Räjähdän itkemään nyt (12 vuotiaan yksinäisyys)

Jumalan siunausta ja johdatusta hänen nuoreen elämäänsä.

mutta voin kertoa, että tiedän täsmälleen, mistä puhut. Sama tilanne omalla 9-vuotiaalla pojalla, ollut koko kouluajan. Siis kavereita jollain lailla on välitunneilla, mutta vapaa-ajalla ei juuri ollenkaan. Todella sydäntä raastavaa.

Onhan nämä heidänkin luokan uudet tytöt saaneet ystäviä :)



Meillä hieman samanlainen tilanne. Tyttämme ei ikimaailmassa uskaltaisi vaihtaa koulua.

halua tukea lasten ystävyyssuhteita. Toisaalta onko tuollaiset sitten edes ystäviä? Ymmärrän kyllä sinun hädän ja lapsen surun:( en osaa auttaa, mutta toison, että asianne järjestyy. Voimia!

Minäkin rukoilen teidän puolestanne.



Kutsukaa kaikki luokan tytöt vaikka grillikesteille luoksenne tai elokuvailtaa viettämään!

En osaa auttaa mitenkään muuten, kuin että jos minulla olisi ollut joku aikuinen joka olisi ihan suoraan sanonut minulle että minä olen hyvä ja ihana ystävä, ja että joskus ihmiset ovat outoja, ja että joskus kaikki ovat väärässä, ja että vielä koittaa päivä jolloin minä löydän ne oikeat tosiystäväni (kuten löysinkin) vaikkei sitä nyt voi uskoa... Se olisi auttanut paljon. Jos vaan joku olisi sanonut minulle että minussa ei olemitään vikaa ja että joskus isokin joukko ihmisiä vain on kerta kaikkiaan väärässä jonkin asian suhteen. (Koska suurin ongelma minulle oli se tunne että jotainhan MINUSSA täytyi olla pielessä, kun KAIKKI karttoivat minua.)



Olisiko mahdollista hankkia tytölle jokin pieni lemmkkieläin? Tai viedä vaikka ratsastamaan? Jonkin elollisen olennon läheisyys voisi lohduttaa...

kannattaa ehkä jutella tytön kanssa mitä mieltä hän on tuosta koulun vaihdosta. Ja käydä vaikka siellä tutustumassa mahdolliseen tulevaan luokkaan ennen mitään päätöksiä.



Kuulostaa ihan kamalalta ja tuollaista ei toivoisi kenellekkään tapahtuvan :´( Pelottaa jo omien lasten puolesta, miten lapset osaavat olla niin julmia.

Mikä on mielestäsi "syy"? Itse en mitään syytä tiedä, ei tiedä opettajakaan. Mitä olet yrittänyt tehdä asialle? Itse yritin aikani järjestää kaikkea kivaa, kunnes huomasin miten hyödytöntä se oli; kaverit kyllä tulivat esim pyjamabileisiin, mutta kun "kiva" oli ohi ja aamu valkeni, lähtivät kaverit ja oma tyttäreni jäi taas yksin". Tänään luulin luhistuvani, kun tyttäreni sanoi "jos tänään joku haluaisikin olla mun kanssa" Eipä halunnut. Voimia teille! T: alkup

viesti yllä oli tarkoitettu 9-vuotiaan äidille

mutta onpa paha olo tyttäresi puolesta! Minun eskaripoikani on nyt viikon verran valittanut, että on alkanut joutua ulos leikeistä, ja jo se on kamalaa. Toivottavasti tilanne selkiää teillä (ja meilläkin) pian.

Jos taas yläkoulu on suoraa samaa jatkumoa nykyiselle tilanteelle, vaihtaisin. Mutta lapsen pitää itsekin haluta sitä.

Itse jouduin 6. luokalla kiusatuksi. Osa kiusaamisesta oli " aiheellista", mutta suurin osa vaan sellaista, että kun luokkalaiset alkoivat ensi kertaa " teineillä", mä vaan jäin ulkopuolelle, ja sitten alkoi sellainen pahan puhuminen ja paljon muukin.



Onneksi, ONNEKSI tilanne laukesi nopeasti, kun sain vihakirjeen, ja näytin sen äidilleni, siitä päädyttiin kuraattorille jne. Osa kiusaamisesta loppui, kun kerran ollessani menossa koulun taakse metsään itkemään, kaksi kiusaajaa tuli kysymään mihin olen menossa. Ensin meinasin valehdella, mutta sitten sanoin heille suoraan, että ymmärtävätkö he yhtään miltä heidän touhunsa musta tuntuu. Olivat ennen tuota episodia, ja nykyään vielä aikuisenakin ystäviäni, ja menivät ihan sanattomiksi. Pyysivät anteeksi, ja auttoivat korjaamaan tilanteen.



Juttu jätti kuitenkin sen verran haavoja, että menin yläasteelle eri luokalla, kuvispainoitteiselle. Se oli todella hyvä vaihtoehto, koska tuollaiselle luokalle tulee aina porukkaa sieltä täältä, eikä tilanne ole sama, kuin jos joutuisi yksinäisenä täysin valmiiseen luokkaan.



Onko tuo teillä mahdollista?

Itse tee lapsen nähden liian suurta numeroa asiasta?

Jotenkin mulla vain tuli sellainenkin ajatus, että lasta voisi ehkä tsempata siihenkin, ettei niitä ystäviä nyt aina tarvitse niin hirveästi olla.

Tulee vielä pahempi mieli, jos tuntee itsensä jotenkin oudoksi ja epäonnistuneeksi, ja jos vielä vanhempikin siinä itkee, niin..

Eihän kaikilla ole ystäviä koulun ja harrastuskavereiden lisäksi.

Onko hänellä lemmikkiä?

Entäs nettiyhteisöt? Gosut yms.

En tiedä, auttaisiko koulun vaihto. Ainakin omasta nuoruudesta muistan, että uusia oppilaita karsastettiin aika pitkään.

Hyvää tässä on mielestäni se, että sun tyttöä ei kiusata. Se on selvää, että kun muuttoja tapahtuu, niin kaverikuviot menevät sekaisin.



Meillä oli sellainen tilanne, että mun lasta kiusattiin, kunnes yllättäen sitten kutoselle tulikin uusi oppilas ihan toisesta kaupungista ja nyt ovat kasilla ja ovat koko tämän kohta kolme vuotta olleet bestiksiä. Ja samalla kiusaaminen vähentyi ja muitakin kavereita alkoi tulla. Eli joskus kuvion sekoittaminen voi tuoda myönteisiä piirteitä.



Onko tyttösi siis vitosella vai kutosella? Jos on vitosella, niin uutta koulua voisi harkita. Siinä olisi sitten vuosi aikaa katsoa että löytyykö kaveria ja sitten tuleekin yläkoulu ja taas voivat kuviot muuttua.



Minäkin ehdottaisin jotakin kivaa vapaa-ajan tilaisuutta luokan tyttöjen kesken. Se sekoittaisi ryhmädynamiikkaa ja voisi edistää tätä kaveriasiaa tai ainakin tyttäresi paremmin voisi tuntea kuuluvansa joukkoon.



Siitäkin kannattaa iloita, että koulussa ei kiusata. Eräs opettaja sanoi kerran fiksusti, että eihän sitä työkavereittenkaan kanssa olla vapaa-ajalla. Miksi sitten lasten pitäisi?



Kerroit että tytölläsi on harrastuksia. Olisiko niitä mahdollista hankkia lisää? Onko hänellä kivaa puuhaa vapaa-aikana? Yksinäänkin voi keksiä kaikenlaista. Kannusta häntä siihen, jos vain suinkin mahdollista.



Kannattaa myös puhua siitä, että yksinolemisen ei tarvitse merkitä yksinäisyyttä. Elämänsisältö tulee kuitenkin pohjimmiltaan oman tekemisen kautta, ei muiden ihmisten.

Ehkä heistä syntyisi kolmikko. Asuvatko harrastuskaverit kaukana? Jospa heitä voisi tavata vapaa-ajallakin. Onko tytön luokalla ketään ujoa, joka saattaisi myös kaivata ystävää? Entä toisella luokalla, nuorempi tai vanhempi? Kannusta tyttöä oma-aloitteisuuteen, jotta hän ehtisi pyytää kaveriseuraa ensimmäisenä. Tietäisikö kuraattori toista yksinäistä koulusta, tai opettaja? Hienoa, että olet ottanut asian vakavasti. Tiedätkö, sekoitetaanko luokat, kun yläkoulu alkaa? Te voisitte nyt ajoissa puhua tästä ystäväaiheesta nykyisen ja uuden opettajan kanssa ja tyttösi voisi esittää toiveita? Kesää varten kannattaa katsoa oman seurakunnan ja kaupungin kesäleirejä.

Niimpä, tämäkin hyvä pointti. Tarvitsisi itse olla vahva aikuinen ja tsempata vaikka tyttöön sattuu.



Tuo kuvispainotteinen (tai liikunta) tms olisi kyllä hyvä idea. Otan selvää!

kyllä on vitosella, mutta tammikuusta täyttänyt 12

Kiitos viisaista sanoista. Nämä vapaa-ajan järjestetyt kekkerit on nyt nähty. Muut tulevat kyllä, ovat kekkereiden ajan, häipyvät ja tyttöni jää taas yksin. Vaikka heillä hauskaa näyttääkin olevan sen ajan, kun jotain järkättyä kestää.

ja jatkuu edelleen, tyttö nyt kasilla. Eli on ollut käytännössä yksin reilu kaksi vuotta. MEillä on yhtenäiskoulu eli kutoselta jatkoivat saman koulun seiskalle. Paletti olisi pitänyt muuttaa seiskan alkaessa, mutta opettajat ja me vanhemmat emme tajunneet, että tilanne jatkuisi näin pitkään. Tytön olisi voinut siirtää rinnakkaisluokalle.



MEillä muutos alkoi, kun kaksi tyttöä muutti pois ja tilalle tuli kaksi uutta tyttöä. Meidän tyttömme ei päässyt tähän piiriin mukaan ja on edelleen yksin. Nyt mietitään, että vaihtaisi ysiluokalle rinnakkaisluokkaan, josta ei hullua kyllä, tunne ketään, luokan tytöt ovat niin eristäytyneet muista tytöistä.

Hirveä tilanne..Ehkä tuo laittoi miettimään koulun vaihtoa. En siis edes ajattele luokan vaihtoa vaan koko koulun vaihto olisi ainut vaihtoehto. Opettajakin luonnehti ilmapiirin muuttuneen negatiiviseksi ja juoruilevaksi. Välillä kyllä toimivat ihan kivasti yhdessä, mutta kukapa siihen vapaa-aikaan puuttuisi. Ap