Oletko vaihtanut 60-vuotiaana työpaikkaa ja vieläpä onnistunut siinä?

Työpaikallamme tehtiin omistajanvaihdos ja siinä yhteydessä toteutui myös sukupolvenvaihdos hallituksen kokoonpanossa ja ylimmässä johdossa. Omaan asiantuntijatyöhöni tämä on vaikuttanut niin, että tietoa strategisista painopistealueista tulee meille toimihenkilöille vähemmän ja johtaminen on tähän mennessä ollut sekavaa ja tiettyjä henkilöitä suosivaa. Itse olen työntekijänä ja osaajana sieltä kokeneimmasta päästä, mutta sillä ei tunnu olevan enää merkitystä, silloin kun firman tulevaisuutta mietitään ja yritystä viritellään uusien markkinoiden edellyttämiin vaatimuksiin. Suoraan sanottuna, olen pettynyt, ettei minulle ole tästä prosessista löytynyt kiinnostavaa ja innostavaa pestiä, vaan 60-vuotiaana huomaan tekeväni ne jämätyöt, jotka nuorille leijonille eivät kelpaa mutta jotka kuitenkin jonkun täytyy tehdä, että uusi johto voi kouluttautua uusiin asemiinsa.

Aika monta kertaa työpäivän päätteeksi huomaan miettiväni, kuinka kauan aikaa jaksan tätä seurata menettämättä omanarvontuntoani ja ammattiylpeyttäni, koska olen monitaitoinen, oppimiskykyinen ja ilmaisuvoimainen ihminen - en sellainen työkaveri, jonka voisi unohtaa yksin konttoriin pyörittämään lafkaa sillä aikaa kun muut "verkostoituvat" tai tekevät etätöitä jossakin "mielenkiintoisessa" paikassa. Olen monesti sanonut, että tähän ikään mennessä olen jo kokenut sen, millaista on pitää konttoria kotona, ja jos tässä vaiheessa uraa haluan pitää työt työpaikalla - enkä kotona, se pitäisi minulle sallia ilman että saan kokea olevani epäkelpo reliikki, jolta ei edes kysytä neuvoa. Kymmenen vuotta sitten en olisi tällaista kohtelua jäänyt katsomaan, mutta eläkeiän kynnyksellä ymmärrän, että mahdollisuudet löytää uutta työtä ovat vähäisemmät - ellei tietoisesti halua downshiftata tai peräti heittäytyä yrittäjäksi.

Mitä te muut olette tässä tilanteessa tehneet? Työkykyni puolesta olisi valmis jatkamaan työelämässä vaikka 67-vuotiaaksi asti.