäisi tajuta, että hänen oma kitinänsä vain pahentaa tilannetta. Onneksi sinä vaikutat viisaalta kasvattajalta. Tsemppiä hankalien poikien kanssa ja toivottavasti apua löytyy.

Ehkä sen miehen pitäisi antaa kasvattaa sitä lasta, niin loppuisi se vinkuminen. Nythän lapsi vedättää teitä sillä ja pahinta, sinä äitinä, menet siihen vedätykseen mukaan. VAnhemmilla pitää olla yhteinen linja ja selvät säännöt. Nyt äiti "ymmärtää" (=hyväksyy kitinän) ja isä taas yrittää saada käyttäytymään ihmisiksi, joten lapsiraasu on entistä enemmän sekaisin!



Voisin lyödä ison vedon, että ainoa syy kitinään on epäjohdonmukainen ja huono kotikasvatus. Yhdellä kaverilla on tuollainen kitinäkalle ja ikää jo 6. Mistään muusta ei ole kyse kuin siitä, että lapselle vedetä mitään rajoja ja lapsi ei kestä "laumassa" johtajan roolia vaan alkaa häiriökäyttäytyä. Herkkä... joo, herkkiähän ne hankalat mukulat on aina. Musta herkkyys on sitä, että haluaa olla kiltti, ei loukata toisia ja totella.

Minäkin hermostuisin. En yhtään ihmettele miestäsi, joskaan käytös ei ole fiksua, mutta ymmärrettävää.



Miten ihmeessä itse kestät ja jaksat lapsenm jokapäiväistä ja jokahetkistä kitinää ja itkuvinkinää jokaisesta asiasta?!



Minullakin on 7 v, joka on toisinaan tosi pahantuulinen ja möykkää. Ei vaikene eikä lopeta, ennenkuin hermostun täysin. Kaikki mahdollinen on yritetty.

Syytä en tiedä.

.. tai no, muutama syy voi olla tiedossa, mutta ne ovat asioita, johin emme voi vaikuttaa.. en ala kertoa mitä ne, tai no, kerron silti, liittyvät kouluun ja sosiaalisiin suhteisiin. :)



Ainoa keino, millä saada kotielämä siedettäväksi ja kiukku loppumaan, on kertalaakista karjasta se poikki. Keskustelu tai puhe tai ymmärtäminen ei auta, on yritetty vaikka kuina kauan ja monta kertaa. Mutta kun uhkaa pelikiellolla, jäähypenkillä tms. ja jyrähtää homman poikki ja suun kiinni, niin se tepsii :/



Hyvä, että ap.n lapsi lähtee tutkimuksiin. Joku vika on, että lapsi kitisee ja märisee koko ajan. Se voi olla vaikkapa tapa, josta ei osaa eikä tajua päästä eroon.

Tai sitten psyykkinen.

Enkä todellakaan tarkoita, että se psyykkinen syy tulisi miehestäsi, vaan ehkäpä peräti sinusta tai koko perheen välisestä vuorovaikutus- ja tunneilmapiiristä.

Tai sitten vika on neurologinen. Normaalia tuo ei kyllä ole.

Ja jos vaataavasti mies aina lepertelisi ja ymmärtäisi, alkaisin uskoa siihen, että hän kannustaa lapsesta "ämmämäisen" palkitsemalla jatkuvaa vinkumista.

eli hän ei voi itse sille kitinälleen mitään?

Enkä tarkoita palkitsemista vaan käsittelemistä yhdessä tunteita. Ja opettamista tunteidensa hallintaan. Eli eka tulee ajatus/ärsyke, josta tulee tunne, jota poika ei osaa hallita järjellään, mutta se pitäisi opettaa. Eikä minusta sellainen äänen korottaminen "et saa tuntea tuollaista tunnetta" auta mitään tunteita käsittelemään.

Ja esim. jos poikaa sattuu johonkin mies voi heittää "namipäivä on peruttu". Miks hän ei voi pojan kanssa käydä läpi sitä sattumusta? En tarkoita tällä sitä "voi kamalaa kun sua sattuu, pitäisikö nyt jäädä viikon sairaslomalle?"

ap

Entäs jos se tunne sallitaan, eli sattuu, harmittaa jne, ja aikuinen sanoo sen ääneen, MUTTA se ei silti oikeuta kitinään ?! Ja joku raja on sillä itkuvingunnallakin oltava?! Juu, suututtaa ja saa suututtaakin, mutta nyt menee jo liiallisuuksiin, nyt riittää marina ja vikinä, nyt lopetat.

Ja miten ihmeessä olette jo 7 vuotiaan kanssa vielä tässä pisteessä, taso on noin 2 vuotiaan tasoa? Olisiko äidillä aika katsoa peiliin? lapsi on äidille aina nin pikkuinen ja oi niin herkkä eikä se voi millekään mitään ja ja ja onhan se nyt ymmärrettävä.. ja nyt on miehelläsi ymmärrys loppu.

Sellainen tyttömäisellä äänellä vinkuva ja vikisevä. Hänellä on asperger, eikä sitä väninää kestä kukaan. Paitsi kai vanhemmat.



Loppujen lopuksi, vaikka ymmärtää tunteita, maailma on kova niille, jotka ei massassa osaa riittävästi sopeutua. Jokaisen pitää sitä persoonaansa vähän rajoittaa, muuten ei tulevaisuudesta oikein tule mitään. Pojalla itkuiitana ei tule olemaan kavereita eikä menestystä ja se satuttaa vielä enemmän kuin se, että saa ynistä rauhassa, kun on niin herkkä. Maailma ei muutu yhden lapsen takia.

kitinää, saattais siinä tosiaan jo jaksaminen ymmärrys olla tipotiessään, kun perusoletus on, että se kitinäikä jää taakse nopeastikin.



Sinällään harmi pojankin kannalta, että ette ole aiemmin jo hakeutuneet mihinkään tutkimuksiin, vaan olette pitäneet kitisevää lasta ihan normaalina.

Ja jos vaataavasti mies aina lepertelisi ja ymmärtäisi, alkaisin uskoa siihen, että hän kannustaa lapsesta "ämmämäisen" palkitsemalla jatkuvaa vinkumista.

eli hän ei voi itse sille kitinälleen mitään?

Enkä tarkoita palkitsemista vaan käsittelemistä yhdessä tunteita. Ja opettamista tunteidensa hallintaan. Eli eka tulee ajatus/ärsyke, josta tulee tunne, jota poika ei osaa hallita järjellään, mutta se pitäisi opettaa. Eikä minusta sellainen äänen korottaminen "et saa tuntea tuollaista tunnetta" auta mitään tunteita käsittelemään.

Ja esim. jos poikaa sattuu johonkin mies voi heittää "namipäivä on peruttu". Miks hän ei voi pojan kanssa käydä läpi sitä sattumusta? En tarkoita tällä sitä "voi kamalaa kun sua sattuu, pitäisikö nyt jäädä viikon sairaslomalle?"

ap

Mitä ei voi millään muulla tavalla käsitellä kuin vinkumalla ja vänisemällä koko ajan? Ihan oikeasti ap?

Mitä sjos alkaisit kasvattaa sitä lasta ihan oikeasti, ja lopettaisit tuollaisen typerän hyysäämisen? Lasta ja lapsen tunteita voi ymmärtää ja niiden ilmaisuun kannustaa, mutta se väniseminen ei todellakaan ole oikea reitti ilmaista yhtään mitään. Teet lapsellesi kamalan karhunpalveluksen, jos et opeta häntä muille tavoille!