Onko sinulle käynyt niin, että vanha tuttavasi ei enää muistakaan sinua?

Ikävä kyllä.

Tässä iässä on ihme, jos muistavat.

Sairastuin syöpään ja kävin hoidoissa. Niiden jälkeen keräsin voimia ja aloin liikkua ihmisten ilmoilla ihan tavallisia asioita hoitamassa. Moni säikähti, koska luuli minun kuolleen. Yleensä säikähtäneet ovat olleet niitä, jotka laittoivat välit poikki kun kerroin syövästä.

Todellakin. Useimmat hyvätkin opiskelukaverit ovat kaikonneet ties minne, vaikka ovat vielä hengissä. Mutta usein on niin, että ei ole enää mitään yhteistä, kun noilla entisillä kavereilla on perheet ja jo lapsenlasiakin, kun taas minä olen perheetön. Kiinnostuksen kohteet ovat niin erilaisia, puuttuu ns. kosketuspinta usein kokonaan.

Sama ilmiö toistui muuten, kun jäin eläkkeelle. Monet hyvät työkaverit kaikkosivat. Jotkut eivät enää edes tervehdi, kun tulevat vastaan. Minua nolottaa heidän puolestaan. Ei se hymy ja tervehdys paljon maksa, mutta joillekin ilmeisesti se on niin kallis, ettei sitä voi tuhlata. Onneksi on löytynyt uusia tuttavia ja ystäviä.

No onpa omituista jos ette ole aivan eri näköisiksi muuttuneet.

Yksi erittäin hyvä lapsuudenkaveri ei kiinnitä mitään huomiota kun joskus satutaan nyt vuosien jälkeen viettämään iltaa samassa porukassa. 

Yleensähän sitä ihminen esittää, että tuntee, jos toinen esittäytyy koulukaverina esim.

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä ihminen esittää, että tuntee, jos toinen esittäytyy koulukaverina esim.

Eräs alkoholisoitunut mies luuli minua vanhaksi koulukaverikseen. Hän ei ilmeisesti huomannut, että meillä oli noin 40 vuotta ikäeroa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi erittäin hyvä lapsuudenkaveri ei kiinnitä mitään huomiota kun joskus satutaan nyt vuosien jälkeen viettämään iltaa samassa porukassa. 

Uskotko siis, että hän on oikeasti unohtanut vai miksi vastasit?

Minä en tunnistaisi ketään nuoruuden tutuistani. Ihmiset muuttuvat aina kun ikää tulee. En tahdo tunnistaa vähän etäisempiä työkavereitanikaan, jos he muuttavat esim. kampausta. 

Kyllä. On käynyt myös niin päin, että minä en ole muistanut tai tunnistanut jotain tuttua vuosien takaa. Ei siihen aina liity mitään kaunaa tai muita henkilökohtaisuuksia. Kun elämä joskus riepottelee reippaammin, niin eivät kaikki tutut silloin pysy muistoissa mukana.

Ei, minut kyllä muistaa kaikki.

Pelkään että joku tunnistaa ja kauhistelee kaksoisleukaa. Tai jos se kysyy jotain, mihin ei voikaan vastata. Parempi pysyä pensaassa.

En tuntisi peruskoulun aikaisia kavereita. Hyvä jos lukiokaverit tunnistan.