Oletko koskaan ajatellut joskus muuttaa synnyin- lapsuusseudullesi takaisin?

Betonilähiöön?  En. 

Kemissä useitakin. 

Aika moni ei lähde koskaan edes sieltä pois. 

20 km? Ap asuu synnyinseudullaan.

En, kuoleva kylä kaukana kaikesta. Riittää kun käy välillä sukulaisilla kylässä

Vierailija kirjoitti:

20 km? Ap asuu synnyinseudullaan.

No nää on naapurikuntia. ap

En todellakaan.

En oikeastaan. Edelleen haluan asua ja asun suht pienellä paikkakunnalla ja etätyön vuoksi asuinpaikan valinta on aika vapaata, mutta lapsuus aika sisäsiittoisessa, juoruilusta elävässä pikkukylässä pitkään jatkuneen koulukiusaamisen kanssa on kyllä aikaansaanut sen, että hirveän lämpimiä muistoja kyseisestä paikkakunnasta ei ole. Vihasin sen verran paljon elämääni muksuna, että oli helpotus päästä aikana pois ja jättää "ongelmat" taakse. 

Enpä tiedä. Lapset on täällä ja muu elämä. Eikä se paikka ole enää sama.

Kotipaikka on pieni maalaiskylä, mutta alle tunnin matkan päässä isosta kaupungista. Vakituisesti en muuttaisi sinne asumaan, mutta kesäasunnon voisin sieltä hankkia. Siellä on ihan kaunista järviluontoa, ja pääsisi kuitenkin tarvittaessa melko nopeasti palvelujen ääreen. 

En todellakaan. noin 700km on ihan sopiva välimatka siihen kurjuuteen.

Olen voinut asua nytkin osan vuodesta, koska olen työtön. Kesäkuun alussa tulin tänne ja näillä näkymin olen ainakin lokakuun loppuun. Olen siis työtön/sairaslomalla, joten tiedän ettei minua kutsuta minnekään töihin tms. tänä aikana. Heti kun mahdollista niin muutan tänne. Omakotitalo järven rannalla ja iso tontti ja maata ja metsät missä kulkea. Mietin jo hakisiko töitä tältä paikkakunnalta. Matka varsinaiseen vakituiseen kotiin on useita satoja kilometrejä. 

Olen jo vauvana muuttanut sieltä pois ja lapsuuden viettänyt aivan eri paikassa minne kouluiästä lähtien olen rakentanut elämäni että ei mulla ole mitään kotiseutua varsinaisesti missään minne sydän haluaisi takaisin.

Minä muutin jo yli 10 vuotta sitten. Se on totta, että tämä paikka ei ole enää sama kuin kasarilla, jolloin kyseessä oli suht aktiivinen ja vireä maalaispitäjä. Kaikki koulukaverit on muuttaneet pois vanhat tutut kuolleet ja nuoria en tunne.

En todellakaan. Pieni kyläpahanen kaiken keskellä. Käyn max 2 krt vuodessa. Mun vanhemmat omistaa osuuden yhdestä kaksiosta ja kylässä on erittäin toimivat festarit. Olen jo vuosia käynyt siellä , alaikäisenä norkoilin ulkopuolella jne. Edelleen käydään lähes samalla porukalla vuosittain. 

Jotenkin sain siitä kainuulaisesta mielenlaadusta tarpeekseni jo teininä, niin en sinne kyllä ole jäänyt kaipaamaan. Tosin en ole kyllä käynytkään moneen vuoteen että liekkö tuolla asiat ja ajatukset muuttuneet.

Asun synnyinkaupungissani.

Käynyt joskus mielessä. Varsinkin yksi ajatus, että jos eläkepäiviksi muuttaisi. Sieltä saisi kuitenkin talon ostettua neljäsosahintaan, mitä nykyisestä saisi myydessä. Sillä elelisi kivasti eläkepäivillä. Haaste on, että onko siellä ystäviä tai kavereita enää tarpeeksi niille eläkepäiville. Toisin, kun täällä pk-seudulla.

En.

Riippuu vähän paikasta. Pahin virhe oli, et muutin takaisin lapsuudenkotiin (oli pakko, taloudelliset syyt ymv.).

Tiedostin sen, ettei näistä tuppukylistä tule koskaan mitään, pettymys oli, "kulttuurishokki", miten täällä on mennyt kaikki huonompaan suuntaan; ois nyt ees pysynyt samalla tasolla, kun lähtiessä.

Sen takia täältä lähdettiin kun "koko kylä oli duuniton". Ainoat koulutuspaikat ois ollu lähärikoulu, amiska ja kopis. Kopiksen yo-linjalle ois riittänyt kyvyt, mut taas se - kaikille ei ois riittänyt töitä. Sen ajan bestiksen kanssa just tuota mietittiin. Amareita en dissaa, ei vaan silloin ollut sellasia koulutusohjelmia tarjolla, joita oisin osannut.