Sisko saatettu haudan lepoon

Nyt on siskosi taistelu päättynyt ja on saanut levon. Varmaan sekin on toisaaltaan lohduttava ajatus. En voi edes kuvitella surusi määrää, koita kuitenkin jaksaa. Murtuisin, jos rakas siskoni kuolisi.

siskolta pieniä lapsia suremaan äitiään?

mut kyllä se heitä on kirpaissut ja pahasti kun ovat vielä 4v joutuneet äitinsä taistelua katsomaan. Se vaikuttaa niin syvästi koko perheeseen. Ap

Minäkin olen saattanut siskoni haudan lepoon. Hän oli vasta parikymppinen. Hän kuoli onnettomuudessa. Olisin halunnut tuntea hänet paljon pidempään. Hän oli minulle tosi tärkeä.

kirjoittaa käyneesi hyvästelemässä hänet, kirjoituksesi jäi mieleeni.



Nyt ovat sisaresi kivut ja kärsimykset ohitse, vaikka tuo varmasti lattealta kuulostaakin. Muistot ja rakkaus kuitenkin elävät!



Kaikkea hyvää sinulle ja voimia surutyösi keskellä!

puolestanne. Voimia niin sinulle perheinesi kuin siskosi perheelle. Ja vanhemmillenne.

Jaksamista sinulle ja perheellesi!

juu muutama viikko sitten kerroin että kävin hänet hyvästelemässä. Olipa muuten hassua tänään katsoa siskon miehen tekemään kuvakollaasia siskosta. Siinä hän oli 20-30v sitten tosi nuorena typykkänä ja muistan kaikki hänen hiusmallinsa ja vaatteensa kuin olisin ne nähnyt eilispäivänä :) aika kulkee mutta tietyt muistot vaan pysyy! AP

Tiedän mitä siskosi lapset ja sinäkin käytte lävitse, aika on se mikä auttaa, tosin olen minä vielä tänäkin vuonna, 5v äidin kuokeman jälk, jo kerennyt äidinikävääni itkemään. Äitini sairastui 42v iässä rintasyöpään ja kuoli sihen 47v iässä, siskoni eli äidin nuorin lapsi oli tuolloin 15v.

Siskosi sai rauhan, hänellä ei ole enää kipuja, tuskaa, ei fyysisiä eikä henkisiä, uskon että hänen on hyvä olla ja hän on kuitenkin läsnä keskuudessanne.

Voimia surutyöhönne ja (((halaus)) sinulle ja siskosi lapsille!

siskon mies on jaksanut kaikki nämä vuodet olla siskon rinnalla ja hoitaa. On miesparka kärsinyt hirveesti kun itselläkin terveys horjuu mutta kaiken jaksoi hienosti. Nyt olen kysellyt voinita ja on yhtäkkiä muuttunut jotenkin todella todella vaisuksi ja apaattiseksi. Sanoo että tuntuu kuin elämältä loppunut tarkoitus ja kaikki on tyhjää. Lapset muuttavat kotoa ja hän on yhtäkkiä aivan yksin. Miten voitais hienotunteisesti häntä auttaa kun ei ole sellainen ihminen joka toivoo mitään vaimon siskon paapomista? AP

Kuulostaa että tilaisuus on ollut juuri sellainen kuin sikosi olisi halunnutkin.



Rakkaista luopuminen on tuskallista.

Ei minulla oikein sanoja ole, olen vain todella pahoillani menetyksestäsi.



Pystyisitkö sille siskon miehelle ihan paapomatta ja kaartelematta sanomaan, että nyt on aika hänen mennä hakemaan itselleen apua ja annat samalla suoraan käteen jotkut tukiryhmien tai mielenterveystoimiston (tai mikä taho se nyt sitten olisikaan) yhteystiedot? Jättäisit siis hienotunteisuudet sikseen ja sanoisit asian ihan itsestäänselvyytenä.

älä vaan unohda häntä. Käykää vaikkapa yhdessä kaupassa ihan pieniä arkisia juttuja,auton pesussa yms. Jos teillä puutarhan hoitoa, mökkeilyä yms. Ja jos toinen ei puhu,niin ole vain läsnä/mukana.

Juhlapyhät ovat pahimpia, kun kaikki ovat perheensä kanssa. Papempi olla mainitsematta edes koko sanaa esim juhannuksena vaan pyytää kylään ensi viikonloppuna ja unohtaa koko juhannus.

siskon mies on jaksanut kaikki nämä vuodet olla siskon rinnalla ja hoitaa. On miesparka kärsinyt hirveesti kun itselläkin terveys horjuu mutta kaiken jaksoi hienosti. Nyt olen kysellyt voinita ja on yhtäkkiä muuttunut jotenkin todella todella vaisuksi ja apaattiseksi. Sanoo että tuntuu kuin elämältä loppunut tarkoitus ja kaikki on tyhjää. Lapset muuttavat kotoa ja hän on yhtäkkiä aivan yksin. Miten voitais hienotunteisesti häntä auttaa kun ei ole sellainen ihminen joka toivoo mitään vaimon siskon paapomista? AP

Hän suree. Olkaa läsnä ja tukekaa toisianne.

haluaako seuraa, apua jossain, vai olla ja surra rauhassa? Tee selväksi, että olet olemassa ja voit auttaa, mutta älä väkisin tuppaudu.



Jokainen reagoi tavallaan, joten mitään yksiselitteistä vastausta ei ole. Siskosi mies voi esim. olla vasta nyt oikeasti tajunnut joutuneensa luopumaan rakkaasta vaimostaan, vaikka tauti olikin tiedossa ja siskosi varmaan kärsi pitempäänkin. Mutta jos oikein omistautui rakkaansa hoitamiseen, eikä välttämättä jaksanut huolehtia itsestään, niin aika tyhjän päälle siinä voi jäädä.



Halaus ja jaksamista! Oma äitini myös sairastaa syöpää, mutta vielä on ihan ok kunnossa.

ja oikeastaan mies tajuaa tilanteen vasta ensi syksynä. Tässä alussa on kauheasti kaikkea järjestelemistä;perunkirjoitukset yms, siskosi vaatteet yms henkilökohtaiset asiat. Sitten kun vuosiloma koittaa se voi tuntua pahalta...mitä tehdä lomallaan. Siskosi lapset ovat jo niin isoja että heillä on jo omat jutut ja iskä jää helposti huomioimatta.

ja ajateltiin että käydään kyläilemässä ja soitellaan. Mies voi kutsua hänet mukaan vaikka jalkapalloa katsomaan ihan kuten ennenkin. Haluamme häneen pitää yhteyttä ihan kuten ennenkin koska on todella osa meidän perhettä, ollut jo 26 vuotta kuitenkin. Onhan hänellä toki omat vanhempana ja sisaruksensa myös tukena. Ehkäpä näillä eväillä pärjätään. AP