Mahdollisuudet vähenevät vanhempana nopeasti
Olen nyt vähän yli 30 ja havahtunut siihen, että mahdollisuudet alkaa oikeasti vähentyä. Toki alan vaihto yms on mahdollista, mutta mielummin yritykset palkkaa nuoria ja tuoreita työntekijöitä kun vanhoja. (Eri asia jos edellisestä alasta on jotain hyötyä nykyiselle.) Joillekin aloille - niille joille haetaan haastatteluilla - on ihan turha hakea, ne haluaa sen juuri lukiosta tulleen.
Urheiluharrastukset: tosissaan ei kannata enää harrastaa. Rentoon ryhmään hupsuttelemaan vaan.
Ehkä mä olen vähän tyhmä kun tajuan vasta nyt. Jotenkin tuntui että valinnat oli aikoinaan tehtävä niin nopeasti.
Kommentit (27)
Joo. Olen todennut, että parasta olisi viimeistään 15- vuotiaana tuntea itsensä läpikotaisin.
Vierailija kirjoitti:
Jep.. Sama koskee parinvalintaa.
Sekin. Olen yllättynyt kuinka nuorena mahdollisuudet jo päättyy. Mäkin olen vasta vähän yli 30, mutta silti tuntuu siltä että elämä on nyt pedattu.
Taidealat on hyvä esimerkki. Siellä ei ole "ikärajaa", mutta jotenkin maagisesti kaikki sisään pääsevät ovat 18-24. Juha Veijosesta tehtiin oikein lehtiartikkeli kun pääsi näyttelijänlinjalle 28 vuotiaana "vanhuksena".
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen todennut, että parasta olisi viimeistään 15- vuotiaana tuntea itsensä läpikotaisin.
Se oikeasti olisikin ideaalia!
En mä ainakaan kelvannut mihinkään, en edes kesätöihin kun olin nuorempi. Toki aloin hakemaan kesätöitä vasta täysi-ikäisenä, kun monilla muilla ikäisilläni oli jo jotain kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Taidealat on hyvä esimerkki. Siellä ei ole "ikärajaa", mutta jotenkin maagisesti kaikki sisään pääsevät ovat 18-24. Juha Veijosesta tehtiin oikein lehtiartikkeli kun pääsi näyttelijänlinjalle 28 vuotiaana "vanhuksena".
Hain nuorempana teatterikorkeaan, hakemuksessa kysyttiin ikää sinä syksynä jolloin opiskelu alkaisi. (en päässyt kun en osaa näytellä)
Nytkö se vasta tulee yllätyksenä, että jokainen tehty valinta vähentää niiden seuraavien valintojen määrää. Alussa valintoja on voinut olla rajattomasti, mutta jo siinä 40-50 voi olla enää pari hassua suuntaa minne enää mennä
Vierailija kirjoitti:
Nytkö se vasta tulee yllätyksenä, että jokainen tehty valinta vähentää niiden seuraavien valintojen määrää. Alussa valintoja on voinut olla rajattomasti, mutta jo siinä 40-50 voi olla enää pari hassua suuntaa minne enää mennä
Right on robot.
Vierailija kirjoitti:
Nytkö se vasta tulee yllätyksenä, että jokainen tehty valinta vähentää niiden seuraavien valintojen määrää. Alussa valintoja on voinut olla rajattomasti, mutta jo siinä 40-50 voi olla enää pari hassua suuntaa minne enää mennä
Yllätys piilee siinä, että se on niin radikaalia! Totta kai mahdollisuudet vähenee, mutta että niin paljon.
Ap
Ei ne kyvyt, vaan kehityskelpoisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytkö se vasta tulee yllätyksenä, että jokainen tehty valinta vähentää niiden seuraavien valintojen määrää. Alussa valintoja on voinut olla rajattomasti, mutta jo siinä 40-50 voi olla enää pari hassua suuntaa minne enää mennä
Yllätys piilee siinä, että se on niin radikaalia! Totta kai mahdollisuudet vähenee, mutta että niin paljon.
Ap
Jokanen valinta minkä teet viä sua lähemmäs sitä henkilöä mikä nyt oot, ja kauemmas siitä mitä voisit olla. Älä tee ikinä valintoja, rajaton määrä vaihtoehtoja, mutta ei yhtään asiaa suoritettu koko elämän aikana
Olin lapsesta saakka halunnut harrastaa sirkusta! Näin instagramvideon läheisestä sirkuskoulusta. Nuoralla kävelemistä, mieletöntä akrobatiaa ja jotain kankailla roikkumista. Ilmottauduin aikuisten ryhmään ja siellä tehtiin mammajumppaa.
En tiedä millä alalla ja mikä koulutustaso sinulla on ap, mutta en kyllä 47-vuotiaana yhteiskuntatieteilijänä tunnista ollenkaan tuollaista trendiä rekrytoinneissa. Päinvastoin, eniten palkataan 35-45-vuotiaita, toki hakijoitakin on vähän alle 30-vuotiaissa, koska kyseessä asiantuntijapaikat, joihin jo edellytyksenä korkeakoulututkinto ja aikaisempi työkokemus alalta.
itse odottelen sen sijaan pelonsekaisin tuntein 50-vuotispäivää, joka on kuulemma vedenjakaja naisena työpaikan ja alan vaihtoon, ainakin jos haluaa edetä uralla.
Näin se on. Ei paljon töitä ole tarjolla ja maratonit on juostu. Onneksi hyvä ja pitkä parisuhde on jäljellä. 60 lähestyy kovaa vauhtia joten ei hirveästi kannata kouluttautua ja tarjota itseään freshinä uutena työntekijänä. Alkaa olemaan tämä aktiivielämä pitkälti taputeltu.
Nyt kun olet hyväksynyt asian, voit katkeroitua ja keskittyä väärin valittuun uraasi. Etene siellä johtoportaaseen saakka ja tiuski nuoremmille kollegoille. Perjantaina kännit ja lauantaina pilatekseen. Kun teet lapsen, voit elää kadotettua nuoruuttasi. 40 vuoden kohdalla tulee sitten aviokriisi ja sitten uusi katkeruuden aihe on väärin valittu kumppani. 50 vuoden jälkeen helpottaa, sitten on enää alle puolet jäljellä.
Kuulostaa vähän että sulla on kolmenkympin kriisi. Tuntuu että elämä on ohi, vaikka se on vasta alulla.
Itsekin koin noin kolmekymppisenä, mutta nyt +20 vuotta myöhemmin voin sanoa ettei mahdollisuudet vähentyneet ollenkaan. No toki presidenttiä tai olympiaurheilijaa musta ei enää tule, mutta 40-50 välillä aloitin tavoitteellisen urheilun, elämäni parhaan parisuhteen, opiskelin uuden ammatin jne. En koe olevani mitenkään sidottu nuoruuden (huonoihin) päätöksiin eikä ne enää vaikuta mun elämään.
Ap sä oot nuori. Antti Tuisku on sua vanhempi ja alkoi juuri kilpahiihtäjäksi. Itse olen 44 v. ja opiskelen (työvoimapulaiselle alalle)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän että sulla on kolmenkympin kriisi. Tuntuu että elämä on ohi, vaikka se on vasta alulla.
Itsekin koin noin kolmekymppisenä, mutta nyt +20 vuotta myöhemmin voin sanoa ettei mahdollisuudet vähentyneet ollenkaan. No toki presidenttiä tai olympiaurheilijaa musta ei enää tule, mutta 40-50 välillä aloitin tavoitteellisen urheilun, elämäni parhaan parisuhteen, opiskelin uuden ammatin jne. En koe olevani mitenkään sidottu nuoruuden (huonoihin) päätöksiin eikä ne enää vaikuta mun elämään.
Mä haluaisin uskoa että susta tulee olympiaurheilija tai presidentti :(
Ap
Ensikertalaiskiintiöllä menin yliopistoon ja puolessa välissä tajusin, etten halua tätä ollenkaan. Tein koulutuksen kuitenkin loppuun ja pääsin työelämään. Ajattelin vaihtaa alaa, rahallisesti se oli mahdollista. Olin pääsykokeissa ja vähän suretti kun ympärillä 10 vuotta nuorempia.
Et ole ainoa.