Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tunne-elämältään vaikea lapsi ja miehen käyttäytyminen
27.03.2011 |
Meillä on 7-v poika, joka on koko iän kitissyt enemmän tai vähemmän suunnilleen joka päivä. Mutta mies on ollut kautta linjan melkoisin huono kestämään kitinää. Mutta viime aikoina hän on heti kun poika on alkanut kitisemmän aika kovaksi korottanut ääntänsä ja sanonut "ole hiljaa, eihän tuota jaksa kuunnella" ja uhkaillut vaikka miten jos kitinä ei heti lopu (poika reagoi siihen vaan huutamalla tai itku huutamalla enemmän). Sitten haukkuu lasta, esim. "sulla on päässä vikaa" jne. Mies jopa käski pojan muuttamaan muuaalle (onneks poika ei näyttänyt välittävän tai tajuavan sitä).
Olen puhunnut miehelle, että tuollaista kitinää pitäisi vähän kestääkin! Lisäksi tuon kitinän syy voi olla joku ahdistus, neurologinen sairaus, tms. (Ollaan menossa selvittämään asiaa!) (Eli tavallaan lapsi ei välttämättä mahda sille mitään) Olen selittänyt, että lapsella on oma (itselleen järkevä) syy itkeä ja kitistä ja se syy ei ole aikuisen mielestä aina järkevä. Lapsen kanssa pitäisi siitä keskustella ja samalla lapsi oppii käsittelemään tunteita. Lisäksi ei huutoon (siis se kitinä/kitinäitku on välillä melkoista huutoa), ei pidä vastata huudolla. Minusta aikuisen pitäisi siinä tilantessa tavallaan käyttäytyä niin kuin lapsen pitäisi oppia käyttäytymään. (Vanhempi on lapsen peili ja tunteiden turva.) Mies aina on samaa mieltä mun kanssa kun puhutaan, mutta kuitenkin aina kitinätilanteissa käyttäytyy väärin. (ja sit jos puolustan lasta miehen haukkuessa, mies suunnilleen sanoo "miks ei voi totuutta sanoa" "mitä muutakaan tässä voi sanoa" tms.)
Eilenkin kun poika oli lähdössä yökylään ja vähän kitinäitki, mies sanoi pojalle että sitten et pääse mummolaan, jos kitiset (tai tuollaiset miehet eivät pääse mummolaan). Minä menin ja kysyin pojalta, miksi sinä kitiset / miksi sinulla on paha mieli. Poika sanoi että hän olisi halunnut kahdeksi yöksi. Sanoin muistaakseni siihen jotain "sinulla on paha mieli siitä asiasta, mutta mummo ei...(ja syyn miksi ei voi pitää kahta yötä)...ja ajatteleppas pääset kuitenkin yhdeksi yöksi...(ja yhden mikä vielä on pojan kannalta positiivista". Niin jo pojan kiinä/itku lopppu.
Mies on lisäksi jotenkin herkkänahkainen. Tuostakin edellisestä kitinän syystä hän sanoi, että kun poika ei ole mihinkään tyytyväinen mitä hän on järjestänyt, että nyttenkin alkoi kitisemään, kun sai tuollaisen bonuksen. Minusta se on niin että ei poika välttämättä ajatellut asiaa niin (tai ollut ei-kiitollinen isälleen), hänelle vaan tuli äkkiä mieleen että 2 yötä voisi olla kivaa!
Mutta sanoisin että nyt meillä on melkein viikoittain (ja viime viikolla oli varmaan kolmena päivänä peräkkäin) esim. tuohon lapseen liittyviä riitoja. (Jos lapsi olisi helpompi, niin voisi olla paljon vähemmänkin riitoja) Mies on nyt ollu pojan kanssa kotona, kun poika pääsee koulusta. Laitan pojan iltapäiväkerhoon, jospa mies jaksaisi paremmin tuota poikaa sitten.
Miehen herkkänahkaisuudesta vielä ruokien kanssa, mies on aina äärettömän pettynyt, jos hänen tekemä ruoka ei maista. Ja hän aina tuollaisissa ja muissakin riitatilanteissa tahtoo käyttää liian voimallisia ilmaisuja, esim. kaikkia "tehkää sitten itse ruokanne"; (mulle esim. kun hän oli haukkunut kitisijäpoikaa ja kun tulen puhumaan asiasta "kasvata sitten itse, kun paremmin osaat" "mitä siihen olisi pitänyt sanoa") No ehkä olemme koko perhe jo tottuneet tuohon, mutta onhan se vähän hullua.
Kommentit (45)
Minusta miehesi käyttäytyminen on lapsellista ja ei varmasti paranna kitinää. Lapsen haukkuminen ja uhkailu sillä että muutaisi muualle ovat todella vaarallisia keinoja. Lasta ei pidä syyllistää vaan hänen tekonsa. Varmasti tähän kitinään on todelinen syy ja syyn etsimisen sijasta miehesi käyttyäytyy lapsen kanssa kuin tämä olisi aikuinen, joka pystyy analysoimaan käyttäytymistään ja tunteitaan. Tuolla syyllistämisellä teette pojasta huonon itsetunnon omaavan, ahdistukseen taipuvan surulisen ihmisen.
kitinästä. Muiden mielestä kitinää ei pidä sallia vaan muuten opettaa ilmaisemaan tunteita. OK
Mutta entä jos pojalle ei ole opetettu mitä hän tuntee eikä tiedä.
Toivottavasti emme tee hänestä ahdistukseen taipuvaa surullista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa pojasta. Voihan olla, että kitinään löytyy jokin ihan selkeä syy. Siellä ainakin opetetaan keinoja opettaa lapselle rakentavalla tavalla tunteidensa ilmaisua ja siten koko perhe oppii tunnistamaan, mitä lapsesi haluaa viestittää näillä kitinäkohtauksilla. Onnea matkaan.9
Yhdellä kaverilla on tuollainen kitinäkalle ja ikää jo 6. Mistään muusta ei ole kyse kuin siitä, että lapselle vedetä mitään rajoja
tuntuu kaikilla muilla kavereilla olevan löysemmät -tiedä sitten (no ainakin yhdellä on). ap
Musta herkkyys on sitä, että haluaa olla kiltti, ei loukata toisia ja totella.
ap
Miten ihmeessä itse kestät ja jaksat lapsenm jokapäiväistä ja jokahetkistä kitinää ja itkuvinkinää jokaisesta asiasta?!Hyvä, että ap.n lapsi lähtee tutkimuksiin. Joku vika on, että lapsi kitisee ja märisee koko ajan. Se voi olla vaikkapa tapa, josta ei osaa eikä tajua päästä eroon.
Tai sitten psyykkinen.
Enkä todellakaan tarkoita, että se psyykkinen syy tulisi miehestäsi, vaan ehkäpä peräti sinusta tai koko perheen välisestä vuorovaikutus- ja tunneilmapiiristä.
Tai sitten vika on neurologinen. Normaalia tuo ei kyllä ole.
joka asiasta kitise, vaikkakin joka päivä (joku päivä esim. yhden kerran ja joku toinen päivä sitten monta kertaa/melkein koko ajan) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa pojasta. Voihan olla, että kitinään löytyy jokin ihan selkeä syy. Siellä ainakin opetetaan keinoja opettaa lapselle rakentavalla tavalla tunteidensa ilmaisua ja siten koko perhe oppii tunnistamaan, mitä lapsesi haluaa viestittää näillä kitinäkohtauksilla. Onnea matkaan.9
ap
Potuttaa lukea noita kommentteja "kotikasvatuksesta se johtuu" "hellit poikaa pilalle" jne. Tuollaisia viisauksia latelevien pohjimmainen ajatus on selvästi, että vika lapsen vaikeuteen löytyy vanhemmista, yleensä äidistä "ei ihme että miehesi hermostuu". Ziisus!
Pohdit asiaa fiksusti ja kypsästi. Jokainen erityisen lapsen vanhempi tietää, millaisia vaikutuksia perhedynamiikkaan vaikeasti käyttäytyvällä lapsella on.
Meillä 7-vuotias fiksu eskaripoika - luki jo 5 v., lähettää tekstareita, käyttää hiirtä yms. tosi nokkelasti, on sosiaalisesti hauska ja suosittu kavereiden keskuudessa... mutta mutta... todettu aistiyliherkkyyttä, käyty tt:ssa jne., eli ihan helppoa ei ole. Poika on temperamenttinen, helposti kiihtyvä ja toisissa jutuissa motorisesti kömpelö, saattaa esim. kiihtyä ihan järjettömästi jos nappi ta vetoketju kieltäytyy yhteistyöstä. Sääntöjen laatiminen ja rajojen vetäminen tälle pojalle on jokapäiväinen urakka.
Meillä myös tyttö, joka superrauhallinen, aurinkoinen tapaus ollut pienestä pitäen, kaikki hänen kanssaan huomattavasti helpompaa.
Samat geenit, sama kasvuympäristö, mutta lapsilla eroa kuin yöllä ja päivällä. Eli kasvatuksesta ei ole kyse.
Eli tsemppiä sulle ap, älä anna syyllistävien kommenttien masentaa. Ja avun hakeminen kannattaa, jaksatte poikaa paremmin kun ymmärrätte, mistä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta herkkyys on sitä, että haluaa olla kiltti, ei loukata toisia ja totella.
ap
http://auringonkukkametsa.wordpress.com/2008/06/23/herkka-ihminen/
Ja lapsellani on ihan aisti yliherkkyyden piirteitä, esim. kaikki vaatteiden liput ärsyttää, patjan ja tyynyn pitää olla just oikeanlaiset (= omat...) jne jne.
ap
Onko heillä keskenään koskaan kivaa?
tuttavani lapsi kitisee ja marisee ihan koko ajan ja se onkin hänen ainut tapa saada huomioita, vaikkakin vihasiat sellaista. Pojan kanssa ei koskaan olla ja tehdä juttuja kahdenkesken vaan kaikki vapaa-aikakin on joko harrastusta tai sitten vanhemmat ovat niin väsyneitä ettei heillä ole energiaa leikkiä lapsen kanssa täysillä. Poika marisee, äidillä palaa hermot ja taas huudetaan.
Oln joskus yrittänyt kysyä asiasta ja aina sama juttu; ei sen kanssa jaksa kun se vaan valittaa ja marisee. niin, miksiköhän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potuttaa lukea noita kommentteja "kotikasvatuksesta se johtuu" "hellit poikaa pilalle" jne. Tuollaisia viisauksia latelevien pohjimmainen ajatus on selvästi, että vika lapsen vaikeuteen löytyy vanhemmista, yleensä äidistä "ei ihme että miehesi hermostuu". Ziisus!
Pohdit asiaa fiksusti ja kypsästi. Jokainen erityisen lapsen vanhempi tietää, millaisia vaikutuksia perhedynamiikkaan vaikeasti käyttäytyvällä lapsella on.
Meillä 7-vuotias fiksu eskaripoika - luki jo 5 v., lähettää tekstareita, käyttää hiirtä yms. tosi nokkelasti, on sosiaalisesti hauska ja suosittu kavereiden keskuudessa... mutta mutta... todettu aistiyliherkkyyttä, käyty tt:ssa jne., eli ihan helppoa ei ole. Poika on temperamenttinen, helposti kiihtyvä ja toisissa jutuissa motorisesti kömpelö, saattaa esim. kiihtyä ihan järjettömästi jos nappi ta vetoketju kieltäytyy yhteistyöstä. Sääntöjen laatiminen ja rajojen vetäminen tälle pojalle on jokapäiväinen urakka.
Meillä myös tyttö, joka superrauhallinen, aurinkoinen tapaus ollut pienestä pitäen, kaikki hänen kanssaan huomattavasti helpompaa.
Samat geenit, sama kasvuympäristö, mutta lapsilla eroa kuin yöllä ja päivällä. Eli kasvatuksesta ei ole kyse.
Eli tsemppiä sulle ap, älä anna syyllistävien kommenttien masentaa. Ja avun hakeminen kannattaa, jaksatte poikaa paremmin kun ymmärrätte, mistä kyse.
paitsi ei ole (ikävä kyllä) suosittu kavereiden keskuudessa...rajoja saa kyllä joka päivä perustella.
Ja on meilläkin tytär joka on kuin eri planeetalta tullut, todellinen päivänsäde. Sillä mäkin ajattelin, että kasvatuksessa ei ole vika (paitsi voi olla siinä miten ollaan aiemmin suhtauduttu poikaan, eli ei olla tarpeeksi kestetty (tai lähinnä mies) vaan heti aletteu kieltämään)
Kyllä minä olen ainakin sitä mieltä, jos tuo kitinä karjumalla ja uhkailemalla tukahdutetaan, ei hyvä tule! (Vaan nuo tunteet jää käsittelemättä ja näkyy myöhemässä elämässä).
Kiitti tsemppauksesta. Näkyy mies olevan samaa mieltä asiasta kun juttelen hänen kanssaan, mutta toivottavasti alkaisi käytännössäkin näkymään. (Sanon vielä hänelle että sano se todellinen mielipitees kun ei olla riidoissakaan) :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi vaikea poika. Pojalla on Tourette ja hän on tosi hankala. Läksyjä ei tee, kitisee ja raivoaa. Jos joku pieni juttu on epämukavasti hänen kannaltaan, niin siitä tulee iso juttu. Välillä menetän itsekin hermoni ja huudan pojalla, koska aina ei jaksa.Näytän kuitenkin aina myös rakkauteni poikaa kohtaan ja halimme ja pyytelemme toisiltamme anteeksi,jos tulu raivottua.
Mutta, mikä hermostuttaa on miehen välinpitämättömyys. Ei ota poikaa huomioon ollenkaan.Istuu vaan toisessa huoneessa eikä milloinkaan auta tai vietä aikaa pojan kanssa. Ja jos korotan ääntä pojan kanssa läksyistä tai muusta väitellessä, niin mies huutaa, että sulkekaa ovi tai olkaa hiljaa.
Jos valitan pojasta isälle, miten hankala hän on, niin mies sanoo lapsen kuullen, että anna sossulle tai vie lastenkotiin.
Onko heillä keskenään koskaan kivaa?
tuttavani lapsi kitisee ja marisee ihan koko ajan ja se onkin hänen ainut tapa saada huomioita, vaikkakin vihasiat sellaista. Pojan kanssa ei koskaan olla ja tehdä juttuja kahdenkesken vaan kaikki vapaa-aikakin on joko harrastusta tai sitten vanhemmat ovat niin väsyneitä ettei heillä ole energiaa leikkiä lapsen kanssa täysillä. Poika marisee, äidillä palaa hermot ja taas huudetaan.
Oln joskus yrittänyt kysyä asiasta ja aina sama juttu; ei sen kanssa jaksa kun se vaan valittaa ja marisee. niin, miksiköhän?
Ja on heillä keskenään joskus kivaa. Ehkä isänsä voisi enemmän leikkiä, mutta mä luulen että pojalla on jotain aistiyliherkkyyttä tms. Käynkin sanomassa tuosta leikkimisestä miehelle (tai miesten juttujen tekemisestä).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko heillä keskenään koskaan kivaa?
tuttavani lapsi kitisee ja marisee ihan koko ajan ja se onkin hänen ainut tapa saada huomioita, vaikkakin vihasiat sellaista. Pojan kanssa ei koskaan olla ja tehdä juttuja kahdenkesken vaan kaikki vapaa-aikakin on joko harrastusta tai sitten vanhemmat ovat niin väsyneitä ettei heillä ole energiaa leikkiä lapsen kanssa täysillä. Poika marisee, äidillä palaa hermot ja taas huudetaan.
Oln joskus yrittänyt kysyä asiasta ja aina sama juttu; ei sen kanssa jaksa kun se vaan valittaa ja marisee. niin, miksiköhän?
Ja on heillä keskenään joskus kivaa. Ehkä isänsä voisi enemmän leikkiä, mutta mä luulen että pojalla on jotain aistiyliherkkyyttä tms. Käynkin sanomassa tuosta leikkimisestä miehelle (tai miesten juttujen tekemisestä).
ap
Pojalla on Tourette ja hän on tosi hankala. Läksyjä ei tee, kitisee ja raivoaa. Jos joku pieni juttu on epämukavasti hänen kannaltaan, niin siitä tulee iso juttu.
Jos valitan pojasta isälle, miten hankala hän on, niin mies sanoo lapsen kuullen, että anna sossulle tai vie lastenkotiin.
No musta se miehen kommentti lapselle "muuta pois" oli jo niin paha, että apua tähän on saatava.
ap
Meillä myös lapset aivan ääripäät: toinen rauhallinen, empaattinen ja positiivinen.
Ja toinen taas itsekäs, äänekäs raivopää.
Olen aikoja sitten lakannut syyllistämästä itseäni.
Potuttaa lukea noita kommentteja "kotikasvatuksesta se johtuu" "hellit poikaa pilalle" jne. Tuollaisia viisauksia latelevien pohjimmainen ajatus on selvästi, että vika lapsen vaikeuteen löytyy vanhemmista, yleensä äidistä "ei ihme että miehesi hermostuu". Ziisus!
Pohdit asiaa fiksusti ja kypsästi. Jokainen erityisen lapsen vanhempi tietää, millaisia vaikutuksia perhedynamiikkaan vaikeasti käyttäytyvällä lapsella on.
Meillä 7-vuotias fiksu eskaripoika - luki jo 5 v., lähettää tekstareita, käyttää hiirtä yms. tosi nokkelasti, on sosiaalisesti hauska ja suosittu kavereiden keskuudessa... mutta mutta... todettu aistiyliherkkyyttä, käyty tt:ssa jne., eli ihan helppoa ei ole. Poika on temperamenttinen, helposti kiihtyvä ja toisissa jutuissa motorisesti kömpelö, saattaa esim. kiihtyä ihan järjettömästi jos nappi ta vetoketju kieltäytyy yhteistyöstä. Sääntöjen laatiminen ja rajojen vetäminen tälle pojalle on jokapäiväinen urakka.
Meillä myös tyttö, joka superrauhallinen, aurinkoinen tapaus ollut pienestä pitäen, kaikki hänen kanssaan huomattavasti helpompaa.
Samat geenit, sama kasvuympäristö, mutta lapsilla eroa kuin yöllä ja päivällä. Eli kasvatuksesta ei ole kyse.
Eli tsemppiä sulle ap, älä anna syyllistävien kommenttien masentaa. Ja avun hakeminen kannattaa, jaksatte poikaa paremmin kun ymmärrätte, mistä kyse.
Pojalla on Tourette ja hän on tosi hankala.
se että pitää olla ne tic-liikkeet, kuten wikipedia väittää? ap
yleensä pitää olla tic-liikkeitä, mutta monelle ne alkaa vasta 7-vuoden iästä ylöspäin ja tic-liikkeet voi olla vähäisiäkin. Meilläkin alkoi oireet vasta 7 vuoden iästä tulla esiin ja ne ticit on ongelmista vähäisimpiä. Kaikki muut ongelmat on paljon vaikeampia. Ja sitten monet neurologiset ongelmat on lähetllä toisiaan esim. meilläkin Touretten lisäksi myös ADHD diagnoosi.
Laitan tähän linkin hyvään Tourette-kuvaukseen, mistä näkyy miten moninaista oiretta voi olla
http://gamma.nic.fi/~add/ts/index.html
Pojalla on Tourette ja hän on tosi hankala.
se että pitää olla ne tic-liikkeet, kuten wikipedia väittää? ap
jos se kitinä olisikin pakkoääntelyä...(ei ehkä....)
ap
Alue: Aihe vapaa
Minusta miehesi käyttäytyminen on lapsellista ja ei varmasti paranna kitinää. Lapsen haukkuminen ja uhkailu sillä että muutaisi muualle ovat todella vaarallisia keinoja. Lasta ei pidä syyllistää vaan hänen tekonsa. Varmasti tähän kitinään on todelinen syy ja syyn etsimisen sijasta miehesi käyttyäytyy lapsen kanssa kuin tämä olisi aikuinen, joka pystyy analysoimaan käyttäytymistään ja tunteitaan. Tuolla syyllistämisellä teette pojasta huonon itsetunnon omaavan, ahdistukseen taipuvan surulisen ihmisen.